Naisista ja miehistä

kyllä se vaan on niin, että miehet ovat kaikessa "yksinkertaisuudessaan" Paljon helpompia kuin naiset.
Juu, en minä nyt halveksuen tuohon sanaan .yksinkertainen, viittaa, mielestäni se vain kuvaa niin hyvin miesten ja naisten ajatusmaailman eroja.
Miehet ajattelevat asioista suoraviivaisesti, yksinkertaisesti ja ilman sen suurempia koukeroita. Naisilla niitä koukeroita riittää enemmänkin. Miesten ajattelutapaa voisi ajatella neliönä ja naisten ajattelutapaa sotkuisena lankakeränä. ( En halua yleistää ja anteeksi taas kaikki, jotka loukkaantuvat)
Miehet sanoessaan jotain, myös 99%ssa tapauksia tarkoittavat, erittäin kirjaimellisesti mitä sanovat. Naiset, 99%ssa tapauksia, eivät tarkoita mitä sanovat.
Kun nainen sanoo jotain, on osattava lukea rivien välistä, mikä onkaan oikeasti homman nimi. Tiedän, teen sitä itsekin. Sanon asioita ja toivon, että joku osaisi lukea rivien välistä mitä minä nyt tarkoitan. Toiset naiset osaavat tämän ja niinpä suurimmaksi osaksi naisten välinen keskustelu tapahtuu rivien välistä.
Mutta tiedote: miehet eivät lue rivien välistä, koska he itse eivät puhu niin, miehet kuulevat sen mitä heille sanotaan.
Naiset taas sanovat juuri sen mitä eivät sano.
Kai huonommankin matikkapään omaavat ihmiset ymmärtävät, että tämä yhtälö ei toimi.

Naiset ovat vaikeita, naisten kanssa on vaikea tulla toimeen. Minunkin mielestä on erittäin vaikea aina jaksaa lukea rivien välistä mitä se toinen nyt tarkoittaa. Joten naiset, yksinkertaistakaa elämäänne ja parantakaa parisuhdettanne tai paria suhdetanne ( jos joillakin nyt sellaisia on). Ruvetkaa ajattelemaan ja puhumaan kuin miehet.
Poistakaa mielestänne turha analysointi ja jossittelu. Puhukaa tarkoittaen niitä sanoja, joita suustanne tulee ulos.
Annan esimerkkejä:
Ei sanota: onpa täällä sekaista, voiku täällä olisi joskus edes siistiä.
Sanotaan: nyt siivotaan, pese lattia ja tamppaa matot.

Ei sanota: kulta, mulla on uudet alusvaatteet.
Sanotaan: haluan seksiä.

Ei sanota: onpa mulla nälkä
Sanotaan: minä haluan ruokaa

Ei sanota: Ei mulla mikään ole ( ja sitten nyyhkytetään yksin vessassa)
Sanotaan: Vittu, sä olet yksi idiootti.

Opetelkaa näitä. Ja kas, elämänne helpottuu huomattavasti. Muistakaa, myös se jos mies sanoo jotain, se tarkoittaa myös sitä. Naiset eivät. Miesten kanssa on siis helpompi puhua ja tulla toimeen, jos miehelle suuttuu, suoraan se on sanottava, niin mieskin tekee.
Olen sitä mieltä, että tämän jossitelun ja analysointi on yhtenä syynä siihen, että naisia ei ole niin paljon kuin miehiä päättävissä asemissa. Ei siellä korkealla voi jossitella ja analysoida, siellä pitää ajatella ja puhua selkeästi ja "viileästi" unohtaa turhat tunteet. Sen jälkeen kun nainen on oppinut puhumaan ja ajattelemaan selkeästi, voi ajatteluun lisätä pienen ripauksen analysointia. Tämä on tappava yhdistelmä. Miehet, se toimii myös teilläkin!

