kuulkaa, kerrottakoon totuus, jos se vaikka jonkun elämää helpottaisi. Älkää uskoko mihinkän miehet on marsista naiset venuksesta-soopaan. Ei se ole totta. Vaan, naiset etsivät parisuhdetta, miehet äitiä.
Tiedättekö, en tiedä mikä on syy, äiditkö vai pojat, mutta katsokaa jo totuutta silmiin.
poika lähtee pois äitinsä helmoista löytääkseen tilalle uuden huolitsijan, joka siivoaa, laittaa ruokaa, pesee, tiskaa ja syöttää. hoitaa ja pitää huolta, kun ei ne raukat osaa itse. uskokaa vaan jossain vaiheessa sieltä kaiken alta paljastaa pilalle hemmoteltu pikkupoika, jolla on ikävä äidin tissiä.
Mutta mitä me naiset teemmekään, me huollamme, puemme, pesemme, syotämme ja imetämme. jos vaikka sitten saisi sen parisuhteen, vai onkohan tämä nyt sitä.
Esimerkkejä: aikuinen mies vietää suht' vapaana koko päivän ja kun vaimo tulee kotiin on kaikki mullin mallin ja ruoatkin laittamatta. Vaimo tietysti pulttaa asiasta ja mitä mies tekee, tulee nöyränä selittämään vaimolle, että millään kerinnyt kun oli hommia. Kun ei se mies osannut ajatella, että tämä on kahden tasavertaisen aikuisen yhteinen koti. Mies erehtyi luulemaan, että kohta se äippä tulee kotiin ja laittaa ruokaa ja siivoaa ja taputtaa päähän kun on hyvin hommittu. Ja mitä me naiset teemme, sen sijaan, että potkisimme luuseria perseelle ja lähtisimme kaljalle, me laitamme ruokaa, siivoamme ja taputamme päähän. Nielemme pettymyksemme, " hoidamme parisuhdetta". Kun ne miehet nyt vaan on sellaisia.
Eikä ne oikein muista kuinka hoidetaan lasta, kuinka hassua. Aamulla pitää laittaa vaatteet valmiiksi pinoon, että äiti aikaisin töihin lähtiessään voi luottaa edes siihen, että lapsilla on vaatteet päällä tarhaan mennessä. Kyllä äiti hoitaa. Äiti herättää parhaimmillaan myös miehen, että se pikkuinen kerkeää töihin.
Vinkki, anna myöhästyä pari kertaa, niin oppii sitten heräämään itse.
Teillä on naiset kaksi vaihtoehtoa, kun ensin olette sisäistäneet sen faktan, että ette te mitään parisuhteita ole, te olette luonnollinen siirtymä äidin tissistä seuraavaan tissiin.
Vaihtoehto yksi, hyväksy asia ja ole miehellesi äiti, mutta älä sitten valita, oma oli valintas.
Vaihtoehto kaksi, miehet ovat yksinkertaisia, silloin heitä on myös helppo kouluttaa ja he oppivat nopeasti. Miehiin pätee samanlaiset koulutustavat kuin koiriin. Ehdollistaminen ja rankaisu.
Mutta älkää luulko, että koskaan pääsisitte eroon äiti-leimasta. Vaikka edistystä voi tapahtua, niin eksyneitä pikkupoikia ne ovat kuitenkin. Äitiä hakevat loppuun asti. Kun samallalailla äiditkin synnytävät lapsia kun vaimot. Saat ehkä jonkinmoien parisuhteen kun sisäistät tämän faktan ja opit elämään sen kanssa. Tai siten vaihdat miehesi, johonkin kiinteärintaiseen hottis blondiin.
Eikä tämä vain ole parisuhteen ongelma, se koskee ihan jokaista miehen ja naisen välistä kanssakäymistä. Jotenkin vain niille miehile on iskostettu päähän, että kaikki naiset ovat äitejä ja täällä palvelemassa heitä. Pitämässä huolta kun ei ne miehet muuten pärjäisi.
Siis ymmärtäkää: Miehet ovat yksinkertaisia. Mutta jonkinmoiseen kehitykseen on mahdollisuus. Jos et saa omaa miestäsi opetettua, vältä kuitenkin seuraavia:
A) Älä kasvata omasta pojastasi samanlaista luuseria
B) Älä kasvata tyttärestäsi äitiä.
C) Älä edes luule, että mies koskaan kykenisi parisuhteeseen. Se on vain jotain naisten keksimää.
-H-
perjantaina, elokuuta 31, 2007
vikaa, vikaa, vikaa...
Olen oikeasti huomannut, ihan oikeasti, että minussa on jotain epänormaalia. Ihan oikeasti. Listaan nyt asioita, jotka minua huolestuttavat.
- Tänään läheisen metro aseman eteen oli parkkerattu ambulanssi, kävelin ohi sitä hipoen.
Kotona oltuani hetkisen huomasin, että ikkunani alle oli parkerannut paloauto ( pojat taisi käydä vain kaupassa). Ja nämä kaksi asiaa riittivät antamaan minulle niin hyvät vibat, että koko päivä on pelastettu.
- Töissä oli sellainen mies sijainen tänään, ei voinut olla paljon minua nuorempi. Se meinasi pudottaa leukansa paikoiltaan, kun jutellessa tuli ilmi, että en juuri hengaa baareissa. Loppu päivän se jotenkin tuntui väittelevän minua. Juoksi pakoon kun huomasi minun kutovan lapasta.
-Iloitsen syksystä. Ensimmäisen kerran elämässä. Odotan pimeää ja kirpeää ilmaa. Pimeä, minä vaiko vuodenaika? Kuka haluaa kaamosta!
-Täydellinen viikonloppu on kun saa vain katsoa leffoja, lukea ja kutoa ja syödä hyvin. Ottakaa nyt herrantähden ikäni huomioon!
- Loppujenlopuksi pidän lipuntarkastajista ja aina kun matkustan julkisella, odotan heitä.
-Olen lopettanut kahvin juonnin ja juon vihreää teetä.
-Puhun kissoilleni.
-Kotini huonekaluilla on oma elämä ja ne juttelevat keskenään. Ei ääneen, en kuule vielä ääniä, joita ei pitäisi.
-Muumipappa ja meri on yhä vieläkin suosikkikirjani, vaikka siskoni väittää sen olevan outo, kauhea ja ahdistava.
-Pidän nukkumisesta. Unet ovat ihania, rakastan nukkumista.
- En vieläkään suostu syömään mitään ruokaa, joka on valmistettu kaalista ( siis ei raa'asta).
- En yhä vieläkään pidä ihmisistä, koska suurin osa on kuitenkin tyhmiä ,eikä ymmärrä minua.
Niin rakkaat ystävät... Mitä tähän nyt enää sanoisi.
-H-
- Tänään läheisen metro aseman eteen oli parkkerattu ambulanssi, kävelin ohi sitä hipoen.
Kotona oltuani hetkisen huomasin, että ikkunani alle oli parkerannut paloauto ( pojat taisi käydä vain kaupassa). Ja nämä kaksi asiaa riittivät antamaan minulle niin hyvät vibat, että koko päivä on pelastettu.
- Töissä oli sellainen mies sijainen tänään, ei voinut olla paljon minua nuorempi. Se meinasi pudottaa leukansa paikoiltaan, kun jutellessa tuli ilmi, että en juuri hengaa baareissa. Loppu päivän se jotenkin tuntui väittelevän minua. Juoksi pakoon kun huomasi minun kutovan lapasta.
-Iloitsen syksystä. Ensimmäisen kerran elämässä. Odotan pimeää ja kirpeää ilmaa. Pimeä, minä vaiko vuodenaika? Kuka haluaa kaamosta!
-Täydellinen viikonloppu on kun saa vain katsoa leffoja, lukea ja kutoa ja syödä hyvin. Ottakaa nyt herrantähden ikäni huomioon!
- Loppujenlopuksi pidän lipuntarkastajista ja aina kun matkustan julkisella, odotan heitä.
-Olen lopettanut kahvin juonnin ja juon vihreää teetä.
-Puhun kissoilleni.
-Kotini huonekaluilla on oma elämä ja ne juttelevat keskenään. Ei ääneen, en kuule vielä ääniä, joita ei pitäisi.
-Muumipappa ja meri on yhä vieläkin suosikkikirjani, vaikka siskoni väittää sen olevan outo, kauhea ja ahdistava.
-Pidän nukkumisesta. Unet ovat ihania, rakastan nukkumista.
- En vieläkään suostu syömään mitään ruokaa, joka on valmistettu kaalista ( siis ei raa'asta).
- En yhä vieläkään pidä ihmisistä, koska suurin osa on kuitenkin tyhmiä ,eikä ymmärrä minua.
Niin rakkaat ystävät... Mitä tähän nyt enää sanoisi.
