Olen koko ikäni kamppailut tukkani kanssa. Pitkä tukka on niin ihana ja naisellinen ja täydellinen ja miehet tykkää. Ja minä. Minulla on tumma, luonnonkihara ja suht´paksu hiusmateriaali eli pitkätukka ei ole mitenkään pahannäköinen.
Kuitenkin olen koko ikäni tykännyt lyhyestä tukasta. Koen olevani enemmän itseni sen kanssa. Pienenä olin suuri Annie Lennox- fani, halusin samanlaisen siilitukan kuin hänellä. Äitini suostui, koska en antanut koskaan pestä tukkaani, ilman huutoa, rääkynää ja kiljuntaa.
Sitten vähän myöhemmin oli toki sellainen Mac Gyver- tyylinen takatukka ja lyhyt päältä.
Siitä asti sitten olenkin kamppaillut tukkani kanssa. Aina olen kokenut tarvetta kasvattaa sitä ja sitten kuitenkin leikannut, vaikka kaikkien mielestä se pitkä tukka onkin niin ihana ja miehet tykkää. Pienenä minulla oli sairaus, jonka takia kahdeksanvuotiaani minun kaikki tukka piti parikin kertaa leikata pois, joten olen siitä oppinut, että se on vain tukkaa ja kyllä se kasvaa takaisin ( Ainakin toistaiseksi)
Nyt olen taas viime kesästä saakka kasvattanut kuontaloani ( joka muuten kesällä oli sentinmittainen ja platinanvaalea). Olin jo saanut hiukseni kutakuinkin korvien alapuolelle kasvatetuksi, kun elämässäni tapahtui käännös.
Olin viime lauantaina siskoni seurana kun hän kävi kampaajalla stage 11:ssä tuossa aleksanterinkadulla. Siskolleni leikattiin niin hieno polkkatukka otsatukalla, että päätin sitten minäkin, hetken ympäripuhumisen jälkeen varata ajan. Nyt huomio, itse käyn todella harvoin kampaajalla, yleensä nyrsin tukkaani kylpyhyoneessa fiskarseilla.
Viimein tiistaina koitti se hurja päivä. En oikein tiennyt mitä halusin. Kampaaja kun kysyi, sanoin, että vähän jotain rokimpaa... Hän mietti hetken, kertoi mitä aikoi tehdä. Ja minä tyttö sanoin, että siitä vaan. Tunnin hiuksiani nykerrettin ja tulos on maailman hienoin rokkitukka. Ei se ihan lyhyt ole, mutta ei enää ihan pitkäkään.
Tässä sitä nyt ollaan suuren dilemman äärellä: minä pidän tästä tukasta ja yleensä lyhyestä tukasta. Mutta pitkä tukka on ihana ja naisellinen. Ja miehet tykkää. Ja monen mielestä minulle sopii pitkätukka. Valitsenko olla kaunis ja kasvattaa pitkän tukan vai olenko mielummin kuin kotonani ja pidän lyhyen tukan ( ja auttamatta annan kaksoisleukani korostua;))?
Toisaalta tappelen mielelläni bimbonaiskuvaa vastaan, jossa isot tissit, pieni perse ja pitkät vaaleathiukset ovat in.
Tuloksena siis on: taidan pitää korpinmustan rokkitukkani, tatuointini ja lävistykseni ja olla jotain muuta kuin Pinkin laulussaan kuvaama stupid girl....
:):):):):):)
torstaina, helmikuuta 28, 2008
Täydellinen ystävä
Täydellinen ystävä ei ole ystävänä täydellinen vaan ihmisenä täydellinen henkilö, joka viettää aikaansa kanssasi.
Täydeliseen ystävään harvoin ystävystytään aikuisiällä. Täydellinen ystävä yleensä tulee elämääsi pyytämättä.
Täydellinen ystävä saattaa olla sukulainen, työkaveri, vanha koulukaveri tai jopa opettajasi... Vaihtoehtoja on useita.
Täydellisen ystävän tunnistaa seuraavista asioista:
1) Täydellinen ystävä on aina täydellisen näköinen, jopa aamulla herätessään. Aamulla herätessään, hänen hiuksensa laskeutuvat kauniisti olkapäille, kun sinun osittavat jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Täydellinen ystävä sutaisee hetkessä naamaansa täydellisen meikin, joka pysyy iltaan asti täydellisenä. Sinä yrität epätoivoisesti aamulla peittää ison finnin otsasta, samalla kitatessa viimeistä kahvikuppia sisuksiisi. Täydellinen ystävä lukee rauhassa aamunlehden valkoisessa silkkipyjamassaan ja syö greippiä ( ilman,että se sotkee ja mehu roiskuu silmiin, kuten sinulla)
Jo kahden tunnin kuluttua näytät siltä, että naamasi ei ole koskaan meikkiä nähnytkään, toisin kuin täydellinen ystävä.
2) Täydellisen ystävän vaatetus on aina täydellistä, hänen vaatteensa eivät koskaan ole kauhtuneet, likaiset tai haisevat toisin kuten sinulla. Vaikka täydellinen ystäväsi vetäisi isoisän vanhat verkkarit päällensä ja juoksisi maratonin on hän tyylikkäämpi kuin sinä. Täydellisen ystävän vaatteissa ei koskaan ole kissankarvoja, vakka hänellä olisikin kissa. Täydellisen ystävän vaatteet sopivat aina toisinsa. Toisin kuin sinun eriparisukat ja hanskat....
3) Jos eksyt baariin täydellisen ystävän kanssa, on sinun aivan turha edes luulla saavasi miestä, sillä täydellinen ystävä vetää kaikki potentiaaliset uhrit puoleensa kuin kärpäspaperi.
Riippumatta siitä mitä täydellisellä ystävällä on päällä. Vaikka itse olisit tälläytynyt neljä tuntia, ostanut kaupasta uuden mekon, saanut rintasi näyttämään meloneilta ja käynyt ottamassa brasilialaisen vahauksen, ei se auta. Täydellinen ystävä on seksikkäämpi ja ihanampi, vaikka hänellä olisi vanha viljasäkki päällään. Täydellinen ystävä tuoksuukin aina täydelliselle, vaikka sinä olet se joka tuhlaa satoja euroja hajuvesiin ja yrität tuoksua...