-H-

Tasa-arvosta

Satuin viime viikolla näkemään uusinta kierroksella olevan sarjan jakson. Tuo sarja, oli ah niin ihana, Ally Mcbeal. Kaikki muistavat tuon oudon sarjan asianajotoimistosta... Toivottavasti, sillä en jaksa ruveta selittämään sarjaa alusta alkaen.
Mutta siis, tämän jakson aiheena oli nainen, joka oli haastanut erään lakifirman oikeuteen, sillä hänestä ei oltu tehty firman osakasta, äidiksi tulon jälkeen.
No äkkiseltäänhän tuo kuulostaa ihan selvältä syrjinnältä.Mutta juttu olikin käännetty niin päin, että Allyn työ olikin puolustaa kyseistä firmaa.
Oikeustaistelu oli hankala ja metsään mentiin koko ajan. Kunnes loppupuheenvuoron sai pitää firman naisasianajaja, muistaakseni se blondi-Nelle ( Mitenköhän se nimi oikeasti kirjoitettiin...) Loppupuheenvuorossaan hän toi esille pointin mitä harvoin tulee edes ajatelleeksi. En nyt ihan häntä sanasta sanaan lainaa, mutta asia oli seuraava:
On toki ymmärrettävää, että nainen haluaa lapsen ja perustaa perheen. Sen jälkeen haluaa kuitenkin olla hyvä äiti yhdistää niin uran kuin työnkin. Se on hienoa ja kiitettävää ja kaikki kunnioitus naisille, jotka perheen haluavat perustaa. Sanomattakin on selvää, että perheen perustamisen jälkeen, ei kykene antamaan samaa panostustaan työhön, kuin ennen lasta. Ei voi tehdä 14 tunnin työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa, olla aina valmiina ja kykeneväinen lähtemään töihin. Jne... Ei voi priorisoida työtään kaiken edelle, niinkuin ennen.
MUTTA, on olemassa NAISIA, jotka eivät halua perhettä, ei lapsia, jotka haluavat omistautua työlle ja uralleen. Nämä ovat naisia, jotka tekevät 14 tunnin työpäiviä, ovat aina valmiina ja kykeneväisiä töihin, priorisoi työnsä kaiken edelle.
Kysymys kuuluukin, jos nainen, joka priorisoi perheensä edelle, ei tee niin paljon töitä, pitkiä päiviä jne. saa firman osakkuuden pienemmällä työpanoksella, kuin se nainen, joka priorisoi työnsä kaiken edelle, tekee puolet enemmän töitä ja antaa kaikkensa firmalle. Onko tämä oikein ja tasa-arvoista?
Onko oikein, että samaan asemaan päsevät naiset, joilla on elämässä eri priorisoinnit ja tekevät elämässä erimäärän töitä?
Priorisointi-kysymys.
Minua ainakin, suoraan sanoen vituttaisi, jos tekisin kaikkeni työni ja urani eteen ja samaan asemaan kanssani pääsisi nainen, joka ei tee niin paljon töitä ja priorisoi perheensä ensiksi.
Sillä tietääkseni missään ei sanota, että nainen on parempi ihminen kun hän saa lapsia ja perustaa perheen kuin sellainen, joka ei sitä tee.
Vaikka yhteiskunta niin usein ajattelee....
Okei, he hävisivät sen oikeusjutun, mutta ajattelemisen aihetta.... että mites meidän naisten välinen tasa-arvo...???

-H-

Harjoitus tekee mestarin!

Saadakseni edes jonkun tunteen siitä, että aikani on käytetty hyvin, olen alkanut haalia projekteja. Maalausta, kutomista ja korujen tekoa. Eksyin Hobby pointiin tänään. Ostin helmiä ja korujuttuja ja rautalankaa. Olen kamalasti yrittänyt väsätä kaikkea. Sain kaksi korua aikaiseksi, aika avuttomia, mutta harjoitus tekee mestarin. Aloin taas myös maalata, en oikein osaa sitäkään, mutta harjoitus tekee mestarin. Minulla on myös kasa lankoja ja muuta oheismateriaalia, en oikeasti osaa kutoa, mutta harjoitus tekee mestarin. Tuollaisen rannekkeen väsäsin, se kimaltaa niin kivasti.

Tämä on siis teille kaikille muille rähmäkäpylille, rohkaisua. Harjoitus tekee mestarin. Siitä vaan kamat käteen ja menoksi, jos minä osaan osaatte tekin. Ruoanlaittoa en viitsi harjoitella, vaikka harjoitus tekee mestarin, räjähdys-ja tuhoutumisvaara on suurempi kuin saavutettu hyöty.

Rakkaat, harjoitus tekee mestarin ja jos ei tee väittäkää ainakin niin! Ja menette ihan täydestä. Muistakaa asioissa pitää näkyä käsityöläisyyden leima. Ja kukaan ei uskalla väittää vastaan!

Ja katsokaa, käsittelen käsitöitä, lukekaa siis!

Ilmastonmuutos!

Jumankavita!
kaikki onnittelee Kimiä, kun kimi voitti!
ILMASTONMUUTOS ILMASTONMUUTOS ILMASTONMUUTOS ILMASTONMUUTOS ILMASTONMUUTOS.

Kasa äijiä ajaa kovaa ympyrää, pakokaasuja ja päästöjä. kilpailut, aikaajot, testaukset. Kansa hurraa ja toisella suulla puhutaan ilmastonmuutosesta. Täällä yksi pieni ihminen yrittää sästää sähköä, käyttää julkista liikennettä ja tehdä oman osansa ilmastonmuutoksen estämiseksi.
Ja mitä tapahtuu uuressa maailmassa?
Hävetkää, Kimit ja muut formula-ihmiset!
HÄVETKÄÄ.
Formulat boikottiin. Kuten suurin osa muistakin typeristä asioista!
VASTUSTAN!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kiinnostaako. Oikeasti.?????

Kuulkaas kun olen taas harkinnut, tokkopa tuo nyt on niin ihmeellistä. Varsinkin kun en ole pohtinut mitään järkevää. Kuten en koskaan.

Lukeeko näitä minun juttuja oikeasti kukaan ja onko kukaan oikeasti kiinnostunut? ( okei, kävijälaskuri liikku, mutta sekin voi valehdella)
Selasin tuossa blogilistaa. Siellä siis näky suosittuja blogeja. Ehdottomana suosikkina oli seuraavat aiheet: seksi, perhe ja neulominen/ käsityöt.
Minun blogi ei käsittele mitään noista aiheista.

No satunnaista seksiä ja ambulansseja, mutta ei sen kummempaa selontekoa seksielämästäni. Koska ei se kuulu teille ja kuka nyt netissä haluaisi seksielämäänsä levittää. Olen yhä vieläkin sitä mieltä, että se on tasan niiden välinen asia, jotka sitä harrastavat. Ellei ole Martina Aitolehti tai marika Fingeroos tai vesa Keskinen tai kuka tahansa lukemattomista muista turhista julkkiksista. Olen muuten nähnyt sexhibitionissa pari vuotta sitten Martinan strippaavan, teki sen todella huonosti ja jätti vielä pöksyt jalkaansa.