-H-
tiistaina, elokuuta 28, 2007
välihuomautus
Olen sittenkin muuttanut mieltäni niiden uusien ratikoiden suhteen. Kyl ne aika kivoja on, vähän sellaisia metromaisia. Ne on suunniteltu vain laihemmille ihmisille kuin ne vanhat. Pienemmät penkit, selvästi. Vai onko tämä taas yksi kohta alla olevaan listaan. ARGH!!!!!!!!
vainoharhainen eli paranoidi...
Olen vainoharhainen pahasti... olen kuullut siitä pari kertaa elämäni aikana ja alaln oivaltaa totuuden viimeinkin.
1. Olen vakuuttunut, että minulla on joku tappava tauti, joka tappaa 100 %sen varmasti. En vain tiedä sitä, eikä kukaan mukaan.
2. Olen varma, että olen tuhonnut valinnoilla ja käytökselläni x määrän ihmisiä elämän ja maailankaikkeus kostaa sen minulle, kun sitä vähiten odotan.
3. Jos en lenkkeile ainakin neljää kertaa viikossa paisun kuin pullataikina. Eikä sillai mitenkään normaalista, vaan yhtenä aamuna herään ja vyötärön ympärykseni on 200 cm ja taas kuolen. Rumana ja yksin. Kissatkin ovat tukehtuneet alleni.
4. Olen varma, että varsinkin iltaisin julkiset kulkuvälinet pursuavat hulluja, jotka ovat valmiina ja aseistettuina vanimassa tappaakseen ja paloitellakseen juuri minut.
5. juuri minun kämppäni saattaa syttyä palamaan tai räjähtää ilman mitään syytä.
6. ihmiset tuijottavat minua tai ainakin minusta tuntuu siltä. Varsinkin keski-ikäiset miehet.
7. Olen vakuuttunut, että kissani voivat räjähtää, jos hoidan niitä väärin ja joudun vankilaan, kissojen räjäyttämisestä.
8. Odotan päivittäin postilaatikostani tipuvaa ilmoitusta, jossa vuokrasopimukseni sanotaan irti.
9. Pelkään jääväni asunnottomaksi ja mitäs minä sitten kissoille teen.
10. joka kerta kun pomo haluaa puhua kanssani olen varma, että saan potkut.
11. Olen varma, etä olen kamala työtoveri ja kaikki puhuvat pahaa minusta selkäni takana. Tai sitten itkevät itsensä iltaisin uneen takiani.
12. Eteeni tulee yllättävä tuhansien eurojen rahareikä, eikä minulla ole varaa.
13. Aina kun ostan jotain epäterveelistä, varsinkin viikolla, olen varma, että kolesteroliarvoni ja verenpaineeni nousevat taivaisiin huonojen elämäntapojeni vuoksi ja kuolen. Taas. Ja herään 300 kiloisena.
14. Joka kerta kun tarkastajat tulevat yleiseenkulkuvälineeseen, olen vakuuttunut, että lippuni on vanhentunut, tai se ei ole mukana. Ilman mitään syytä.
15. kaupasta ulos lähtiessäni pelkään, joka kerta, että hälyttimet ovella alkavat soid, ilman mitään syytä.
16. Kaikki vihaavat minua.
17. Syttyy kolmas maailmansota ja minut teloitetaan koska olen pakana.
En minä silleen vainoharhainen ole, silleen pahasti. Entä jos tämä kaikki onkin totta. Ja jos on niin olen minä aika tärkeä ihminen, maailmankaikkeus ja kaikki.
Mutta aika sillai normaali minä kuitenkin olen.... Heh. kai.
Jos tätä ei oikeasti kukaan luekaan. Tuo laskuri ehkä huijaa.
Homssu
1. Olen vakuuttunut, että minulla on joku tappava tauti, joka tappaa 100 %sen varmasti. En vain tiedä sitä, eikä kukaan mukaan.
2. Olen varma, että olen tuhonnut valinnoilla ja käytökselläni x määrän ihmisiä elämän ja maailankaikkeus kostaa sen minulle, kun sitä vähiten odotan.
3. Jos en lenkkeile ainakin neljää kertaa viikossa paisun kuin pullataikina. Eikä sillai mitenkään normaalista, vaan yhtenä aamuna herään ja vyötärön ympärykseni on 200 cm ja taas kuolen. Rumana ja yksin. Kissatkin ovat tukehtuneet alleni.
4. Olen varma, että varsinkin iltaisin julkiset kulkuvälinet pursuavat hulluja, jotka ovat valmiina ja aseistettuina vanimassa tappaakseen ja paloitellakseen juuri minut.
5. juuri minun kämppäni saattaa syttyä palamaan tai räjähtää ilman mitään syytä.
6. ihmiset tuijottavat minua tai ainakin minusta tuntuu siltä. Varsinkin keski-ikäiset miehet.
7. Olen vakuuttunut, että kissani voivat räjähtää, jos hoidan niitä väärin ja joudun vankilaan, kissojen räjäyttämisestä.
8. Odotan päivittäin postilaatikostani tipuvaa ilmoitusta, jossa vuokrasopimukseni sanotaan irti.
9. Pelkään jääväni asunnottomaksi ja mitäs minä sitten kissoille teen.
10. joka kerta kun pomo haluaa puhua kanssani olen varma, että saan potkut.
11. Olen varma, etä olen kamala työtoveri ja kaikki puhuvat pahaa minusta selkäni takana. Tai sitten itkevät itsensä iltaisin uneen takiani.
12. Eteeni tulee yllättävä tuhansien eurojen rahareikä, eikä minulla ole varaa.
13. Aina kun ostan jotain epäterveelistä, varsinkin viikolla, olen varma, että kolesteroliarvoni ja verenpaineeni nousevat taivaisiin huonojen elämäntapojeni vuoksi ja kuolen. Taas. Ja herään 300 kiloisena.
14. Joka kerta kun tarkastajat tulevat yleiseenkulkuvälineeseen, olen vakuuttunut, että lippuni on vanhentunut, tai se ei ole mukana. Ilman mitään syytä.
15. kaupasta ulos lähtiessäni pelkään, joka kerta, että hälyttimet ovella alkavat soid, ilman mitään syytä.
16. Kaikki vihaavat minua.
17. Syttyy kolmas maailmansota ja minut teloitetaan koska olen pakana.
En minä silleen vainoharhainen ole, silleen pahasti. Entä jos tämä kaikki onkin totta. Ja jos on niin olen minä aika tärkeä ihminen, maailmankaikkeus ja kaikki.
Mutta aika sillai normaali minä kuitenkin olen.... Heh. kai.
Jos tätä ei oikeasti kukaan luekaan. Tuo laskuri ehkä huijaa.
Homssu
sunnuntaina, elokuuta 26, 2007
syksy tulee, saa olla sisällä!
Meikä valmistautuu syksyn tuloon. Vietin viikonloppuni väsäten ohessa olevaa syksy-settiä. Siinähän on ihan selvästi pipo ja poncho. Vähän tuo digi-kamera vääristää värejä, mutta ajatuksesta varmaan saa kiinni.
Tulee syksy, pitkästä aikaa olen onnellinen siitä asiasta. Tulee pimeätä ja sateista. Ja se pää asia, ei tarvitse mennä ulos, saa olla sisällä. Saa katsoa leffoja, saa lukea, saa kutoa, saa juoda teetä ja saa poltaa kynttilöitä ( ellei satu omaamaan kissoja, niinkuin minä tai ellei satu omamaan pientä kontrollifriikkiyttä tulenkin suhteen, niin kuin minä)
Rakastan kesää, ja lämmintä ja valoisia öitä. Mutta kun pitää olla ulkona! Juu, kyllä minä tykkään olla ulkona, mutta sisällä olokin on aivan kamalan kivaa. Taustalla kummittelevat, ne lapsuuden kesät, jolloin jo viidettä päivää peräkkäin heräsi siihen, että aurinko paistoi. Ja äippä liversi jostain, että nyt tytöt ulos leikkimään. Tiedättekö, että vaikka barbeilla voi myös leikkiä ulkona, on se erittäin epämiellyttävää, koska ulkona likaantuu, ja tuulee ja on kaikkia ökkömönkiäisiä ja sellaiset asiat ei kuulu barbie-leikkiin. Salaa toivoi niitä päiviä, jolloin vain sai maata sisällä ja katsoa videota.
Nykyäänkin, kiitos hyvien opetusten, koen piston sydämmessäni, jos kehtaan olla sisällä aurinkoisena päivänä. Koska kun aurinko paistaa siitä pitää nauttia, koska suomessa se on suht´harvinaista. Se on vähän sama asia, kuin että, jos ei ole ole kuumetta, et ole kipeä, joten töihin siitä!!!!!!
A) Minun ei tarvitse olla aktiivinen, jos en halua.