4) Täydellisen ystävän koti on täydellinen.Vaikka se olisi pelkästään sisustettu anttilan ja ikean kamoilla, kalpenee sinun alessin tavaroilla sisustama keittiö se rinnalla. Täydellisen ystävän koti on aina siisti ja puhdas, vaikka hän ei koskaan tunnu siivoavan. Toisin kuin sinä, joka hinkkaat tiskiharjalla ja etikalla kylpyhyoneen kaakeleita puhtaaksi kynnet murenena ja imuroit päivittäin.
5) Jos täydellisen ystävän kanssa lähtee shoppailemaan ,on se tuhoon auomittu reissu. Jokainen vaate tai kenkä, jota täydellinen ystävä sovittaa sopii hänelle moitteettomasti. Toisin kuin sinulle, jolla jokainen paita lököttää ja jokaisten housujen ylinnappi ei mene kiinni ja kaikki kengät ovat liian pieniä jättijaloillesi.
6) Täydellisen ystävän lempikanava on yle teema, koska sieltä tulee korkeakulttuuria, itse katsot päivittäin salatut elämät.
7) Pahinta on, että täydellinen ystävä on luonnostaan täydellinen. Hän on täydellinen pyrkimättä sihen. Hän vain on.
Tässä pari esimerkkiä täydellisestä ystävästä. Mutta onni onnettomuudessa, ehkä sinäkin tietämättäsi olet jonkun täydellinen ystävä.
Omalla kohdallani epäilen kyllä suuresti... :)
Täydeliseen ystävään harvoin ystävystytään aikuisiällä. Täydellinen ystävä yleensä tulee elämääsi pyytämättä.
Täydellinen ystävä saattaa olla sukulainen, työkaveri, vanha koulukaveri tai jopa opettajasi... Vaihtoehtoja on useita.
Täydellisen ystävän tunnistaa seuraavista asioista:
1) Täydellinen ystävä on aina täydellisen näköinen, jopa aamulla herätessään. Aamulla herätessään, hänen hiuksensa laskeutuvat kauniisti olkapäille, kun sinun osittavat jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Täydellinen ystävä sutaisee hetkessä naamaansa täydellisen meikin, joka pysyy iltaan asti täydellisenä. Sinä yrität epätoivoisesti aamulla peittää ison finnin otsasta, samalla kitatessa viimeistä kahvikuppia sisuksiisi. Täydellinen ystävä lukee rauhassa aamunlehden valkoisessa silkkipyjamassaan ja syö greippiä ( ilman,että se sotkee ja mehu roiskuu silmiin, kuten sinulla)
Jo kahden tunnin kuluttua näytät siltä, että naamasi ei ole koskaan meikkiä nähnytkään, toisin kuin täydellinen ystävä.
2) Täydellisen ystävän vaatetus on aina täydellistä, hänen vaatteensa eivät koskaan ole kauhtuneet, likaiset tai haisevat toisin kuten sinulla. Vaikka täydellinen ystäväsi vetäisi isoisän vanhat verkkarit päällensä ja juoksisi maratonin on hän tyylikkäämpi kuin sinä. Täydellisen ystävän vaatteissa ei koskaan ole kissankarvoja, vakka hänellä olisikin kissa. Täydellisen ystävän vaatteet sopivat aina toisinsa. Toisin kuin sinun eriparisukat ja hanskat....
3) Jos eksyt baariin täydellisen ystävän kanssa, on sinun aivan turha edes luulla saavasi miestä, sillä täydellinen ystävä vetää kaikki potentiaaliset uhrit puoleensa kuin kärpäspaperi.
Riippumatta siitä mitä täydellisellä ystävällä on päällä. Vaikka itse olisit tälläytynyt neljä tuntia, ostanut kaupasta uuden mekon, saanut rintasi näyttämään meloneilta ja käynyt ottamassa brasilialaisen vahauksen, ei se auta. Täydellinen ystävä on seksikkäämpi ja ihanampi, vaikka hänellä olisi vanha viljasäkki päällään. Täydellinen ystävä tuoksuukin aina täydelliselle, vaikka sinä olet se joka tuhlaa satoja euroja hajuvesiin ja yrität tuoksua...
4) Täydellisen ystävän koti on täydellinen.Vaikka se olisi pelkästään sisustettu anttilan ja ikean kamoilla, kalpenee sinun alessin tavaroilla sisustama keittiö se rinnalla. Täydellisen ystävän koti on aina siisti ja puhdas, vaikka hän ei koskaan tunnu siivoavan. Toisin kuin sinä, joka hinkkaat tiskiharjalla ja etikalla kylpyhyoneen kaakeleita puhtaaksi kynnet murenena ja imuroit päivittäin.
5) Jos täydellisen ystävän kanssa lähtee shoppailemaan ,on se tuhoon auomittu reissu. Jokainen vaate tai kenkä, jota täydellinen ystävä sovittaa sopii hänelle moitteettomasti. Toisin kuin sinulle, jolla jokainen paita lököttää ja jokaisten housujen ylinnappi ei mene kiinni ja kaikki kengät ovat liian pieniä jättijaloillesi.
6) Täydellisen ystävän lempikanava on yle teema, koska sieltä tulee korkeakulttuuria, itse katsot päivittäin salatut elämät.
7) Pahinta on, että täydellinen ystävä on luonnostaan täydellinen. Hän on täydellinen pyrkimättä sihen. Hän vain on.
Tässä pari esimerkkiä täydellisestä ystävästä. Mutta onni onnettomuudessa, ehkä sinäkin tietämättäsi olet jonkun täydellinen ystävä.