Se seksistä.


No sitten se perhe. Minulla ei ole, minä en halua. Siitä ei paljoa irtoa. Ainakaan jos pitäisi kertoa onnellisesta perhe-elämästä. Tietysti voin katsella ympärilleni ja kertoa onnettomasta perhe-elämästä, sitä tässä maassa riittää.

Pois luettu siis seksi ja perhe.


Ja sitten ne käsityöt Villakettu ja rasavillirusakko -siskot harrastavat sellaista ja kaikki tykkää kamalasti ja kaikkea ihanaa ne saakin aikaiseksi. Joo, kyllä minäkin kudon, jonku verran. En osaa seurata ohjeita. Teen tunteella. Maalaaminen on vähän niiksyn näiksyn. Enkä taida olla oikea taiteilja, sillä maalaan istuvilteni ;).
Miksi tekisin koruja tai muuta juttuja, kun en minä käytä? Minulla on tietyt korut, mitkä on aina päällä ja siinä se. Tatuoinnit, käyvät koruista.
Katson mielummin leffoja, joita rakastan ja kuuntelen musiikkia. Ja ajattelen. ( siitä ei kyllä kovin usein ole kovin hyvät seuraukset...kuten olette ehkä huomanneet)
Tykkään hengata kaupungilla ja katsella ihmisiä. En tykkää edes notkua baareissa.
Olenkin jo pitkään olut sitä mieltä, että olen vahingossa vaihtunut synnytyslaitoksella.


Mutta asiaan. kiinnostaako höpinäni oikeasti ketään muuta kuin itseäni, sillä en selvästi pohdinnoillani osu valtavirtaputkeen. Tuolla tekstin alapuolella on sellainen kohta, jossa voi jättää kommentteja. anonyymisti, jos haluaa.


Niin no mutta, tällä hetkellä suosittelen ehdottomasti seuraavia elokuvia. Tim Burtonin päätön ratsumies, M. night shyamalanin lady in the Water ja Ridley Scottin G.I. Jane
ja jos matkaatte leffaan se Pölösen Lieksa oli visuaalisesti niin hieno ja se musiikki, suosittelen!
musiikkina tällä hetkellä toimii mm. CMX:n isohaara

Että sellaisia höpinöitä tänä lauantaina.
Niin...
Pojat lähettää terveisiä!

sairaslomaa

Nyt on kolmas päivä sairaslomaa menossa ja alkaa ahdistamaan. Onneksi tuota kirjallisuutta löytyy jonkun verran. Ihan kirjastosta valitsin kannen perusteella, paitsi tuon Tove janssonin kirjan, pidän nimittäin hänen kirjoistan ja tuota en ole vielä lukenut. Tämä ottaa koville, kun ei saa kovin paljoa liikkua. Homssu kun tunnustaa liikkuvansa paljon, jos ei muuta rakastan hengata kaupungilla ja vain kierellä kauppoja, vaikka ei mitään ostaisi. Ihmisten katselu on myös kivaa. Katsella erilaisia ihmisiä ja kuulla ohimeneviä lauseen pätkiä ihmisten suusta.

Mutta on tässä taas ongelma. Minä kun erityisesti tuppaan pohtimaan kaikkea, niin arvatkaa mitä minä teen x100, kun olen kotona eristyksissä. Minä pohdin. Se ei aina ole niin hyvä. Onneksi minulla on ystäviä, jotka osaavat oikeilla sanoilla nostaa minut pois pohdinnan suosta. En nyt rupea tässä toistelemaan niitä kaikkia sanoja, sillä ne eivät aina ole, ihan, ehkä, kai, painokelpoisia.

Tilasin itselleni hesarin. Perjantai, lauanta ja sununtai lehdet, yhdeksi kuukaudeksi 11 euroa. Päätin kokeilla, viikonloppuna kun saattaisi keretä lukemaankin. Tänän tuli ensimäinen lehti, muistin siinä samassa, miksi minulle ei tule hesaria; hirveästi paperijätettä ja samat asiat voi lukea netistäkin. Paitsi nyt-liite on kiva. Saisikohan vain sen tilattua. Jos sen käy dyykkaamassa talon papernkeräyksestä on se yleensä viikon vanha. Sitten menee ihan sekaisin jos yrittää telkkaria katsoa niiden ohjelmatietojen perusteella.

Ottaako muuten tehy takkiin vai ei? Uskaltaisin veikata, että ottaa. eipä taida liietä sellaisia rahoja mitä he havittelevat. ja on tuo joukkoirtisanoutuminen ehkä vähän kyseenalaista hommaa. Uskoisin, että aika moni joka nimensä papruun veti, ei usko, että asiat menevät niin pitkälle....

Ja jos homma menee niin pitkälle, on sairaaloissa tämän työtaistelun jälkeen on niin hyvä yhteishenki, että. Varsinkin kun ne jotka eivät irtisanoudu tekevät kahta kauheammin töitä ja kai ne jotka irtisanoutuu, joutuvat hakemaan uusia töitä. ainakin jossain vaiheessa. Ei luulisi, että meidän kaikki tehyyn kuuluvat ovat niin rikaita,että voivat alkaa vapaaherran elämää viettämään.