B) tietääkö kukaan kuinka vaarallista auringon otto oikeasti on, niin olkaa vain rusinoita 3kymmenenvuoden päästä.
C) kukaan ei ole kuollut sisällä vietettyihin päiviin, ei vaikka koko kesän makaisi sisällä kutoen, lukien ja leffoja katsellen. Ei aikuiset eikä lapset.
Pimeä on niin helpottavaa, saa olla sisällä. saa kääriytyä omaan itsensä peittää itsensä pimeän. Ei tarvitse käyttää läskejä paljastavia kesävaatteita. Saa piiloutua vilapaitoihin.
Saa olla sisällä. sanoinko sen jo?
Siis mitä tästä opimme, älkää pakottako ketään ulos vasten tahtoaan. Sisälläolokin on ihmeen kivaa, eikä siihen kuole. ei edes saa mitään vajetta tai puutosta. Yhtä päin helvettiä se elämä soljuu oli sitten ulkona tai sisällä. Ja kaikki kasvatusintoiset aikuiset, ei se videon katselu passivoita lasta, näyttäkää haastavia elokuvia, niin kyllä siinä aivot harjaantuu. Eikä sisällä ollessa koko ajan toimintaa tarvitse on vain kiva olla. Ollaan siis iloisia, että saamme olla taas rauhassa pimeäsä ja sisällä. Eikä joka helvetin aamu tarvitse herätä siihen, että taas se aurinko paistaa!
Kiroan tätä kirjoitusta sitten tammi-helmikun vaihteessa, kun odotan taas kesää, että voi edes nenänpään tunkea ulos, ilman että se paleltuu.
Homssu
perjantaina, elokuuta 24, 2007
vetoomus: rajoittakaa lastenne lukumäärää
Vetoan teihin ihmiset: miettikää ennen kuin lisäännytte, että kuinka paljon aiotte lisääntyä. Tiedostakaa vaarat, jotka saattavat jälkeläisiä kohdata.
Huomio: Ensimmäinen lapsi saa parhaimmat geenit toiselta puoliskolta ja toinen toiselta puoliskolta ja siltä toiselta taas ne toisiksi parhaimmat. Entä se kolmas? Ei hyvin pyyhi. Jos kaksi ensimmäistä lasta edustaa samaa sukupuolta, harkitkaa tarkoin ennen kolmatta. Katsokaas jos on jo esimerkiksi kaksi tyttöä, mitä sille kolmannelle jää, jos se raukka vielä tyttölapsi tuppaa olemaan. Pojalla on paremmat mahdollisuudet, jos kaksi ensimmäistä on tyttöjä on poika geenit jäljellä, kuten miehekäs ja raamikas ja karvainen. Niin, miettikää jos se kolmas sattuukin olemaan tyttö niin kuin kaksi ensimmäistä. Jos kaksi ensimmäistä ovatkin poikalapsia toimii tätä käytäntö tietysti päinvastoin.
Ajatelkaa synnytyssalia. Ensimmäisellä kerralla kätilö onnittelee: tyttö on perinyt isän kauniit silmät ja äidin täydellisen suun, voi kuinka kaunis lapsi! Seuraavalla kerralla kätilö onnittelee: Kas, tyttö on perinyt isänsä kauniin hymyn ja äidin orvokinväriset silmät, voi miten kaunis lapsi! Kolmannella kerralla kätilö on pitkään hiljaa ja sitten sanoo: saitte vielä yhden tytön.
Ja katsokaas kun geenit on jaettu, myös muunkin kuin ulkonäön suhteen kahdelle ensimmäiselle on todellisuus kolmannelle ikävä tosiasia. Luuseri siitä tulee kuitenkin. Ei siitä mihinkään päästä. Kaikki ovat niin ylpeitä kahdesta ensimmäisestä, on perhe ja talo ja työ ja auto ulkonäköä ja hyvää makua piisaa. Sitten, on meitä kyllä se kolmaskin.... On se ihan kiva tyttö, omalla tavallaan.
vai onko kolmas huonoille geeneille jäänyt lapsi, luonnon oma tapa taata edes kahden vanhemman hyvä itsetunto? Kuinka ihanaa onkaan huomata, että toi on yksi meistä, mutta onneksi se on ihan luuseri, ni mä en ole!!!! Aina saa todeta, että samoista vanhemmista ollaan, mutta tuo yksi on vähän sellainen "notredamen-kellonsoittaja versio", jos siis minuun vertaa. Aina on niin kuin minä, mutta huonompi ja rumempi versio. Helpottavaa. Positiivisuuspeili: minä olen niin kuin toi, mutta huomattavasti parempi versio, että voisi ne asiat näköjään huonomminkin olla.
Siis vetoan teihin, lisääntyjät: pohtikaa, mikä voi olla pahin seuraus ja punnitkaa vaihtoehtoja, ennen kuin teette mitään!
;) Homssu
torstaina, elokuuta 23, 2007
juoppohullun päiväkirja
Juu tiedän, se on sen yhden kirjalijan kirjan nimi oikeasti.
En silti tiedä, kuinka muuten tätä kuvailisin. Kaikki alkoi eilen. Oli pippalot, hyvät pippalot, sellaiset kirjanjulkaisu pippalot.( Ei minun, älkää luulko, että OIKEASTI yltäisin niin korkeisiin suorituksiin). No mutta, juhlia edelsi pari kovaa työpäivää, aikaisia heräämisiä ja ruoan jääntiä hiukan vähemmälle. Puolustelen.
Mutta tarjolla oli hyvää seuraa ja erittäin hyvää punaviiniä ja ihq kirja. Arvatkaa mikä oli tulos. Iloisessa huppelissa oleva homssu, aika todella iloisessa....
Niin, minä joka en ota keskellä viikkoa, enkä ainakaan paljon. Juu. Niin siinä kävi. Onneksi sain autokyydin kotiin. Nukahdin sitten, soitettuani vielä pari hämärää puhelua...
Aamulla jouduin tunnustamaan itselleni tosiasiat ja menin töihin buranan avulla. Säntillisen ja kontrollifriikki homssun elämän ensimmäinen kerta.
Häpeän hiukan, että mitä kaikea tuli sanottua ja kenelle. Mutta silti koen olevani oudon vapautunut. Mutta pelkään silti, että minusta tulee juoppo. Olenko maininnut olevani kontrollifriikki?
Mutta silti mietin ,että miten joku jaksaa enemmän kuin yhden illan putkeen juhlia ja juopoilla. Meikä on ihan poikki yhden illan jälkeen. Lievä morkkisin vaivaa, nyt kotona ollessani, kämppä on kuin pommin jäljiltä ja pojat kokevat itsensä laminlyödyiksi, eivät nimittäin olleet ovella vastassa kun tulin. Ostin shebaa heille hyvitykseksi, eivät syöneet.
Näinkö elämä alkaa mennä alaspäin? Löydänkö itseni kohta katuojasta?
Niin, kerroinko jo olevani konrollifriikki?
hohohomssu
En silti tiedä, kuinka muuten tätä kuvailisin. Kaikki alkoi eilen. Oli pippalot, hyvät pippalot, sellaiset kirjanjulkaisu pippalot.( Ei minun, älkää luulko, että OIKEASTI yltäisin niin korkeisiin suorituksiin). No mutta, juhlia edelsi pari kovaa työpäivää, aikaisia heräämisiä ja ruoan jääntiä hiukan vähemmälle. Puolustelen.
Mutta tarjolla oli hyvää seuraa ja erittäin hyvää punaviiniä ja ihq kirja. Arvatkaa mikä oli tulos. Iloisessa huppelissa oleva homssu, aika todella iloisessa....
Niin, minä joka en ota keskellä viikkoa, enkä ainakaan paljon. Juu. Niin siinä kävi. Onneksi sain autokyydin kotiin. Nukahdin sitten, soitettuani vielä pari hämärää puhelua...
Aamulla jouduin tunnustamaan itselleni tosiasiat ja menin töihin buranan avulla. Säntillisen ja kontrollifriikki homssun elämän ensimmäinen kerta.
Häpeän hiukan, että mitä kaikea tuli sanottua ja kenelle. Mutta silti koen olevani oudon vapautunut. Mutta pelkään silti, että minusta tulee juoppo. Olenko maininnut olevani kontrollifriikki?
Mutta silti mietin ,että miten joku jaksaa enemmän kuin yhden illan putkeen juhlia ja juopoilla. Meikä on ihan poikki yhden illan jälkeen. Lievä morkkisin vaivaa, nyt kotona ollessani, kämppä on kuin pommin jäljiltä ja pojat kokevat itsensä laminlyödyiksi, eivät nimittäin olleet ovella vastassa kun tulin. Ostin shebaa heille hyvitykseksi, eivät syöneet.