Omalla kohdallani epäilen kyllä suuresti... :)
maanantaina, helmikuuta 25, 2008
Sukkamysteeri
Huomasin eilen suuren mysteerin, jonka uhriksi olen joutunut. Sukkamysteeri. Kaikkihan tietävät, että pesukone syö sukkia, mutta tämä on jo naurettavaa. Löysin sukkalaatikostani 15 kpl parittomia sukkia. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän mustia, mutta hiukan erisävyisiä ja eri materiaalista. Pikainen laskutoimitus: kämppäni käsittää 27 neliötä ja parittomia sukkia on 15 kpl. Heikko matikkani ja laskukone antavat tuloksen, jonka mukaan talossani pitäisi olla aina yksi paria vailla oleva sukka 1.8 neliömetrin alueella. ( pysyittekö mukana?) Eli parittomien parit tulisi löytyä helposti. Ottaen huomioon, että asutan matalaa majaani yksin ( kissoja ei lasketa, koska he eivät käytä sukkia). Mutta asia ei ole näin. Minulla on 15 sukkaa joiden paria ei ole missään. Miten se on mahdollista?
Minulla on yksi pyykkikori, siellä ne eivät ole. Ne eivät ole sänkyni alla. Tarkistin asian, siellä on vain mahdottomasti pölyä ja kaikkea muuta ylimäräistä tavaraa. Siivosin juuri vaatekaappini (silloin sukkamysteeri ilmeni), ne eivät ole siellä. Kissat eivät syö sukkia. Muikkuja kylläkin, joita käyn aina välillä ostamassa hallista eurolla. Minä ja euroni saamme aina hymyn kalakauppiaan kasvoille, tänään sain yhden muikun( sellaisen minimuikun) kaupanpäälle. Kyllä kalakauppiaat ovat mukavia. Siskoni edesmennyt koira muuten söi siskoni alushousuja...( kakkasi ne sitten kokonaisina :))
Niitä puuttuvia sukkia ei ole missään. Miten se on mahdollista?
Ostin juuri vähän aikaa sitten itselleni kasan mustia sukkia, osa näistä upouusista sukistakin on kadonnut.
Käykö luonani salaa murtovaras, jota on kohdannut paha sukkafetissi? Olenko loukannut sukkiani ja ne ovat päättäneet salaa muutta pois luotani?
Miksi muita vaatteita ei ole kadonnut?
Arvatkaa miltä haisee neljä päivää jalassa olleet sukat, kun ei ole paria mitä vaihtaa?
Ymmärtäisin asian, jos parittomia sukkia olisi viisi kappaletta, mutta viisitoista! Mielestäni tämä on jo naurettavaa.
Vetoankin teihin rakkaat sukkani, jos luette tätä tekstiä, kaipaan teitä. Anteeksi jos olen ollut ilkeä, palatkaa kotiin. Jalkani haisevat.
Minulla on yksi pyykkikori, siellä ne eivät ole. Ne eivät ole sänkyni alla. Tarkistin asian, siellä on vain mahdottomasti pölyä ja kaikkea muuta ylimäräistä tavaraa. Siivosin juuri vaatekaappini (silloin sukkamysteeri ilmeni), ne eivät ole siellä. Kissat eivät syö sukkia. Muikkuja kylläkin, joita käyn aina välillä ostamassa hallista eurolla. Minä ja euroni saamme aina hymyn kalakauppiaan kasvoille, tänään sain yhden muikun( sellaisen minimuikun) kaupanpäälle. Kyllä kalakauppiaat ovat mukavia. Siskoni edesmennyt koira muuten söi siskoni alushousuja...( kakkasi ne sitten kokonaisina :))
Niitä puuttuvia sukkia ei ole missään. Miten se on mahdollista?
Ostin juuri vähän aikaa sitten itselleni kasan mustia sukkia, osa näistä upouusista sukistakin on kadonnut.
Käykö luonani salaa murtovaras, jota on kohdannut paha sukkafetissi? Olenko loukannut sukkiani ja ne ovat päättäneet salaa muutta pois luotani?
Miksi muita vaatteita ei ole kadonnut?
Arvatkaa miltä haisee neljä päivää jalassa olleet sukat, kun ei ole paria mitä vaihtaa?
Ymmärtäisin asian, jos parittomia sukkia olisi viisi kappaletta, mutta viisitoista! Mielestäni tämä on jo naurettavaa.
Vetoankin teihin rakkaat sukkani, jos luette tätä tekstiä, kaipaan teitä. Anteeksi jos olen ollut ilkeä, palatkaa kotiin. Jalkani haisevat.
lauantaina, helmikuuta 23, 2008
Parannetaan maailmaa.
Pakko välillä paneutua johonkin oikeasti vakavaan asiaan, niin että minunkin uskottavuuteni säilyy edes jollain tasolla.
Katselin tässä suosikki sarjaani, pelastajat. Jos joku ei ole ko. ohjelmasta kuullut, niin siinä seurataan palosetien ja ambulanssisetien työtä.
No, minä tein havainnon.( Uskokaa tai älkää.) Sarjan mukaan, suurin setien ( ja tätien) työllistäjä ovat humalaiset ihmiset.( Korjatkaa joku, jos olen väärässä)
Eikö sen jo pitäisi kertoa jotain siitä, että joku mättää ja pahasti. Jonkun pitää mättää oikeasti hyvin pahasti, että ihminen tarttuu pulloon ja tekee siitä elämänuransa. Joku mättää vielä pahemmin, että yhteiskunta sallii sen.
Se on halpaa, sitä saa kaikkialta. Se on seuraus eikä syy.
Jonkun asianhan pitää ensin laukaista juominen, mikä vaan. Työttömyys ( ulkomaalta saa halvempaa työvoimaa), mielenterveysongelmat ( julkisella terveydenhuollolla ei ole resursseja auttaa) avioero, yksinäisyys ( kaikilla on niin hirveä kiire, mutta miksi?)... syitä riittää.
Tänän oli lehdessä juttua siitä ,että asunnottomuus lisääntyy, koska vuokrat ja asuntojen hinnat ovat pääkaupungissa niin korkealla. Kysyntä on tarjontaa suurempaa.