Eipä taida olla tehyn puheenjohtaja tädin oma palkka ja ura vaakalaudalla. Helppohan se sillä tädillä olla... kivasti varmaan saa itse sitä palkkaa.

No mutta se siitä pohdinnasta. Soitin jo tänään ajoissa töihin ja ilmoitin ilmestyväni maanantaina.

Ehkä puettuna purppuraan ja helakanpunaan, koristeltuna kullalla, jalokivillä ja helmillä. Istuen pedon selässä. Tai sitten en.

Lukekaa muuten ihmeessä ilmestyskirjaa, parempaa kuin parempikin scifi/fantasia kirjallisuus.

:):):):):):)

Jalka

Jokainen itseään kunnioittava ihminen hankii jalkaansa pinkin tukisiteen. Köpöttelin apteekkiin tänään ja ostin uuden tukisiteen jalkaani. Oli pakko ottaa niitä neonvärisiä. Kasarimeininki rules. Ja on se aika söpö. Ja huomatkaa kuinka se sopii sisustukseen.

Tylsistyttää tämä kotona istuminen. Ulkonakin paistaa aurinko ja voisi vaikka ulos lähteä, muta ei. eihän sitä kaikkea voi saada. Toisaalta pakko lepoa. Harvoin sitä tulee keskellä viikkoa istuttua kotona, laiskotellen verkkareissa ja ilman meikkiä.

Kyllä Minulla on kriisi, olen sihen päätynyt. Ihmisen elämä kuulemma kulkee seitsemän vuoden sykleissä. Olen huomannut, että se on aivan totta. Kun lasken aikaa taaksepäin, inulla on n. seitsemän vuoden syklit pitäneet erittäin hyvin paikkaansa.

Tuossa keväällä Homssun elämään tuli suuria mullistuksia ja hitaasti lämpeävän temperamentin kun omistan alan pikkuhiljaa sopeutumaan, käymään läpi ja hitostako minä tiedän. kriisiytymään sen ikuisen kysymyksen äärellä: Kuka minä olen?

Tässäkin muten huomaa kuka on tosi ystävä ja kuka ei. On niitä jotka yhä vieläkin jaksavat kanssani jauhaa tätä "kriisiäni" ja niitä joiden mielestä olen vain ikävä ja huonotuulinen. Muistakaamme, että jokainen meistä on erilainen ja reagoi erilailla asioihin.

No mutta aasinsillalla, seuraavaan asiaan, eilen alkoi kolmoselta uusi sarja Heroes. Se on mahtava. Tavalliset ihmiset huomaavat omistavansa voimia. Mainiota. Olen nähnyt jaksoja jo aikaisemminkin, ja sekoksi tuntui menevän. Mutta en katsellut silloin jaksoja niin tarkkaan, että juonta olisi liikaa paljastunut. Ehdottomasti suosittelen. Tästä sitten onkin hyvä alkaa etsimään vastauksia kysymykseen, kuka minä olenkaan ja mikä on minun tarkoitus!

Olen aina tiennyt olevani, minäkin, jotenkin erikoinen ;);) ;);););) ;)

-H-

viitaten edelliseen

Meikä on fiksu!
juu kyllä sen huomaa, olen ensi sunnuntaihin asti sairslomalla. Liikkumiskiellossa. Jalassa paha rasitusvamma ja sen lisäksi hoitamaton nyrjähdys, joka sattui viime viikolla, mutta en niin siitä välittänyt ja jatkoin menoa. Kyllähän sitä nyt ihminen aina silloin tällöin taittaa nilkkansa 90asteen kulmaan ja astuu sen päälle. Se on ihan normaalia. Nyt taidan istua ja kutoa seuraavat monta päivää. No kissapojat ovat onnellisia, kun on seuraa ihan koko ajan. Ja nyt ei ainakaan tule paineita, että pitäisi lenkille mennä. onneksi kävin kirjastossa lainaamassa eilen kirjoja. Ja vielä ruotsiksi, niin pysyy Homssun kielipää mukana.
Jos vaikka saisin asiaa kirjoitettua.
Epäilen.
Homssu

Meikä on fixu!

En ole vain aivan varma, missä kohtaa elämääni se näkyy...

Mutta kokeilkaa älykkyystestiä

Se vie aikaa, joten ajan kanssa.

Mutta pakko oli se näin esiin tuoda, että saatte kokeilla. Koska miun itsetuntoa se nosti, sain 120 pistettä, olen siis hiukan normaalia älykkäämpi. Mutta kuten mainitsin, en tiedä missä se näkyy. Ja tein testin ihan sääntöjen mukaan, ilman mitään tai ketään apuvälineitä.

Kokeilkaa!

Meitsi on fixu! :) juhuu! Ei kyllä uskoisi! :)

asioita vol 2.

-Aloin boikotoimaan paikallista s-markettia. Se myyjä-täti haukkui minut siitä, että olin asettanut kissanruokapurkit väärinpäin hihnalle ja kävi tietenkin vanhanaikaiset, hämmennyin niin, etten osannut edes sanoa mitään nasevaa. Siinähän menettivät asiakkaan. Onneksi subwayn myyjä antoi pika-terapiaa ja ymmärsi minua, kertoi samasta ilkeästä myyjästä tarinaa.