Näinkö elämä alkaa mennä alaspäin? Löydänkö itseni kohta katuojasta?
Niin, kerroinko jo olevani konrollifriikki?
hohohomssu
tiistaina, elokuuta 21, 2007
Syksy
Lyhyt välihuomautus.
Huomain tänään syksyn alkaneen. Olin tänään siskoni luona hoitamassa lapsia ja koska omaan siivousneuroosin lupasin myös laittaa paikkoja kuntoon.
Sitten oli aika lähteä kotiin. Oli joskus puoli yhdeksän pintaan. Tulin metrolla idästä länteen päin. Tiedättekö mitä, ulkona hämärsi. Valo oli muuttunut kesäisestä syksyn valoksi. Kun katsoi metron ikkunasta ulos, oli jotenkin hämyistä ja rauhallista. Valot loistivat pimeästä aivan eri tavalla. Jotenkin oli niin kaunista.
Ystäväni, nyt on syksy!
Terveisin tunteellinen homssu-homsahdus
Huomain tänään syksyn alkaneen. Olin tänään siskoni luona hoitamassa lapsia ja koska omaan siivousneuroosin lupasin myös laittaa paikkoja kuntoon.
Sitten oli aika lähteä kotiin. Oli joskus puoli yhdeksän pintaan. Tulin metrolla idästä länteen päin. Tiedättekö mitä, ulkona hämärsi. Valo oli muuttunut kesäisestä syksyn valoksi. Kun katsoi metron ikkunasta ulos, oli jotenkin hämyistä ja rauhallista. Valot loistivat pimeästä aivan eri tavalla. Jotenkin oli niin kaunista.
Ystäväni, nyt on syksy!
Terveisin tunteellinen homssu-homsahdus
maanantaina, elokuuta 20, 2007
tänään elämäni muuttui
Elämäni muuttui tänään. Aina ei voi herätessään tietää tuleeko päivä muuttumaan vai ei. Ainakaan minä en tiedä. Aamu oli ihan normaali maanantaiaamu, ehkä jopa tavallista parempi. Aamulla ei väsyttänyt ja jopa kahvit kerkesin juoda ja arvatkaa, olin ajoissa ratikkapysäkillä.
Mutta siihen se loppui. Pahaa aavistamatta odotin välinettä, joka kuljettaa minut töihin. Linjalla millä matkustelen töihin on koko neljänkuukauden ajan kun olen sitä käyttänyt liikennöjneet vanhat kunnon rämisevät ratikat. Ja ihani on ne lorealin sponssaamat ajokit, jotka on päällystetty kokonaisuudessaan lorealin mainoksella. Tänään, pysäkkiäni lähestyi jokin outo. Tuijotin sitä ja totesin sen olevan aivan oikea numero. Se oli sellainen moderni matalalattia raitiovaunu. Ihan kiva ulkoata joo... epäkäytännöllinen sisältä. Menin aivan sekaisin ja istuuduin penkkiin selkä menosuuntaan. Missään ei edes näkynyt sitä taulua, jolta voi lukea pysäkit, onneksi olin matkalla päättärille, ei siis ohiajamisen pelkoa. Väärät maisemat ja ei pysäkkien nimiä. Lisäksi kirjani loppui kesken matkan. Järkytyin, elämäni ei ole enää ennallaan, en voi enää luottaa työmatkojeni kaavamaisuuteen. Olenko ainoa, joka järkytyn liian suurista muutoksista, kuten vääränlaisesta ratikasta?
Sitten siihen toisen asiaan. Asiaa jonkin aikaa kypsyteltyäni päätin erota kirkosta En tiennyt, että se tapahtuisi juuri tänään, mutta parin saamani sähköpostin ansiosta vakaumukseni vahvistui. Erosin kirkosta. Okei sen voi tehdä internetissä www.eroakirkosta.fi. Mutta kuitenkin ja korostaakseni mielipidettäni tein sen alasti. Juu, eihän sitä kukaan muu tietenkään nähnyt, mutta minulle se toi pareman olon. Katsokaa kun Homssu on sitä mieltä, että sillä että uskoo ja kirkolla, ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kirkko on ihmisten rakentama instituutio, että kansa pysyy ruodussa ja usko on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Minun Jumala ei muutu sillä kuulunko kirkkoon vai en. Eikä se tee minusta yhtään sen parempaa. Enkä edes voi sitoutua niihin kaikiin opetuksiin ja oppeihin mitä kirkko maailmalle opettaa. Tsorge!
Mutta älkää murehtiko, kiltisti maksan loppuvuoden veroa ja vielä entiseen kotikuntaani. Kun se päivämäärä on se 31.12. Sainhan taas paasata teille rakkaat ystäväni!
Ja suosikaa kaiki alastomana oloa, ehkä mieluiten kotona kuitenkin, iho saa hengittää ja ilma kiertää.
:) Homssu
lauantaina, elokuuta 18, 2007
Minkä teit, Jouni!!!!!
Aluksi jee, sillä on yli tuhat kertaa klikattu! kiitos!
Rehellisesti sanottuna en olisi uskonut!!!!!!
KIITOS! Homssu ja pojat kiittävät!!!!!!!
Mutta mennäkseni polttavaan asiaan näin kauniina lauantai päivänä. Käytin lauantaini hyvin, ainakin alkulauantain. Menin kaupunkini suureen keskustaan hengaamaan. oli minulla syykin, siellä on yksi kirjakauppa. Sen lisäksi, että rakastan hiplata kirjoja, oli siellä haastattelussa Jouni Hynynen, se kovanaama rokkari, joka laulaa siinä kotiteollisuudessa, http://www.kotiteollisuus.com/. Että lisää mainosta...
Järkytyin, sentään Hynynen, jota edes jotenkin pidän hyvänä jätkänä. Jutut ovat hyviä ja osuvia ja laulun sanat ovat mainioita. Huumoria vailla vertaa. Pakkohan se on myöntää, että livenä Jouni-poika on ihan yhtä seksikäs, kuin kuvissa ( mutta asiaa analysoituani, päädyin siihen että, on se se tukka ja parta, joka sen viimekädessä tekee, että se siitä)
Mutta maku meni. Niin, Jouni, minkä mullen teit!
Kaukana on kovanaama rokkari, miehestä, joka istuu kirjakaupassa antamassa haastattelua ja anta kirjoihin omistuskirjoituksia. Kaukana on kovanaama rokkari miehestä, joka juontaa televisio-ohjelmaa. Kaukana on kovanaama rokkari miehestä, joka antaa haastattelua naistenlehtiin. Kaukana on kovanaamarokkari miehestä, joka päästää televisio kamerat omaan kotiinsa, dokumenttia tekemää. Esittele meille Jouni vielä vaatekaappisi sisältö, niin alkaa pakkaus olla kasassa.
Jos haluaa juontaa telkkari ohjelmia ja päästää kamerat kotiinsa saa kyllä ihan vapaasti. Tai laittaa kirjansa kaneen, erittäin kornin ja lavastetun kuvan itsestään, niin saa kyllä. Mutta sitten on turha huutaa olevansa tosi kovanaama, viinan menevä rokkari. Ei oikein istu yhteen.
Miksi, miksi, miksi?
Rahanko takia, en usko. Kyllä varmaan levynmyynnillä ja keikkapalkoilla, ihan kivasti elelee.
On se varmaan vaan kiva, itseään myydä, saada ihailua, jota ei lapsena saanut.
Pakko myöntää, että ne kaksi muuta bändinjäsentä, ovat hiukka usottavampia.
Niin, kirjoittihan nightwish yhtyekin Tarjalle avoimen kirjeen, ennenkuin potkaisi sen pihalle ( vähän ehkä kyllä selkärangatonta). Tämä on siis avoin kirje sinulle Jouni-rakkaani, ME EI SIT ENÄÄ OLLA!!!!!!!!!!!!
Vaikka jatkankin kaiholla musiikkinne kuuntelua, sillä on se ihan hyvää, vaikka laulajasedästä on tullutkin julkinen eläin.
Ja anteeksi jos joku loukkaantui, en minä yleensä ihmisiä hauku, koska oikeasti minä olen kiva. :)
Homssu
torstaina, elokuuta 16, 2007
tasa-arvoa maailmaan
Kuten kaikki ovat ymmärtäneet olen feministi. Kutakuinkin aika pitkälle. Tämä seuraava ei ole sinänsä feministinen näkökanta eikä sovinistinen... Joten se on minun näkökanta.
Iltalehdessä oli iso lööppi siitä hoitajasta, jolla on ilmeisesti aika paha olla. No, siinäpä kaiken alla oli pieni teksti: hoitaja käyttäytyi oudosti, puki poikansa tytöksi. Tai ainakin jotain sinne päin.