Eikö oman kodin, katon päänpäällä, kuuluisi kuulua jokaisen ihmiseen itsestäänselviin perusasioihin. Näinkin hienossa maassa kuin Suomi. Siinä artikkelissa oli selvä kaava, ei ole rahaa vuokraan, häätö, joudutaan kadulle, selviytyäkseen aletaan juomaan ja haistatetaan paskat yhteiskunnalle.
Jokainen juoppo, jokainen nisti, jokainen pöpi, jokainen syrjäytynyt, jokainen kerjäläinen.... Kaikki he ovat joskus olleet lapsia, joilla on ollut unelmia ja odotuksia. Jokainen on ollut pieni pellavapää ja leikkinyt. Kenenkään päämärä elämässä ei ole alkaa alkoholistiksi tai kodittomaksi.
Miten näin voi olla niinkin sivistyneessä ja hienossa maassa kuin suomi?
Saadakseen asunnon ja selvitäkseen ei vaadi mahdottomia summia kuukaudessa. Minä raadan perse ruvella ( anteeksi ilmaukseni)töitä ja saan siitä sen verran, että pärjään. Mitä tämäkin meidän yhteiskunnasta kertoo?
Olen aina miettinyt, että eikö fortumin optioita saaneet tai kansanedustajat, korkeat johtajat tai kuka tahansa joka saa keskimäärin enemmän palkkaa kuin oikeastaan tarvisi selviytyäkseen, koskaan tunne pistoa sydämessään. Jos omistaa 100 neliön asunnon eirassa, purjeveneen, kesäasunnon sveitsissä ja kolme autoa..... Eikö sellaislila ihmisillä oikeasti olisi rahaa antaa sellaiselle, jolla sitä ei ole?
eikö yhteiskunta voisi antaa jokaiselle suurituloiselle oman " kummijuopon", jolle pitäisi antaa koti ja elämän edellytykset.
Lainatakseni yhden suosikkiartistini Pinkin kappaletta: Dear mr. president ( vaikka se onkin suunnattu jenkkilän pressalle) Vapaa suomennos : kuinka sinä nukut, kun me muut itkemme?...
Kuinka kävelet pää pystyssa, voitko katsoa minua silmaan ja kertoa miksi...
Kuinka voit sanoa, että ketään lasta ei jätetä jälkeen, me emme ole tyhmiä ja sokeita....
Anna minun kertoa kovasta työstä: minimipalkka ja lapsi tulossa, uudellen rakentaa taloja sen jälkeen kun ne on pommitettu pois, sängyn rakentaminen pahvilaatikosta iltaisin.... Sinä et tiedä mitään kovasta työstä....( Kuunnelkaa kokonaisuudessaa Pinkin uusimmalta levyltä)
Miettikääpä sitä suomenkin rikkat ja päättäjät... ( vaikka en uskokaan, että kukaan heistä lukee tätä blogia)
Luulisi, että asioille voisi tehdä jotain, jos ihmisiä noin ylipäätänsä kiinnostaisi muukin kuin oma napa.
Taas tuli maailmaa parannettua. Saarnattua. Loppupeleissä, ketä se oikeastaan auttoi... ;)
Katselin tässä suosikki sarjaani, pelastajat. Jos joku ei ole ko. ohjelmasta kuullut, niin siinä seurataan palosetien ja ambulanssisetien työtä.
No, minä tein havainnon.( Uskokaa tai älkää.) Sarjan mukaan, suurin setien ( ja tätien) työllistäjä ovat humalaiset ihmiset.( Korjatkaa joku, jos olen väärässä)
Eikö sen jo pitäisi kertoa jotain siitä, että joku mättää ja pahasti. Jonkun pitää mättää oikeasti hyvin pahasti, että ihminen tarttuu pulloon ja tekee siitä elämänuransa. Joku mättää vielä pahemmin, että yhteiskunta sallii sen.
Se on halpaa, sitä saa kaikkialta. Se on seuraus eikä syy.
Jonkun asianhan pitää ensin laukaista juominen, mikä vaan. Työttömyys ( ulkomaalta saa halvempaa työvoimaa), mielenterveysongelmat ( julkisella terveydenhuollolla ei ole resursseja auttaa) avioero, yksinäisyys ( kaikilla on niin hirveä kiire, mutta miksi?)... syitä riittää.
Tänän oli lehdessä juttua siitä ,että asunnottomuus lisääntyy, koska vuokrat ja asuntojen hinnat ovat pääkaupungissa niin korkealla. Kysyntä on tarjontaa suurempaa.
Eikö oman kodin, katon päänpäällä, kuuluisi kuulua jokaisen ihmiseen itsestäänselviin perusasioihin. Näinkin hienossa maassa kuin Suomi. Siinä artikkelissa oli selvä kaava, ei ole rahaa vuokraan, häätö, joudutaan kadulle, selviytyäkseen aletaan juomaan ja haistatetaan paskat yhteiskunnalle.
Jokainen juoppo, jokainen nisti, jokainen pöpi, jokainen syrjäytynyt, jokainen kerjäläinen.... Kaikki he ovat joskus olleet lapsia, joilla on ollut unelmia ja odotuksia. Jokainen on ollut pieni pellavapää ja leikkinyt. Kenenkään päämärä elämässä ei ole alkaa alkoholistiksi tai kodittomaksi.
Miten näin voi olla niinkin sivistyneessä ja hienossa maassa kuin suomi?
Saadakseen asunnon ja selvitäkseen ei vaadi mahdottomia summia kuukaudessa. Minä raadan perse ruvella ( anteeksi ilmaukseni)töitä ja saan siitä sen verran, että pärjään. Mitä tämäkin meidän yhteiskunnasta kertoo?