- Heräsin lauantai-iltana (n.klo 23.35) täydellisessä paniikissa siihen, että olin unohtanut antaa kissoilleni lääkkeet. Hetken tongittuani yöpöytäni ylälaatikkoa, löytämättä lääkkeitä. Enkä edes muistanut mitä lääkkeitä. Aloin pikkuhiljaa herätä paniikistani ja tajusin, että kissani eivät syö mitään lääkkeitä, enkä minäkään. Se kesti kyllä hetken, ennenkuin tajusin. Olin lääkitsemässä kissojani olemattomilla lääkkeillä puoliunissani. Minusta tulee ehkä isona eläinlääkäri.

-Otan uuden tatuoinnin. Kerroin asiasta isälleni. Kysyi, että otsaanko otat? Minä vastasin, että kyllä aion ja kirkkoveneen. Sitten hetken keskustelun jälkeen isä totesi, että kohtahan sinä olet kirjava kuin pakanamaan kartta. Mitäs tuohon nyt enää sanoisi.

-Aiheutin puurokatastrofin. Ei pidä laittaa sellaista henkilöä keittämään puuroa, joka ei osaa laittaa ruokaa. No keitin puuroa sellaisessa kaksi osaisessa haudutuskattilassa, vähän se oli mielestäni oudon näköinen, mutta mitä pienistä. Siinä vettä keittelemään. Kunnes kattila alkoi poksumaan ja hyppimään liedellä. Loppujen lopuksi, siirsin kattilan syrjään liedeltä turvallisuusriskin vuoksi. Se olisi saattanut räjähtää. Päätin, että sinä aamuna syödään muroja.
ongelma selvisi, kun maisemaan astui viisaampia ihmisiä. Olin asettanut kattilat väärinpäin. Sisäkattilan ulos ja ulkokattilan sisään.... Se oli sellainen hieno uusi induktio-liedelle tarkoitettu kattila. Ei siinä sinänsä ongelmaa. Mutta yhä vieläkin kattilat ovat jämähtäneet sisäkkäin. Kaikkea on kokeiltu. Lämpölaajenemisesta öljyyn ja raakaan voimaan. Mikään ei auta. nyt meillä on entinen haudutuskattila. Se on arvo on n.100euroa.
Hups!

Uusia linkkejä

Lisäsin tuonne listaan pari uutta linkkiä. Käykää katsomassa, kannattaa. Siis tuo varjojen kirja, horoskooppeja ja poikien puku huone!

Mua ei ainaskaan kiinnosta!

Niin. Täällä taas.
Olen huomannut, että joidenkin ihmisten on niin vaikea ymmärtää, minun mielipiteitä. Joidenkin on niin vaikea ymmärtää, että minun päämääräni ei ole äitiys ja avioliitto. Se ei ole sitä koskaan ollut ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Minusta avioliitto on aikansa elänyt instituutio. Ei sillä ole nykypäivänä mitään merkitystä. Eron saa kun haluaa ja jo mennään seuraavaa etsimään. Joskus silloin kun avioliittoon meno tarkoitti koko elämän muutosta, se oli eri asia. Silloin tyttö ja poika muuttivat oikeati yhteen, siitä alkoi perheenperustaminen ja yhteinen elämä, josta pidettiin kiinni kuin hukkuva oljenkorresta. Ei se enää ole niin. Pappi sanoo aamen ja nyt mä kyllästyn. Ja ei kun ero ja menoksi.
Kuulkaa asia on oikeasti niin, että minulla ei ole mitään hinkuja perustaa "vakavaa" parisuhdetta. En minä halua sitoutua, minä haluan olla ja kellua. Pysähtyä kun pysähdyttää ja jatkaa kun siltä tuntuu.
Tämä on minun mieli. Jos joku siitä ottaa nokkiinsa, oma on ongelma. En minäkään suutu, jokaiselle, joka tulee kehumaan minulle avioliiton ja äitiyden ihanuutta. Se on heidän elämänsä ja heidän valintansa.

Pohdittuani ja painittuani tämän asian kanssa. Tajusin, että sillä ei ole mitään väliä. Sillä ei ole mitään väliä, mitä muut minusta ajattelevat. Minun pitää tehdä miltä minusta tuntuu, välittämättä miten muut siihen suhtautuu. Kontrollifriikki, mitä muutakaan minulta voisi odottaa, kuin ympäröivän maailman kontroloimista ja käyttäytymistä sen odotusten mukaan, ettei kontrolli katoa.
Ja paskat sanon minä. Olen liimannut, ympäri kämppääni lappuja, joissa lukee: " älä mieti mitä muut sinusta ajattelee"
Se oikeasti toimii. Kuulkaa, kuulkaa, minä en jaksa miellyttää teitä enää. Käyttytyä niinkuin te haluatte, olla mitä te haluatte.
Minä teen tasan sitä, mikä minusta tuntuu hyvälle, oli se muiden mielestä hyvä ajatus tai ei! Loukkaantui joku siitä tai ei. Katsokaas kun minua en ole edes sidottu mihinkään!

Nyt öitä ja hei hei. Sovitaanko, että minä soittelen!

väsyttäääääää!!!!!!!!!

Homssu on ollut nyt taas hiljaa pari päivää. Saavutus sinänsä Homssulle. Puhn myös itsestäni kolmannessa persoonassa. Mielenkiintoista. Homssu on pari viime päivää tuhlannut opettelemaan, miten tehdään hyvä vaikutus tärkeään ihmisen. Mutta siitä toiste ja jossain muualla.