Olisiko ollut yhtään outoa, jos siinä olisi lukenut puki tyttönsä pojaksi. Ei, se olisi ollut ihan normaalia. Kaikki lapsethan nykyään käyttävät lenkkareita, lippistä ja housuja. Poikien ja tyttöjen värimaailma eroaa. Mikä sekin on mielestäni väärin. Saa käyttää sitä väriä mitä haluaa, sanon minä!
Jos poikavauva on käärity vaaleanpunaiseen huopaan ja sille annetaan nukkeja, johan " siitä tulee isona homo"-kuiskaukset kiirivät nurkasta nurkkaan. Onko kukaan kuullut tyttölapsesta, joka olisi kääritty siniseen huopaan ja leikkii autoilla, " nyt siitä tulee lesbo"-kuiskauksia?
Nii-in, joku tutkija sanoi, että missään mussa maassa kuin suomessa ei miehet ja naiset muistuta niin paljon toisiaan. Korjaan, suomalaiset naiset, suurimmaksi osaksi muistuttavat miehiä. Ikävä tosiasia. Muodot kunniaan!
Ja kuulkaa tuo värimaailma, sitäkään minä en ymmärrä. Pojille vaaleansinistä ja tytöille vaaleanpunaista. Hitsi sentään. Pojille autoleikkejä, tytöille prinsessaleikkejä, ei vetele!
Miehet vain katsoo pornoa, ei naiset, ei vetele! (Tai käteen ehkä). Miehet ajattelee vain seksiä, naiset ei, ei ollenkaan totta!
Jos joku mies haluaa käyttää vaaleanpunaista ja hametta, pitää silloin saada käyttää vaaleanpunaista ja hametta, joutumatta silmätikuksi. Miettikää miten naisellisuus miesten keskuudessa on sitä paitsi muoti, Hynysellä&Nikulalla on kuulkaa paljon komeamat tukat kuin monella naisella. Ja varmaan on pojat, ainaskin salaa, ylpeitä. Pesee tuuheuttavalla shampolla ja käyttää sileät&kiiltävät hoitoainetta. Illalla naamaan ryppyrasvat, ja sellulliittigeelit jalkoihin. Niin, taitaa Ellen ja Hynysenvaimo, nukkua yhdessä miestensä kanssa viilentävät silmänaamiot naamalla. Kertokaa rohkeasti vain, sillä miehilä on oikeus leikkiä naista jos haluaa. Leikimmehän me naisetkin miehiä suurimman osan ajasta.
Saa käyttää mitä värejä tahansa, vaikka minä en välttämättä syty miehestä, joka käyttää pastellivärejä. Minä sytyn miehistä, jotka käyttävät punaista.
Ja Evasta ja naisista, jotka näyttävät naisilta!
Tasa-arvo kunniaan, olkoon jokainen sitä mitä tahtoo!!!!
Homssu
tiistaina, elokuuta 14, 2007
tekstiviestietiketti
Siis, periaatteessa tämä kuva ei mitenkään liity asiaan. Ellei sitten lähettele tekstiviestejä ihan vain saadakseen persettä. Johon minäkin myönnän heikkoina hetkinä sortuneeni...Tekstiviestittelystä puuttuu etiketti. Tekstiviestittelyssä saa käyttäytyä kuinka huonosti tahansa ja aina se onsallittua.
Minä en siedä ihmisiä, jotka eivät vastaa tekstiviesteihini. Se ei haittaa jos viestin sisältö on toteamus tms., mutta jos minä kysyn jotain koen myös haluavani vastauksen. 24 tunnin sisällä tai mielellään ennenkuin on aivan liian myöhäistä.
Voiko se olla niin vaikeaa? Jos ei kerkiä, voi ihan vaan kirjoittaa että myöhemmin tai palataan. Tai jos ei kerkiä niin lyhenteitä myöh. tai pal. voi käyttää. Nehän voi talleettaa puhelimen valmiisiin tekstiviestipohjiin, niin sitten selviää ihan yhdellä napinpainalluksella. Kuitenkin olisi se 24 tuntia aikaa reagoida jatkoon.
Mutta kyllä voisi edes jotenkin reagoida, ei se paljon vaadi. Muuten sitä vaan hikoilee ja on varma, että nyt se minun viestini on kaonnut bittiavaruuteen ja taas kaikki on pilalla.
Tietysti ymmärrän, ettei aina jaksa, halua ja pysty. Haluaa leikkiä erakkoa. Se on sallittua.
Mutta kyllä sitä sitten jossain vaiheessa voi vittu vastata!
Ei minulla asian tiimoilta traumoja tai agressioita ole, älkää luulko sellaista. Mutta jos oikeasti kysyy jotain, eikä saa vastausta, on se vähän kuin saisi luurin korvaan. Viestisi on ohitettu, sinut ja asiasi on deletoitu ko. ihmisen aivoista. Mukavaa loppuelämää :)!
Kaikilla kuitenkin on puhelimet nykypäivänä. Ja pidän tekstiviesteistä paljon enemmän kuin puhlimessa puhumisesta. Ei tarvitse turhia lätistä, voi esittää asiansa ja sillä siisti. Luulisi, ett jos on kiireinen ja erakoitunut, viestittely olisi aika huiman hyvä tapa pitää yhteyttä ulkopuoliseen maailmaan.
Miksi ei puhelimissa ole (ei ainakaan minun) ole kuittaus tietoja, niinkuin sähköposteissa? Voisi vain lähettää kuittauksen kun viesti on luettu ja voisi olla varma, että bitiavaruuden hemmot eivät tällä hetkellä hihitä kippurassa havinneelle tekstiviestillesi.
Toki välitystiedot saa, mutta ei se tarkoita, että kukaan on lukenut viestin. Epäilen voiko niihin edes luottaa.
Tai ystäväni, jos saa tekstari, eikä kerkeä näpytellä vastausta, aina voi pirauttaa ja kertoa vastauksen. Kun on niin kiireinen, ettei kerkiä näpytellä. On se ikävää kun jotkut on niin kiireisiä.
Asiaan sinänsä liitymättömänä, olettekos kuulleet sellaista sanontaa, että jos pomo on pari päivää poissa töistä, ei sitä kukaan edes huomaa, mutta jos siivooja on pari päivää poissa, ei kenelläkään ole enää kivaa.
Homssukka
sunnuntaina, elokuuta 12, 2007
Tunteella..
Katsokaa, osaan kutoa. No en oikeasti. Minä kudon tunteella. Ohjeita en osaa seurata, enkä jaksa, mutta kun on kivoja kuvia niin kyllä sitä vaan aina jotain ideoita keksii. Tunteella vaan eteenpäin. Ja tiedättekö mitä, meikä tajusi nyt vasta miten kuvia lisätään tänne.Lisään kun saan kamerani lataukseen ja toimimaan.
Nyt seuraa mainosta: tumpelot, kokeilaa Anu Harkin: Puikoissa! Kirjasta, on muuten niin helppoja ja tumpeloillekin selitettyjä ohjeita, että kyllä kannattaaa....
Ja viäl, meikällä on keinutuoli, pari kissaa ja kudon... Pitäisikö sen kertoa minulle jotain?
Ja suututtaa yksi asia, oletteko huomannut kuinka pääkallo kuosi on vallannut alaa, se on hirveää, sillä olen olut jo pitkään pääkallofani ja nyt se on niin valtavirtaa että. Ahdistaa. Niinpä päätin, muuttaa elämäni suuntaa, hylkäsin ihq pääkallolaukkuni ja ostin tilalle ihanan Audrey Hepburn- laukun, missä on kuva ko. naisesta istumassa laiturilla tms. Yksi maailmankaikkeuden kauneimmista naisista. Ei ihan heti huku blondimassoihin.....
Homssupomssu
lauantaina, elokuuta 11, 2007
putoamisia
Tein sen viimein. Yöllä elän, enemmän kuin kukaan muu, luulisin. Syytin siitä isääni puhelimessa, kaikelle kun pitää löytyä syntipukki. Olen perinyt vietin yölliseen elämään häneltä. Tiedän sen, jopa hänkin sen tunnusti.
Mutta asiaan, putosin sängystä, yöllä. Unissani. Minulla on 160 cm leveä sänky. Nukuin siinä yksin, jos ei kissoja oteta huomioon. Mutta ei oteta, koska ne ovat fiksuja ja siirtyvät tieltäni ja loppujen lopuksi menevät lattialle nukkumaan.
Mutta se kissoista.
Siis oli yö, näin painajaisia. Työpainajaisia, en kuitenkaan nykyisestä työpaikastani. Sitten vaan olin, jotenkin istumassa sängyllä ja sitten romahin alas. Selälleni. Nyt on alaselkä mustelmilla ja hiukka kipeä, joka tietysti johtaa muiden lihasten kramppaamiseen jne. ne. jne. Huomasin myös pamauttaneeni käteni lattiaan, siinäkin on nyt mustelma.