Olen aina miettinyt, että eikö fortumin optioita saaneet tai kansanedustajat, korkeat johtajat tai kuka tahansa joka saa keskimäärin enemmän palkkaa kuin oikeastaan tarvisi selviytyäkseen, koskaan tunne pistoa sydämessään. Jos omistaa 100 neliön asunnon eirassa, purjeveneen, kesäasunnon sveitsissä ja kolme autoa..... Eikö sellaislila ihmisillä oikeasti olisi rahaa antaa sellaiselle, jolla sitä ei ole?
eikö yhteiskunta voisi antaa jokaiselle suurituloiselle oman " kummijuopon", jolle pitäisi antaa koti ja elämän edellytykset.
Lainatakseni yhden suosikkiartistini Pinkin kappaletta: Dear mr. president ( vaikka se onkin suunnattu jenkkilän pressalle) Vapaa suomennos : kuinka sinä nukut, kun me muut itkemme?...
Kuinka kävelet pää pystyssa, voitko katsoa minua silmaan ja kertoa miksi...
Kuinka voit sanoa, että ketään lasta ei jätetä jälkeen, me emme ole tyhmiä ja sokeita....
Anna minun kertoa kovasta työstä: minimipalkka ja lapsi tulossa, uudellen rakentaa taloja sen jälkeen kun ne on pommitettu pois, sängyn rakentaminen pahvilaatikosta iltaisin.... Sinä et tiedä mitään kovasta työstä....( Kuunnelkaa kokonaisuudessaa Pinkin uusimmalta levyltä)
Miettikääpä sitä suomenkin rikkat ja päättäjät... ( vaikka en uskokaan, että kukaan heistä lukee tätä blogia)
Luulisi, että asioille voisi tehdä jotain, jos ihmisiä noin ylipäätänsä kiinnostaisi muukin kuin oma napa.
Taas tuli maailmaa parannettua. Saarnattua. Loppupeleissä, ketä se oikeastaan auttoi... ;)
perjantaina, helmikuuta 22, 2008
Terveisiä Turusta
Nyt on reissu takana. Hieno ja antoisa reissu.
Huomasin onnekseni, että minun ei tarvitse lähteä kovin pitkälle päästäkseni arjesta irti.
Tuli tutustuttua Turun keskustan kauppoihin ja shoppailtua.
Näin Turunlinnan ja reitti kakolaan tuli minulle erittäin selväksi. Ja pääasia, tuli matkustettua junalla. Menomatkalla istuin-junan yläkerrassa, takaisin tullessa oli ikävä kyllä tavallinen pikajuna, mutta huomasin, että siinä oli enenmmän jalkatilaa.
Menomatkalla, mukava mies näytti minulle miten pääsee junan yläkertaan, kun ei blondi kaikkea tajua...
Mutta menomatkalla takanani istui mies, jolla oli kannettava tietokonen mukana. Hän tietysti asetti sen pöydälle, joka oli kiinni minun penkkini selkänojassa. Ei siinä mitään pahaa sinäänsä, mutta setäpä hakkasi näppäimistöään sellaisella voimalla, että koko minun penkkini tärisi. Pohdin jo hetken pitääkö minun kääntyä ja paiskata miestä kirjallani päähän ( taru sormusten herrasta, ei ohut teos). Onneksi mies sitten nukahti ja lopetti työn teon, joten minun ei tarvinut yltyä väkivaltaisiin tekoihin.
Tulomatkalla samaan vaunuun minun kanssa onnistui tulemaan neljä kappaletta noin 15-vuotiaita pojankloppeja. Minä kuuntelin omaa ämppäriä ja silti kuulin heidän musiikin bassonjytkeen, minun musiikin läpi. Onneksi he poistuivat jo Salossa.
Mutta reissu oli siis ihana ja onnistunut, Turku on kaunis kaupunki. Sovittiin, että keväämmällä tulen uudestaan, niin, että luonto on jo puhjennut kukkaan. Silloin on paljon kauniimpaa, kun kaikki ei ole ruskeaa ja kamalaa.
Tätini opasti minut huuto.netin ihmeelliseen maailmaan ( ostin leffan) ja me kävimme yhdessä ottamassa tädilleni kulmalävistyksen.
Tädilläni on myös kaksi kissaa, jotka olisin ottanut mukaani, jos kahta läskiä ei olisi kotona. Ne oli ihani rex-kissoja joiden silmät näyttivät ihan kirkkailta lasikuulilta. Ne nukkuivat yöllä kanssani ja kissat ja koira viihtyivät kovin sylissäni, oli siis erittäin kotoisa tunnelma. Kerrankin ei tarvinnut hävetä omia vaatteita, jotka olivat täynnä kissakarvoja.
kiitos vielä ihanalle tädilleni, joka antaumuksellisesti teki reissustani ihanan!
Homssu
Ps. Aina oppii uutta: kupittaa on ruotsiksi kuppis.
Huomasin onnekseni, että minun ei tarvitse lähteä kovin pitkälle päästäkseni arjesta irti.
Tuli tutustuttua Turun keskustan kauppoihin ja shoppailtua.
Näin Turunlinnan ja reitti kakolaan tuli minulle erittäin selväksi. Ja pääasia, tuli matkustettua junalla. Menomatkalla istuin-junan yläkerrassa, takaisin tullessa oli ikävä kyllä tavallinen pikajuna, mutta huomasin, että siinä oli enenmmän jalkatilaa.
Menomatkalla, mukava mies näytti minulle miten pääsee junan yläkertaan, kun ei blondi kaikkea tajua...
Mutta menomatkalla takanani istui mies, jolla oli kannettava tietokonen mukana. Hän tietysti asetti sen pöydälle, joka oli kiinni minun penkkini selkänojassa. Ei siinä mitään pahaa sinäänsä, mutta setäpä hakkasi näppäimistöään sellaisella voimalla, että koko minun penkkini tärisi. Pohdin jo hetken pitääkö minun kääntyä ja paiskata miestä kirjallani päähän ( taru sormusten herrasta, ei ohut teos). Onneksi mies sitten nukahti ja lopetti työn teon, joten minun ei tarvinut yltyä väkivaltaisiin tekoihin.