Eksyin tänään stockan hulluille päiville. Ei olisi kannattanut. Se on ihan hullua. Tarjoukset eivät kuitenkaan loppujen lopuksi ole suuria. Ihmisiä ryntäilee ja änkee ja tökkii. On kuuma ja ahdasta. Se on hullua. Ihmisten kulutusinto on hullua. Hikoilin aikana ja huomasin, että kaupan hintataso ja minun lompakkoni eivät ole synkronaatiossa ( onko se edes sana?) keskenään. Poistuin. Päätin kuntoilla ja kävelin Fredrikinkadun UFFiin, se paikka on synkronoitu lompakkoni kanssa. Löysin aivan ihanat, musta korkeakorkoiset mokkasaappaat. Joita on tietysti jo, mutta ei aivan sellaisia samanlaisia. Ne maksoivat 9 euroa, Sen kestän.
Olisin toki laittanut kuvan, mutta kun Homssulipomssuli on hukannut kameransa. Juu, se on varmaan varastettu, täältä minun kämpiltäni.
Ja sitten sain pienen hermoromahduksen ja luovutin. Olkaa ilman kuvaa.

Niin, viimeinkin myönnän, että taidan ola loman tarpeessa. Aika paljon tässä vuoden aikana on tapahtunut ja lomaa on ollut.... Ei sitä ole ollut. Hermoni kiristyvät kun olen väsynyt. Se ei ole kivaa, kissa-pojatkaan ei tykkää. Luulen, että tähän väsymykseen liittyy myös alkuviikon harjoitteluni, tai ainakin syytän sitä.
Odotan joulua. En suinkaan siksi, että inhoan kyseistä juhlaa, vaan koska silloin on vapaata! Siinä on monta pyhää ja pomo alustavasti lupasi välipäivät vapaaksi. Voisitteko siis ystävällisesti kerätä adressin ja osoittaa sen pomolleni, aiheena Homssulle hermolomaa.
Voisin ottaa palkatonta vapaata, mutta. Viime syksynä hankin itselleni erikoishiotut hienot piilolinssit, ne maksoivat 600euroa. Homssun näkö kun on niin huono, että tavallisilla piilareila ei ole toivoakaan nähdä.
Käytin niitä puoli vuotta, kunnes silmääni tuli haava ja naarmuja kyseisistä linsseistä. Silmäni teipattiin umpeen ja minut pakotettin päiväksi sairaslomalle. Siitä seurasi siis silmälääkärikeikka. Ja kas uudet silmälasit, koska näköni oli muuttunut niin paljon, että vanhat lasit eivät näyttäneet maailmaa kirkkaana. Uudet silmälasit ja lääkärikeikka maksoivat 500euroa. Niillä rahoilla siis voisin ottaa palkatonta vapaata, mutta päätin lattaa mielummin rahat silmiini.

Homssu on ehkä vähän katkera. Ihan vähän. Koska lomaa en pidä ja olen väsynyt. Ajattelin silti antaa itselleni joululahjan ja ottaa uuden tatuoinnin. Se lohduttaa edes vähän.
Angstaa teille rakkaani joululahjoista myöhemmin. Nyt harkitsen menemistä nukkumaan. Sillä olen taas saanut videoni toimimaan ( minulla ei ole tallentavaa digiboxia) ja voin laittaa greyn anatomian nauhalle. Huomenna herääminen klo 4.45.
olen väsynyttttttttttttttttttttttttttttttt!
Armmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmoa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Homssulipomssulipompompom

Onnellinen loppu

Saako tosielämän sadut koskaan onnellista loppua?
Käykö siinä niin, että prinssi ja prinsessa saa toisensa ja puoli valtakuntaa. Vai onko se niin, että loppupeleissä, prinssi ja prinsessa tappelevat oikeudessa lastensa huoltajuudesta ja osittavat puolta valtakuntaa. Sitten prinsessa löytää uuden prinssin, josta jälkikasvu ei tykkääkään ja alkaa uusi oikeustaistelu, kun vanha prinssi haluaakin lasten huoltajuuden itselleen. Viimeisessä luvussa, kaikki voivat huonosti. Se alkuperäinen prinssi on alkanut juoda, ja prinsessalla on 9:s uusi prinssi kierroksessa. Lapset ovat missä sattuu juuri ja juuri selvinneinä. Ehkäpä jälkikasvua on jo tulossa, jatkamaan sitä samaa oravanpyörää.
Onko onnellisia loppuja? Homssulle ei juuri nyt tule mieleen lähipiiristään yhtään esimerkkiä.

Silti ihmiset haluavat sadun uudstaan ja uudestaan. Vaikka kaikki tietää, kuinka pieni prosentuaalinen mahdollisus on saada onnellinen loppu. Kunhan saa edes hetken kokea sitä tunnetta, kunhan saa edes hetken olla sadun prinsessa tai prinssi, lopputuloksesta huolimatta. Etsitään uudestaan ja uudestaan. Kaikkiallahan sen näkee, se on jo televisiossa saakka, siellä etsitään uusia satuja. Uusi henkilöitä tarinaan jonka loppu, aika varmasti, hajoaa käsiin kuitenkin. Mutta kunhan edes hetken.
Mutta sitten tulee kipu, väistämättä. Se on sadun hinta. Kuinka paljon kipua jaksaa? Toiset turtuu siihen, tulevat resistenteiksi kivulle, tai sitten on sattunut niin paljon, että tietää ettei kestä enää yhtään hetkeä kipua. Sitten luovuttaa, elää mielummin ilman satua, kuin antaa kivun jälleen kohdata itsensä.
Tässä maailmassa kaikKi on sallittua. Jokainen tuntee oman kipurajansa. Eikä vain omaa kipua, vaan kaikkien niiden kipua, jotka ovat ympärillä. Siinä se kysymys onkin: Kuinka paljon kipua on valmis vastaanottamaan ja levittämään ympärilleen, saadakseen elää sadussa edes hetken?