Töihin klenkattuani kysyin pomoltani, että meneekö työtapaturman piikkiin, kun kerran näin työpainajaisia.
Ei mene.
Illalla puhuin työkaverini kanssa puhelimessa. Oli hiukan hämärää, enkä kunnolla nähnyt. Kuljeskelin puhelin kourassani ympäri kämppää ja huomasin maassa jotain. Päätin potkaista sitä tuntematonta asiaa. ( Kuka hitto potkaisee asiaa kun ei tiedä mikä se on?) Se asia oli hakaneula. Potkaistessani sitä, se jäin kiinni kynnykseen ja kun vauhdilla jalkani kohtasi äkkipysähtyneen neulan, upposi neula isovarpaaseeni. Se sattui. Kesken puhelun kuului suustani:" AI SAATANA!"
Työkaverini kysyi, erittäin rauhallisena ja kysyi: "sattuiko jotain?"
" Joo, nyt tulee verta"
Ja sitä verta tuli. Onneksi olen ihminen, joka kestää veren näkemisen ja siinä puhelun lomassa hoidin varpaani.
Nukkumaan mennessä meni naama pesulle. Putsaan ensimäiseksi meikin. Otin pumpulia ja kaadoin siihen ainetta ja ei kun pumpulisilmään. Virhe. Se ei ollut meikinpoistoainetta, se oli kasvovettä. Naisellinen karjaisu, täytti kylpyhyoneeni ja eikun huuhtomaan. Klenkkasin siis ympäri kämppääni, selkä junturassa, varvas palasina ja yksisilmäisenä.
Koti on sitten vaarallinen paikka.
Kerran pesin hampaani bepanthenilla, sillä rasvaisemmalla.
Koti ON vaarallinen paikka.
Homssu
Mutta asiaan, putosin sängystä, yöllä. Unissani. Minulla on 160 cm leveä sänky. Nukuin siinä yksin, jos ei kissoja oteta huomioon. Mutta ei oteta, koska ne ovat fiksuja ja siirtyvät tieltäni ja loppujen lopuksi menevät lattialle nukkumaan.
Mutta se kissoista.
Siis oli yö, näin painajaisia. Työpainajaisia, en kuitenkaan nykyisestä työpaikastani. Sitten vaan olin, jotenkin istumassa sängyllä ja sitten romahin alas. Selälleni. Nyt on alaselkä mustelmilla ja hiukka kipeä, joka tietysti johtaa muiden lihasten kramppaamiseen jne. ne. jne. Huomasin myös pamauttaneeni käteni lattiaan, siinäkin on nyt mustelma.
Töihin klenkattuani kysyin pomoltani, että meneekö työtapaturman piikkiin, kun kerran näin työpainajaisia.
Ei mene.
Illalla puhuin työkaverini kanssa puhelimessa. Oli hiukan hämärää, enkä kunnolla nähnyt. Kuljeskelin puhelin kourassani ympäri kämppää ja huomasin maassa jotain. Päätin potkaista sitä tuntematonta asiaa. ( Kuka hitto potkaisee asiaa kun ei tiedä mikä se on?) Se asia oli hakaneula. Potkaistessani sitä, se jäin kiinni kynnykseen ja kun vauhdilla jalkani kohtasi äkkipysähtyneen neulan, upposi neula isovarpaaseeni. Se sattui. Kesken puhelun kuului suustani:" AI SAATANA!"
Työkaverini kysyi, erittäin rauhallisena ja kysyi: "sattuiko jotain?"
" Joo, nyt tulee verta"
Ja sitä verta tuli. Onneksi olen ihminen, joka kestää veren näkemisen ja siinä puhelun lomassa hoidin varpaani.
Nukkumaan mennessä meni naama pesulle. Putsaan ensimäiseksi meikin. Otin pumpulia ja kaadoin siihen ainetta ja ei kun pumpulisilmään. Virhe. Se ei ollut meikinpoistoainetta, se oli kasvovettä. Naisellinen karjaisu, täytti kylpyhyoneeni ja eikun huuhtomaan. Klenkkasin siis ympäri kämppääni, selkä junturassa, varvas palasina ja yksisilmäisenä.
Koti on sitten vaarallinen paikka.
Kerran pesin hampaani bepanthenilla, sillä rasvaisemmalla.
Koti ON vaarallinen paikka.
Homssu
torstaina, elokuuta 09, 2007
Älä rupea sellaiseen...
Keskustelu, joka käytiin eräällä työpaikalla.
Ymmärtääksenne keskustelun paremmin pitänee minun valaista hieman taustoja:
Istuin sattuneesta syystä työpaikkani lattialla, ruuvimeisseli kädessä, ruuvaamassa sänkyyn jalkoja kiini. Päälläni oli toki asiaan kuuluvat vaatteet, mustapitsihame, mustat legginsit ja musta toppi, missä oli ehkä hieman avoi kaula-aukko.
juuri sillä hetkellä oli erittäin hiljaista ja sain keskittää huomioni sängyn jalkojen ruuvaamiseen.
Työkaverini, jolla oli hieman aikaa, tuli vieressäni olevalle penkille istumaan ja rupattelemaan niitä näitä. Rupattelin minäkin ja jatkoin.
Äkkiä työtoverini huomasi jotain: ( nyt pitää ottaa huomioon, että tämä kyseinen ihana työtoverini on viisissäkymmenissä)
- "Kato, nyt sieltä tulee sulle jotain komeita miehiä, katos toi nuorempi voisi olla sun ikiä"
Työkaverini meni miehiä ovelle vastaan. He olivat tulleet kopiokonetta asentamaan. Miehet kysyivät missä rakkine sijaitsee ja työtoverini onnellisena visersi:
-"Tuolla menkää tuonne, tuo nätti tyttö näyttää teille"
Savu korvista nousten nousin ja menin ruuvimeisseli kädessäni pitsi hameessani näyttämään miehille tietä, puhisin ehkä rumia sanoja mennessäni.
Hetki siinä meni, miehet lähtivät ja palasin kiinnostavan sängyn pariin. Kolleegani tuli myös ja totesi, ettei ne ollutkaan mitään kauhean söpöjä....
Näin meni tilannetta seuraava keskustelumme, minä aloitin:
-" Sovitaanko, että enää ei naiteta mua kaikille sisään tuleville. Että sitten saat naittaa jos sieltä tulee, joku timmi kaunis, isotissinen blondi"
Työkaverini mutisi tehdessään puuhia:
-" Älä rupea sellaiseen.."
hetki kului ja jatkoin:
-" Ei kun ihan oikeasti."
Työkaverini oli hiljaa hetken ja avasi sitten suunsa:
-" Älä rupea sellaisee... Ei ne naiset tee muuta kun valittaa menkkakipuja.. niin ja päänsärkyä... miehillä ei sentään ole menkkakipuja ja harvoin päänsärkyä...vaikka harmia niistäkin vaan on..."
:):):):):):)Mitä tuohon enää sanoisi. Asia on loppuunkäsitelty ja vakaasti uskon, että naittamiseni jatkuu, tuli siitä ovesta kuka vaan. :):):):):):):)
kiitos, ihanille työtovereilleni siis, jotka päivääni piristävät.
Homssu
Ymmärtääksenne keskustelun paremmin pitänee minun valaista hieman taustoja:
Istuin sattuneesta syystä työpaikkani lattialla, ruuvimeisseli kädessä, ruuvaamassa sänkyyn jalkoja kiini. Päälläni oli toki asiaan kuuluvat vaatteet, mustapitsihame, mustat legginsit ja musta toppi, missä oli ehkä hieman avoi kaula-aukko.
juuri sillä hetkellä oli erittäin hiljaista ja sain keskittää huomioni sängyn jalkojen ruuvaamiseen.
Työkaverini, jolla oli hieman aikaa, tuli vieressäni olevalle penkille istumaan ja rupattelemaan niitä näitä. Rupattelin minäkin ja jatkoin.
Äkkiä työtoverini huomasi jotain: ( nyt pitää ottaa huomioon, että tämä kyseinen ihana työtoverini on viisissäkymmenissä)
- "Kato, nyt sieltä tulee sulle jotain komeita miehiä, katos toi nuorempi voisi olla sun ikiä"
Työkaverini meni miehiä ovelle vastaan. He olivat tulleet kopiokonetta asentamaan. Miehet kysyivät missä rakkine sijaitsee ja työtoverini onnellisena visersi:
-"Tuolla menkää tuonne, tuo nätti tyttö näyttää teille"
Savu korvista nousten nousin ja menin ruuvimeisseli kädessäni pitsi hameessani näyttämään miehille tietä, puhisin ehkä rumia sanoja mennessäni.