Tulomatkalla samaan vaunuun minun kanssa onnistui tulemaan neljä kappaletta noin 15-vuotiaita pojankloppeja. Minä kuuntelin omaa ämppäriä ja silti kuulin heidän musiikin bassonjytkeen, minun musiikin läpi. Onneksi he poistuivat jo Salossa.
Mutta reissu oli siis ihana ja onnistunut, Turku on kaunis kaupunki. Sovittiin, että keväämmällä tulen uudestaan, niin, että luonto on jo puhjennut kukkaan. Silloin on paljon kauniimpaa, kun kaikki ei ole ruskeaa ja kamalaa.
Tätini opasti minut huuto.netin ihmeelliseen maailmaan ( ostin leffan) ja me kävimme yhdessä ottamassa tädilleni kulmalävistyksen.
Tädilläni on myös kaksi kissaa, jotka olisin ottanut mukaani, jos kahta läskiä ei olisi kotona. Ne oli ihani rex-kissoja joiden silmät näyttivät ihan kirkkailta lasikuulilta. Ne nukkuivat yöllä kanssani ja kissat ja koira viihtyivät kovin sylissäni, oli siis erittäin kotoisa tunnelma. Kerrankin ei tarvinnut hävetä omia vaatteita, jotka olivat täynnä kissakarvoja.
kiitos vielä ihanalle tädilleni, joka antaumuksellisesti teki reissustani ihanan!
Homssu
Ps. Aina oppii uutta: kupittaa on ruotsiksi kuppis.
tiistaina, helmikuuta 19, 2008
Reissunainen
Olen ihan ekstaasissa. Olen lähdössä reissuun. Turkuun. Juu toiset lähtee maailman toiselle puolelle lataamaan akkuja, minä lähden Turkuun.
Okei siellä asuu ihana tätini, jonka luokse menen käymään.
Olen siis täpinöissäni, on kiva päästä jonnekin missä ei ole käynyt ennen. Tai viisi vuotta sitten ukkini hautajaisissa, mutta silloin ei oikein muuta näkynyt kuin se kirkko...
Nyt ihq-tätini on luvannut kierrättää minua kaupungissa, jos haluan. Saas nähdä mitä keksitään :) On se sentään turku.
Menen junalla. Kävin tänään ostamassa lipun valmiiksi odottamaan. Olin haljeta innosta kun myyjä kysyi hyvin ystävällisesti ylä-vai alakertaan. Tottakai yläkertaan ja ikkunapaikalle. Näkee paremmin.
Olen viimeksi matkustanut junalla pari vuotta sitten ja siloinkin ihan vaan paikallisjunalla. Pikajunalla olen matkustanut viimeksi 10 vuotta sitten... Olen enemmän matkustanut busseilla lyhyet ja pitkät matkat.
Oli pakko kysyä lipunmyyjältä, (joka oli erittäin mukava) että pitääkö tämä lippu leimata vai mitäs minä teen?
Kärsivällisesti se täti selitti, että menen vain istumaan paikalle ja konduktööri tulee leimaamaan minun lippuni. Himmeän hyvää palvelua.
Mukaan pakkaan ensimmäisen osan taru sormusten herrasta- kirjasarjasta ja ämppärin ( mp3-soitin) jossa soi mm. scandinavian music groupin ihana levy: missä olet Laila?
Ostin sen eilen netistä ja siitä asti se onkin soinut.
Ah, näitä elämän pieniä iloja! :)
Okei siellä asuu ihana tätini, jonka luokse menen käymään.
Olen siis täpinöissäni, on kiva päästä jonnekin missä ei ole käynyt ennen. Tai viisi vuotta sitten ukkini hautajaisissa, mutta silloin ei oikein muuta näkynyt kuin se kirkko...
Nyt ihq-tätini on luvannut kierrättää minua kaupungissa, jos haluan. Saas nähdä mitä keksitään :) On se sentään turku.
Menen junalla. Kävin tänään ostamassa lipun valmiiksi odottamaan. Olin haljeta innosta kun myyjä kysyi hyvin ystävällisesti ylä-vai alakertaan. Tottakai yläkertaan ja ikkunapaikalle. Näkee paremmin.
Olen viimeksi matkustanut junalla pari vuotta sitten ja siloinkin ihan vaan paikallisjunalla. Pikajunalla olen matkustanut viimeksi 10 vuotta sitten... Olen enemmän matkustanut busseilla lyhyet ja pitkät matkat.
Oli pakko kysyä lipunmyyjältä, (joka oli erittäin mukava) että pitääkö tämä lippu leimata vai mitäs minä teen?
Kärsivällisesti se täti selitti, että menen vain istumaan paikalle ja konduktööri tulee leimaamaan minun lippuni. Himmeän hyvää palvelua.
Mukaan pakkaan ensimmäisen osan taru sormusten herrasta- kirjasarjasta ja ämppärin ( mp3-soitin) jossa soi mm. scandinavian music groupin ihana levy: missä olet Laila?
Ostin sen eilen netistä ja siitä asti se onkin soinut.
Ah, näitä elämän pieniä iloja! :)
maanantaina, helmikuuta 18, 2008
Homssu <3 Sirius Musta
Nyt se on tehty. Kaikki seitsemän Harry Potter-kirjaa on luettu. Kirjat ovat hyviä ja mainioita ja ne kertakaikkiaan imaisevat mukaansa.
Olen myös nähnyt kaikki tehdyt Potter-leffat. Katsoin elokuvat ensin ja vasta sitten luin kirjat (vaikka olenkin aina vastustanut Herra Potteria, joka johtunee yleisestä hysteriasta ja suomeksi julkaistujen kirjojen kansista, ne ovat kamalia)
Mielenkiintoisia huomioita: Neljä ensimmäistä leffaa olivat aika samankaltaisia kirjojen kanssa, tottakai kirjat olivat kymmenen kertaa parempia. Mutta viimeinen leffa; feenixin kilta ja kirja feenixin kilta, erosivat toisistaan dramaattisesti. Kirja oli sata kertaa moniulotteisempi ja jännittävämpi ja siinä oli enemmän henkilöitä kuin leffassa. Leffan idea oli kirjasta ja siihen se jäikin. Odotan kauhulla mitä paljastuu jos kahdesta viimeisestä kirjasta tehdään leffa.