Tietysti jokainen haluaa satuunsa onnellisen lopun. Toiset ovat valmiita tekemään enemmän ja toiset vähemmän sen eteen. Paradoksaalista; sitä suurempi kipu, mitä enemmän yritystä on onnellisen lopun eteen. Kuinka paljon on valmis uhraamaan ja kenet kaikki on valmis uhraamaan onnellisen lopun eteen. Sehän on kaikkien päämäärä. Onnellinen loppu.

Silti uskon, että ainakin yhdellä prosentista satuja on onnellinen loppu. Siksi Homssukin jaksaa yhä uudelleen uskoa ja luottaa. Mutta kuinka paljon minä olen valmis maksamaan MAHDOLLISUUDESTA onnelliseen loppun?

(Paljon)

Homssu

Kiinnostuksen kohteita

Laiton linkki listaa tuohon sivuun. Vierailkaa ihmeessä. Laajentakaa maailmankuvaanne.Vierailkaa ja katelkaa. Eritysesti tuo Qumma, mahtavia valokuvia. Fire images gallerystä löytyy ihania pelastusautoja ja niistä voi keskustella. Lisko galleriasta saa upeita tatuointeja. Käykää myös sex shop-finlandin sivuilla ja piristäkää elämäänne, ehdottomasti kannattaa. Mulle toi. comista saa kaikkkea ihanaa ja turhaa. Skink tarjoaa lävistyksiä ja upeita lävistyskoruja. Sitten se musiiki puoli, kotiteollisuuden sivut on hienot ja verenpisaran musiikki pysäyttää veret, kertakaikkiaan veret seisauttavaa. Ja vilakettu ja rasavillirusakko ovat homssun rakkaita... Ja kaikea muutakin sälää, tutustukaa!!!!!!!!!!!!

Ei se tarkoita ettei välitä...

Ei se tarkoita ettei välitä, jos ei aina muista pitää yhteyttä. Olen huono pitämään yhteyttä, liian laiska soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä. Sähköpostia aina joskus jaksan kirjoittaa. jotenkin se aika vain menee ja sitten töiden jälkeen ei jaksa tai o jotain muuta. Tai ei vain viitsi puhua tai jaksa. Mutta ei se tarkoita, ettei välitä tai ajattele. Ajattelen useampia ihmisiä, enemmän kuin he uskoisivatkaan. Vaikka minusta ei pariin, kolmeen, neljään kuukauteen kuulukaan mitään. Pitäisi kyllä sanoa useammin, että ajattelee ja välittää. Mutta jotenkin sitä on niin laiska ja kiireinen, eina ajattelee, että kyllä se toinen tietää. Mutta ronan keating laulaa if tomorrow never comes... Niinpä. Ja tämä asia jääköön tähän, muuten iskee kuolema-ahdistus päälle ja sen jälkeen ei kenelläkään ole kivaa.

Ajattelen myös ambulanssimiehiä. Sattuneesta syystä hengailin tänään viidennellä linjalla, pelastusaseman edessä. Autoja näkyi, mutta ei miehiä. Että on se hiukan riskaapelia taittaa nilkkansa aseman edessä, että jos kukaan ei sitten tulekaan pelastamaan. Tai jos tulee, niin se onkin joku ruma tavis. Hirveän noloa sitten ruveta sähisemään, että painu helvettiin, odotan ambulanssimiestä pelastamaan. Jos ne silläaikaa tuleekin. Tai sitten vaan pitää soittaa yxyxkakoseen ja kertoa makaavansa kuoleman kielissä aseman edessä. Sekin on vähän arvellutavaa, ettei turhaa työtä aiheuta hälytyskeskukselle, kun on sitä resurssipulaa.

Niin, siis kaiken pointti oli se, että kaikki tuttuni ja rakkaani ( just joo), kyllä Homssu teitä ajattelee, vaikka puoli vuotta kuluukin ja minusta ei mitään kuulu. :)

Pieniä aatteita.

Niin, tässä taas olen ja joudun usein keskelle sellaisia keskusteluja, jotka mielelläni halua jakaa kanssanne. Tämä on taas niitä työpaikkajuttuja. Jossain aikaisemmassa tekstissäni, kerroin työkaveristani, siitä viisikymppisestä, joka neuvoi minua ettei kannata lesboilla, kun ne naisetkin ovat niin hankalia. No tämä ihana nainen on meiltä lähtenyt pois :( ,mutta keskustelut hänen kanssaan olivat niin ihania.
Keskustelimme kerran, ja mutkien kautta puhe kääntyi erilaisiin makukondomeihin. Siinä yhdesä ihmetelimme, niiden tarkoitusta. Keskustelu meni about näin:
Minä: Miksi on makukondomeja? En mä ainakaan mitään kondomia rupee imeskelemään, joku raja!
Työtoverini: Juu, en minäkään. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja se on vaarallistakin.
Minä: Miten se on vaarallista?
Työkaverini: No mieti, jos sattuu vaikka itse saamaan samaan aikaan kun sitä kondomia imeskelee. Niin sitten sen voi vahingossa vetästä henkeen ja sitten on kondomi kurkussa. On sitten aika noloa mennä töölön ensi-apuasemalle. Siellä on komeita miehiä töissä. Niin siellä sitten istut kondomi kurkussa. Komeiden miesten joukossa.