Hetki siinä meni, miehet lähtivät ja palasin kiinnostavan sängyn pariin. Kolleegani tuli myös ja totesi, ettei ne ollutkaan mitään kauhean söpöjä....
Näin meni tilannetta seuraava keskustelumme, minä aloitin:
-" Sovitaanko, että enää ei naiteta mua kaikille sisään tuleville. Että sitten saat naittaa jos sieltä tulee, joku timmi kaunis, isotissinen blondi"
Työkaverini mutisi tehdessään puuhia:
-" Älä rupea sellaiseen.."
hetki kului ja jatkoin:
-" Ei kun ihan oikeasti."
Työkaverini oli hiljaa hetken ja avasi sitten suunsa:
-" Älä rupea sellaisee... Ei ne naiset tee muuta kun valittaa menkkakipuja.. niin ja päänsärkyä... miehillä ei sentään ole menkkakipuja ja harvoin päänsärkyä...vaikka harmia niistäkin vaan on..."
:):):):):):)Mitä tuohon enää sanoisi. Asia on loppuunkäsitelty ja vakaasti uskon, että naittamiseni jatkuu, tuli siitä ovesta kuka vaan. :):):):):):):)
kiitos, ihanille työtovereilleni siis, jotka päivääni piristävät.
Homssu
maanantaina, elokuuta 06, 2007
Ei se susta johdu, niinku periaatteessa...
Minulla on paha sitoutumisongelma, kaikki ovat ymmärtäneet sen. Kaikki paitsi minä, joka välillä ajattelen, että ei ehkä sittenkään. Minulle on toitotettu ajan mittaan, valittaessani ongelmaa, typerille jo sitoutuneille ihmisille, että kyllä se menee ohi kun se oikea ilmestyy kuvioihin.
Paskaa, älkää uskoko!!!
Se on ja pysyy, oli oikea kohdalla tai ei.
Minulle oli iso askel kun otin kisuni hoivattavikseni. Se oli kamalaa, ahdistuin siitä, että kotonani oli joku. En voinut mennä kotini rauhaan ja nukkua öitäni rauhassa. Kotini oli kokenut kissainvaasion. Se oli kamalaa ja vaikeaa aikaa. kun kissat tulivat kotiini, olin varma, että ne kuolevat ja räjähtävät ja tuhoutuvat. Itkin asiaa paniikissa siskolleni puhelimessa. Sisko lohdutti, että kun hän sai ensimmäisen lapsensa, pelkäsi hän sen menevän rikki niin kovin, että mies sai aluksi vaihtaa vaipat. Ja nyt totean, koin samaa ahdistusta kuin siskoni ensimmäisen lapsen synnyttyä ja nyt oli sentään vain kyse kahdesta keski-ikäisestä, laiskasta ja lihavasta kissasta. Tuosta kaikesta on kulunut vähän yli vuosi ja tilanne on hiukan helpottunut, silti olen vieläkin varma kissojeni aina silloin tällöin räjähtävän.
Kissojen kanssa on jo näin vaikeaa, arvatkaa kun on kyseeessä elävä, oikea ihminen. Meikä oksentaa. Ihan oikeasti meikä oksentaa, kun edes pitäisi leikkiä ajatuksella, että sitoutuisi johonkin.
Luulin aikoinani, että sinkkuelämässä Carrien taipumus oksentaa nähdessään vihkosormuksen oli ylireagointia, ei se ollut.
Kuulostaako romanttiselta: kulta sä olet todella ihana, mutta voisitko sä nyt poistua viikoksi mun elämästä, kun sä oksetat mua?
Tai:
-kulta, mitä sä teet siellä vessassa?
-Mä ehkä vähän niinkuin oksennan, kun sä olet liian lähellä, mut ei tää niinkun susta johdu kun musta, mulla on sellainen ongelma, ni voisit sä lähteä, ni tää loppuis, soitellaan hei!
Ruusuinen tulevaisuus minulla on siis edessäni. Eräs ystäväni totesikin minulle, että hän on kyllä kuullut ihmisten saavan pahoja angsteja kun kukaan ei rakasta, eikä löydy rakkautta, mutta minä olen ensimmäinen joka alan angstaamaan vasta kun elämääni ilmestyy, joku varteenotettava...
Mutta onneksi sekin saadaan tätä menoa, pelästytettyä pois. ( Tämä kaikkihan oli siis vain retorista mahdollisuutta!)
Homssu
Paskaa, älkää uskoko!!!
Se on ja pysyy, oli oikea kohdalla tai ei.
Minulle oli iso askel kun otin kisuni hoivattavikseni. Se oli kamalaa, ahdistuin siitä, että kotonani oli joku. En voinut mennä kotini rauhaan ja nukkua öitäni rauhassa. Kotini oli kokenut kissainvaasion. Se oli kamalaa ja vaikeaa aikaa. kun kissat tulivat kotiini, olin varma, että ne kuolevat ja räjähtävät ja tuhoutuvat. Itkin asiaa paniikissa siskolleni puhelimessa. Sisko lohdutti, että kun hän sai ensimmäisen lapsensa, pelkäsi hän sen menevän rikki niin kovin, että mies sai aluksi vaihtaa vaipat. Ja nyt totean, koin samaa ahdistusta kuin siskoni ensimmäisen lapsen synnyttyä ja nyt oli sentään vain kyse kahdesta keski-ikäisestä, laiskasta ja lihavasta kissasta. Tuosta kaikesta on kulunut vähän yli vuosi ja tilanne on hiukan helpottunut, silti olen vieläkin varma kissojeni aina silloin tällöin räjähtävän.
Kissojen kanssa on jo näin vaikeaa, arvatkaa kun on kyseeessä elävä, oikea ihminen. Meikä oksentaa. Ihan oikeasti meikä oksentaa, kun edes pitäisi leikkiä ajatuksella, että sitoutuisi johonkin.
Luulin aikoinani, että sinkkuelämässä Carrien taipumus oksentaa nähdessään vihkosormuksen oli ylireagointia, ei se ollut.
Kuulostaako romanttiselta: kulta sä olet todella ihana, mutta voisitko sä nyt poistua viikoksi mun elämästä, kun sä oksetat mua?
Tai:
-kulta, mitä sä teet siellä vessassa?
-Mä ehkä vähän niinkuin oksennan, kun sä olet liian lähellä, mut ei tää niinkun susta johdu kun musta, mulla on sellainen ongelma, ni voisit sä lähteä, ni tää loppuis, soitellaan hei!
Ruusuinen tulevaisuus minulla on siis edessäni. Eräs ystäväni totesikin minulle, että hän on kyllä kuullut ihmisten saavan pahoja angsteja kun kukaan ei rakasta, eikä löydy rakkautta, mutta minä olen ensimmäinen joka alan angstaamaan vasta kun elämääni ilmestyy, joku varteenotettava...
Mutta onneksi sekin saadaan tätä menoa, pelästytettyä pois. ( Tämä kaikkihan oli siis vain retorista mahdollisuutta!)
Homssu
sunnuntaina, elokuuta 05, 2007
unikirja vaikeille ihmisille
Tarvitsen unikirjan. Hyvän unikirjan.
Sellaisen, jossa on selityksiä unille, joita en itse, eikä kukaan muukaan ymmärrä. En sellaista unikirjaa, jossa selitetään mitä kaivo tarkoittaa tai hautausmaa, tai talo tai kukkakimppu. Näkeekö kukaan edes niin yksinkertaisia unia?
Näin nimittäin viimeyönä unta suurista joulujuhlista, niissä juhlissa oli paljon outoa. Oudoin asia mikä jäi mieleeni oli siskoni joululahja. Hän sai joululahjaksi kasan nyrkkeileviä kenguruita. Ne olivat n. 140-150 cm pitkiä kenguruita, joilla oli joko punaiset tai siniset nyrkkeilyhanskat ja ne nyrkkeilivät koko ajan.
Osaako kukaan selittää?
Ei, en ole viime aikoina lukenut tai katsonut mitään kenguruihin viittaavaa, en ole edes puhunut kenguruista.
Unessani oli myös jättisuuri sauna, jonka ylemmät lauteet oli niin korkealla, että jos sieltä olisi tippunut olisi takuuvarmasti kuollut. Sauna oli valkoista kaakelia.
Ymmärtääkö kukaan? Onko minun vain ymmärrettävä olevani outo ja vaikea ihminen?
Osaako kukaan selittää mitä tarkoittaa demonisotilaat, jotka tappavat poikalapseni tabortilla?
Tai kun juoksee kilpaa Jouni Hynysen kanssa uimahallille?
Tai jos Elisabeth Rehn käskee minut pois teatterilavalta, koska en osaa näytellä?
Tai jättininjaturtlesiksi pukeutunut helikopterilentäjä makaa päälläni ja vannoo ikuista rakkautta?