Toisaalta en ole koskaan törmännyt mihinkään televisio tai leffaversioon, joa olisi parempi kuin kirja josta se on tehty.
Mutta sitten asiaan. Olen rakastunut. Sirius Mustaan. Harry Potterin kummisetään, joka vietti 14 vuotta syyttömänä Azkabanissa, mutta onnistui karkaamaan, koska on rekistöröimätön animaagi.
Tietysti asiaan saattaa olla osasyyllisenä se, että leffoissa Siriusta näytteli iki-ihana Gary Oldman. Suruni oli murskaava kun Sirius kuoli Feenixin killan lopussa, serkkunsa Bellatrixin tappamana.
Onneksi edes näin unta ihanasta Siriuksesta viime yönä. Siis jos joku tunnistaa itsensä siriuksen kaltaiseksi, saa ilmoittautua.
Nyt on siis se urakka takana.
Ajattelin seuraavaksi ottaa käsittelyyn Taru Sormusten Herrasta trilogian. Leffat olen nähnyt, niissä on ihana Viggo Mortensen ja se Legolaksen näyttelijä, jonka nimeä en muista. Niin ja Liv Tyler.
Taas vähän puuhaa. :)
Olen myös nähnyt kaikki tehdyt Potter-leffat. Katsoin elokuvat ensin ja vasta sitten luin kirjat (vaikka olenkin aina vastustanut Herra Potteria, joka johtunee yleisestä hysteriasta ja suomeksi julkaistujen kirjojen kansista, ne ovat kamalia)
Mielenkiintoisia huomioita: Neljä ensimmäistä leffaa olivat aika samankaltaisia kirjojen kanssa, tottakai kirjat olivat kymmenen kertaa parempia. Mutta viimeinen leffa; feenixin kilta ja kirja feenixin kilta, erosivat toisistaan dramaattisesti. Kirja oli sata kertaa moniulotteisempi ja jännittävämpi ja siinä oli enemmän henkilöitä kuin leffassa. Leffan idea oli kirjasta ja siihen se jäikin. Odotan kauhulla mitä paljastuu jos kahdesta viimeisestä kirjasta tehdään leffa.
Toisaalta en ole koskaan törmännyt mihinkään televisio tai leffaversioon, joa olisi parempi kuin kirja josta se on tehty.
Mutta sitten asiaan. Olen rakastunut. Sirius Mustaan. Harry Potterin kummisetään, joka vietti 14 vuotta syyttömänä Azkabanissa, mutta onnistui karkaamaan, koska on rekistöröimätön animaagi.
Tietysti asiaan saattaa olla osasyyllisenä se, että leffoissa Siriusta näytteli iki-ihana Gary Oldman. Suruni oli murskaava kun Sirius kuoli Feenixin killan lopussa, serkkunsa Bellatrixin tappamana.
Onneksi edes näin unta ihanasta Siriuksesta viime yönä. Siis jos joku tunnistaa itsensä siriuksen kaltaiseksi, saa ilmoittautua.
Nyt on siis se urakka takana.
Ajattelin seuraavaksi ottaa käsittelyyn Taru Sormusten Herrasta trilogian. Leffat olen nähnyt, niissä on ihana Viggo Mortensen ja se Legolaksen näyttelijä, jonka nimeä en muista. Niin ja Liv Tyler.
Taas vähän puuhaa. :)
perjantaina, helmikuuta 15, 2008
Uusi tatuointi
Uusi tatuointi kuten huomatte. Kyllä, tuo kohta on yläselkä, jos jollain jäi epäselväksi. Lievä punerrus johtuu, siitä että kuva otettiin heti kun tatuointi oli tehty. Tuollainen aurinko siinä oli jo valmiiksi ( ensimmäinen tatuointini) Muu lisättiin nyt. Annoin luottotatuoijalleni vapaat kädet ja näin hienoa jälkeä syntyi. Nyt ei kun rasvaamaan!!!!!!!!!!
keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008
maailman ihmeellisyyksistä...
Aluksi pari ihanaa kissa kuvaa. Siinä ne makaa, sänkykaverini, elämäni miehet. Kuulkaa voisi ne asiat olla paljon huonomminkin. Nämä ovat tyytyväisiä saadessaan ruokaa, potan ollessa puhdas ja saadessaan nukkua rauhassa. He ovat minua aina vastassa kun tulen kotiin. He nukkuvat yöllä sängyssäni ja osaavat väistellä kun käännyn unissani 360 astetta ympäri ja ilman mitään mukinoita siirtyvät lattialle nukkumaan kun eivät enää jaksa minua. Silti he tulevat aamulla onnellisena puskemaan naamaani kun kuulevat, että olen herännyt.He katselevat televisiota kanssani, eivätkä koskaan valita, vaikka vaihdan kanavaa minuutin välein. Asiat voisivat olla PALJON huonommin.
Olin tänään köpöttelemässä töölönlahdella, tai siis lähinnä siinä kävelytiellä, joka menee sen ympäri. Siellä vedessä oli kovasti ankkoja. Parasta oli kun ne sukelsi ja pelkkä perä jäi pystyyn pinnalle ( saattaa kuulostaa hieman härskiltä, mutta en tiedä miten muuten asiaa kuvailisin). Ne oli sellaisia viherpääankkoja, niillä oli myös kavereita, ruskoankkoja. Oli isoja variksia ja pieniä variksia. ( Kyllä minä tiedän mitä ne oikeasti oli, ne oli mies- ja naisankkoja). Siinä sitten seisoskelin rannalla ja tuijotin ankkoja. Oli siellä onneksi muitakin aika outoja hiippareita. Enkä siis erottunut pahemmin joukosta ruusupiponi kanssa.