Siis ystävät, turvaseksivalistusta: älkää ottako suihin kondomin kanssa, se on hirveän vaarallista.

Juttelimme myös noin yleensä töissä siitä, mikä olisi hyödyllinen ammatti sen toisenpuoliskon omata. Noin niinkuin naisen kannalta. Tietysti ehdoteltiin kaikkea mahdollista, mutta yhä vieläkin olen sitä mieltä, että gynekologi olisi aika hyvä ammatti. Jos jotain ongelmaa, eikun ketarat levälleen ja kurkkaus ja sillä selvä. Omassa kodissa. Ja katsokaas gynekologi tuntisi läpikohtaisin pelit ja vehkeet, niin se helpottaisi kamalasti. Ei sitten koko ajan tarvitsisi neuvoa, että siirrä se sormi. Älä koko ajan nuole, klitoris saattaa kulua puhki, ime vaikka välillä. Laita enemmän sormia vaan. Juu ei se mene rikki. Ei noin kovaa, vähän lujempaa saisi...
Kyllä te naiset tiedätte, mitä tarkoitan. Jotkuthan kyllä osaa neuvomattakin...
Mutta sitten rupesimme epäilemään kiinnostaako työasiat enää kotona. Kun on koko päivän pipareita tuijotellut. Eihän sitä nyt kotiin viitsi töitä tuoda. Hammaslääkärikin on varteenotettava vaihtoehto.

Ja sitten, tämä kerrostalo missä asun, on extra rauhallinen, ei koskaan kuulu mitään. No johan viikonloppuna, joku paiskasi oven pari kertaa kovaa kiinni. Ja arvatkaa... Oli ilmoitustaululle alakertaan ilmstynyt valituslappu. Että älkää hyvät ihmiset paiskoko, haluamme nukkua. Johan oli seuraavana päivänä vastaus tullut: Että mitäköhän ovia sitä tarkoitetaan, ja kyllä me ainakin nukumme ja voisi olla vähän tarkempi....ja blaa blaa blaa. Tänään oli sitten ilmestynyt vastaus: viisastelija, ulko-ovia tarkoitin. Sinne oli myös ilmestynyt anteeksipyyntölappu, ihmisiltä, jotka olivat viikonloppuna iltaisin muuttaneet taloon.
Odotan innolla jatkoa. Haluaisin myös osallistua, kirjoittaisin, että ostakaa korvatulppia, jos elämä häirii. Tai vaihtakaa vaikka puhelinnumeroita, niin voi sitten jutella pidemmin.

Että näin täällä.
Homssu

kriisiä pukkaa, taas! Vaiko?

Minulla on siis kriisi, tai sitten tämä on kriisinjälkitila, ehkä enemmänkin niin.

-Lopetin kahvinjuonnin, nyt kiskon vihreää teetä. Voin paremmin, ainakin minusta tuntuu siltä.

- Erosin kirkosta. Entinen raamatullapäähänhakkaavakristuksenmorsian rupesikin pakana noidaksi. (Uskon silti edelleen Jumalaan, erosin kirkosta en Jumalasta. Uskon myös kohtaloon ja astrologiaan, henkimaailmaan ja yliluonnollisiin ilmiöihin)

-Haluan löytää uutta musiikkia. Katsokaas kun elämässä tarpeeksi kuuntelee jotain musiikkia tiettynä aikakautena, kun aikakausi loppuu, ei sitä musiikkia enä halua kuulla.

-En oikein enää tiedä millaisia vaatteita haluan käyttää. Niinpä garderoobini sisältö koostuu kaikesta joka mahtuu goottihameiden ja farkkujen väliin. Vapauttavaa sinänsä.

-Kasvatan tukkaani. Olen päättänyt, että joulun aikaa menen kampaajalle, jos tästä pehkosta, joka vain sojottaa kohti taivasta saisi jotain aikaan. Tukkani on jo aika pitkä, minun mittapuuni mukaan, kauhean moni ei sitä ymmärrä.

-Olen taas pitkstä aikaa kietoutunut kutomisen pauloihin. Ostelen lankoja. Kudon ihmisille lapasia. Hakaniemen hallin yläkertaa suosittelen, siellä on ihania lanka- ja nappikauppoja.

-Ambulansseista tykkään edelleen!

- Leffojakin katselen nykyään aika uudella silmällä. Fantasia/ scifi-leffoja katselen nykyään myös. Ennen en katsonut. Kauhuleffoja en katso vieläkään.

-Katson salattuja elämiä. Lostia en enää jaksa seurata. Greyn anatomiaa kylläkin.



Tässä nyt jotain, en oikein tiedä oliko tämä nyt edes mitään sen suurempaa asiaa. En toisaalta tiedä onko minulla se suurempaa asiaa koskaan. :)

Ja onnea rasavillirusakko!!!!!
homssu