Siis omistaako kukaan vaikeille ihmisille tarkoitettua unikirjaa, tahi en ole varma haluanko edes tietää.
Odotan, että joku keksii laitteen jolla voi nauhoittaa unia. Aamulla sitten voisi rauhassa katsella uudestaan kaiken ja kelata uudestaan ja uudestaan sen kohdan jossa harrastaa villiä seksiä Jouni Hynysen tai tiikeriksi pukeutuneen Angelina Jolien kanssa ( kirjoitetaanko se edes noin)?
Tällainen minun alitajuntani siis on.
Kai minun olisi jo aika hyväksyä totuus... :):):):):)
Homssulipulipuli
Sellaisen, jossa on selityksiä unille, joita en itse, eikä kukaan muukaan ymmärrä. En sellaista unikirjaa, jossa selitetään mitä kaivo tarkoittaa tai hautausmaa, tai talo tai kukkakimppu. Näkeekö kukaan edes niin yksinkertaisia unia?
Näin nimittäin viimeyönä unta suurista joulujuhlista, niissä juhlissa oli paljon outoa. Oudoin asia mikä jäi mieleeni oli siskoni joululahja. Hän sai joululahjaksi kasan nyrkkeileviä kenguruita. Ne olivat n. 140-150 cm pitkiä kenguruita, joilla oli joko punaiset tai siniset nyrkkeilyhanskat ja ne nyrkkeilivät koko ajan.
Osaako kukaan selittää?
Ei, en ole viime aikoina lukenut tai katsonut mitään kenguruihin viittaavaa, en ole edes puhunut kenguruista.
Unessani oli myös jättisuuri sauna, jonka ylemmät lauteet oli niin korkealla, että jos sieltä olisi tippunut olisi takuuvarmasti kuollut. Sauna oli valkoista kaakelia.
Ymmärtääkö kukaan? Onko minun vain ymmärrettävä olevani outo ja vaikea ihminen?
Osaako kukaan selittää mitä tarkoittaa demonisotilaat, jotka tappavat poikalapseni tabortilla?
Tai kun juoksee kilpaa Jouni Hynysen kanssa uimahallille?
Tai jos Elisabeth Rehn käskee minut pois teatterilavalta, koska en osaa näytellä?
Tai jättininjaturtlesiksi pukeutunut helikopterilentäjä makaa päälläni ja vannoo ikuista rakkautta?
Siis omistaako kukaan vaikeille ihmisille tarkoitettua unikirjaa, tahi en ole varma haluanko edes tietää.
Odotan, että joku keksii laitteen jolla voi nauhoittaa unia. Aamulla sitten voisi rauhassa katsella uudestaan kaiken ja kelata uudestaan ja uudestaan sen kohdan jossa harrastaa villiä seksiä Jouni Hynysen tai tiikeriksi pukeutuneen Angelina Jolien kanssa ( kirjoitetaanko se edes noin)?
Tällainen minun alitajuntani siis on.
Kai minun olisi jo aika hyväksyä totuus... :):):):):)
Homssulipulipuli
lauantaina, elokuuta 04, 2007
kätilönä appelsiinille ja lipuntarkastajat
Pakko kertoa näkemästäni unesta, oli se sen verran outoa. Koska uneni nyt ei olisi outoja, mutta tämä oli jo jotain...
olin kätilö, varmaan kättärillä tai naistenklinikalla ( kavereiden kesken naikkari tai kvinnis på svenska), en tiedä miten olin kätilöksi päätynyt, naisia oli kamalasti synnyttämässä ja olin töissä yksin. Synnytyslääkäriä ei olut missään. No, sitten sinne tuli eräs tuttuni, jonka oli aika synnyttää ( ei kovin mukava tuttu) ja siinä sitten selittämään, että sorry nyt vaan, mutta minä olen paikan ainoa kätilö. Ainoa ahdistava jutu oli se, ettei minulla ole hajuakaan synnytyksestä. Tietysti mitä nyt on leffoissa nähnyt ja kavereilta kuullut...
No ei kun koivet levällen eteeni ja hommiin. Siellä oli sellainen suht oudon näköinen synytystuoli.
Sitten alettiin synnyttää. Lopputulos oli jätti-iso appelsiini ja kasa vanhanaikaisia posliininukkeja. Koitin selittää, että siellä se lapsi varmaan on appelsiinin sisässä ja ei kun kuorimaan. Pidemmälle uneni ei jatkunut. Olen huolissani itsestäni ja etenkin siitä tutustani ( ei kovin mukava tuttu), että jos joku osaa tulkita unia, niin kommenttia allekirjoittaneelle.
Sitten päästään niihin lipuntarkastajiin, tämä ei ollut unta, vaan totisinta totta. MAtkustin aamuna eräänä töihin, olin päättärille asti menossa ja loppumatkasta yksin ratikassa (kauan eläköön joukkoliikenne)! Päätepysäkillä seisoi kevyet kuusi lipuntarkastajaa. Menin keskimmäisestä ovesta ulos ja koko kööri linnottautui oven eteen ja kauniissa kuorossa lausuivat: Hyvää päivää, matkalippujen tarkistus.
Naurahdin siinä, että on se hyvä, että minulta ainoana matkustajana tulitte matkaliput tarkistamaan.
Ja kuulkaa, se hiukan kireä blondi tarkastaja kertakaikkiaan suuttui, alkoi tiukasti selittämään ja minua halveksuen katsomaan, että ei tämä mitän epäreilua ole, täällä kaikilta matkustajilta tarkistetaan lippu. Kyllä heillä on oikeus.
Naurahdin, juu en minä sitä tarkoittanut, vaan, että on se hyvä, että kaikki kuusi tarkastaa minun lipun, eikä päästä minua ratikasta ulos.
Minulla kun vielä oli se lippu...
No ehkä se ei ollut saanut edellisenä iltana, mies oli tuijottanut urheilua.( Mutta vinkkinä kaikille, pystyy sitä urheilua katsomaan seksinkin lomassa, se on ihan tekniikasta kiinni.)
Sellaista...
Homssu ja pojat
olin kätilö, varmaan kättärillä tai naistenklinikalla ( kavereiden kesken naikkari tai kvinnis på svenska), en tiedä miten olin kätilöksi päätynyt, naisia oli kamalasti synnyttämässä ja olin töissä yksin. Synnytyslääkäriä ei olut missään. No, sitten sinne tuli eräs tuttuni, jonka oli aika synnyttää ( ei kovin mukava tuttu) ja siinä sitten selittämään, että sorry nyt vaan, mutta minä olen paikan ainoa kätilö. Ainoa ahdistava jutu oli se, ettei minulla ole hajuakaan synnytyksestä. Tietysti mitä nyt on leffoissa nähnyt ja kavereilta kuullut...
No ei kun koivet levällen eteeni ja hommiin. Siellä oli sellainen suht oudon näköinen synytystuoli.
Sitten alettiin synnyttää. Lopputulos oli jätti-iso appelsiini ja kasa vanhanaikaisia posliininukkeja. Koitin selittää, että siellä se lapsi varmaan on appelsiinin sisässä ja ei kun kuorimaan. Pidemmälle uneni ei jatkunut. Olen huolissani itsestäni ja etenkin siitä tutustani ( ei kovin mukava tuttu), että jos joku osaa tulkita unia, niin kommenttia allekirjoittaneelle.
Sitten päästään niihin lipuntarkastajiin, tämä ei ollut unta, vaan totisinta totta. MAtkustin aamuna eräänä töihin, olin päättärille asti menossa ja loppumatkasta yksin ratikassa (kauan eläköön joukkoliikenne)! Päätepysäkillä seisoi kevyet kuusi lipuntarkastajaa. Menin keskimmäisestä ovesta ulos ja koko kööri linnottautui oven eteen ja kauniissa kuorossa lausuivat: Hyvää päivää, matkalippujen tarkistus.
Naurahdin siinä, että on se hyvä, että minulta ainoana matkustajana tulitte matkaliput tarkistamaan.
Ja kuulkaa, se hiukan kireä blondi tarkastaja kertakaikkiaan suuttui, alkoi tiukasti selittämään ja minua halveksuen katsomaan, että ei tämä mitän epäreilua ole, täällä kaikilta matkustajilta tarkistetaan lippu. Kyllä heillä on oikeus.
Naurahdin, juu en minä sitä tarkoittanut, vaan, että on se hyvä, että kaikki kuusi tarkastaa minun lipun, eikä päästä minua ratikasta ulos.
Minulla kun vielä oli se lippu...
No ehkä se ei ollut saanut edellisenä iltana, mies oli tuijottanut urheilua.( Mutta vinkkinä kaikille, pystyy sitä urheilua katsomaan seksinkin lomassa, se on ihan tekniikasta kiinni.)
Sellaista...
Homssu ja pojat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)