Tänään oli jommassa kummassa iltapäivälehdessä mielenkiintoinen otsikko. Siskoni kanssa sitä pohdimme. ( Emme lukeneet juttua, vain otsikon) Otsikossa luki: Mies kuristi riehujan kesken seksin. No, kuka riehui ja kuka harrasti seksiä? Riehuiko joku harrastaessaan seksiä, ja joku tuli ja kuristi. Vai riehuiko joku ja toinen tuli kesken oman seksiseikkailunsa kuristamaan hänet ( ja palasi sitten pipari pöytään.). Vai oliko kyseessä monta persoonallisuutta omaava mies, joka harrasti seksiä itsensä kanssa ja koki toisen persoonansa riehuvan ja kuristi sitten itsensä.
Maailmassa on paljon ihmeellisyyksiä.
maanantaina, helmikuuta 11, 2008
Kannattaa katsoa
Satuin törmäämän anttilan alelaarissa yhteen vanhaan suosikki-elokuvaani. Olen viimeksi nähnyt sen yli kymmenen vuotta sitten. Ostin sen. Okei siinä on kaksi suosikkinäyttelijääni: Gary Oldman ja Winona Ryder.Kyse on siis aikamme suurimmasta rakkaustarinasta: Francis Ford Coppolan elokuvasta, Bram Stokerin Dracula.
Se on sitä suurta rakkautta. Kolme oscaria voittanut elokuva, kuuluu luokkaan kauhu, mutta ei se nyt niin kamala ole. En normaalisti pidä kauhu elokuvista. Ja onhan siinä Gary Oldman. Elokuva on vuodelta 1992 ja kielletty alle 15-vuotiailta.
Jos siis haluatte nähdä suurta rakkautta, kauhulla, yliluonnollisuudella, mahtavalla ohjauksella ja kuvauksella höystettynä, katsokaa tämä leffa!
Löytyy ainakin anttilan alelaarista!
Rakkaus ei koskaan kuole.
On siis kevät....
Se on se ihana Liisa Akimoffin biisi, kevät....
"sinä tarjosit salmiakkia, minä olin hölmö panin peliin koko elämän..."
Pidän siitä kappaleesta. Voiko asioita enää yksinkertaisemmin sanoa?
Pidän keväästä. Olen aina ennen luullut olevani kesäihminen, mutta nyt vanhemmaksi kasvettuani olen huomannut olevani kevään kannattaja.
Kevät on vuodenajoista paras. Talven valta murtuu hiljalleen ja pimeys väistyy valon tieltä. Syksy on ihan kiva, viikon ja talvi on ihan kiva, viikon. Sen loppuajan inhoan talvea ja syksyä. Inhoan pimeää. Rakastan valoisia öitä. Inhoan pimeää ja kuollutta luontoa. Kaljuja puita ja vesivelliksi muuttuvaa ruohikkoa. Kaikki on ruskeaa ja rumaa. Kuraista ja likaista. Ihmisetkin ovat talvella ja syksyllä paljon rumempia. Verhoutuneina pipoihin ja talvivaatteisiin. Paksut ja lämpimät vaatteet ovat hankalia. Inhoan kylmää.
Sitten alkaa pikkuhiljaa kevät. Jotenkin se elämä vain puskee läpi routaisen maan. Linnut alkavat visertää ja vettä tippua räystäistä ( okei, nyt sitä vettä tippuu koko ajan räystäistä). Aurinko alkaa lämmittämään ja pikkuhiljaa voi vähentää vaatetusta. Päivät pitenevät hiljalleen. Keväällä ulkoilmassa on ihan oma tuoksunsa.
Pienenä yksi vuoden huippukohdista oli kun sai kaivaa lenkkarit esiin. Sitten seuraavaksi polkupyörän.
Tänä talvena ei kyllä ole ollut lumesta tietoakaan, ja on voinut pyöräillä ympärivuotisesti, mutta siinä on silti oma viehätyksensä kun kevät alkaa tehdä tuloaan. Ala-asteella ihan parhaimpia oli kevätjuhlat ja pariviikkoa ennen sitä, suvivirttä harjoiteltiin. Kun se viimein kajahti koulussa, tiesi, että kohta saa todistuksen ja jätskin ja alkaa loma.
Lempikohtia kirjallisuudessa on mm. narnian tarinat: velho ja leijona, kun talven valta alkaa hiljallee murtua. Ne kuvaukset ovat ihania. Ja kun taikatalvi kirjan lopussa tulee kevät, ja kaikki vihdoin heräävät ( muumeja tiedättehän).
Toinen ihana musiikkikappale on sub urban triben; first spring day.
Kesäkin on ihan mukavaa aikaa. Mutta sen välttämätön seuraus on syksy ja talvi. Silloin ei ilmassa ole enää ootuksen tuntua, silloin ei voi seurata luonnon eloon puhkeamista, kesällä luonto alkaa jo lakastua.Kesällä on jo kerennyt unohtaa talven kauhut, mutta kevällä niitä vielä muistaa ja valo tuntuu entistä ihanammalta.
Pääsiäinen on keväällä, pidän pääsiäisestä. Juhla ilman velvollisuuksia. Suklaineen ja pajunkissoineen, kevään juhla.
Keväässä on odotuksen tuntua. Uuden puhkeamista.
Nalle puhkin sanoo, että paras hetki, on se hetki, juuri ennenkuin saa hunajapurkin auki.
Kevättä odotellen:
Homssu
"sinä tarjosit salmiakkia, minä olin hölmö panin peliin koko elämän..."
Pidän siitä kappaleesta. Voiko asioita enää yksinkertaisemmin sanoa?
Pidän keväästä. Olen aina ennen luullut olevani kesäihminen, mutta nyt vanhemmaksi kasvettuani olen huomannut olevani kevään kannattaja.
Kevät on vuodenajoista paras. Talven valta murtuu hiljalleen ja pimeys väistyy valon tieltä. Syksy on ihan kiva, viikon ja talvi on ihan kiva, viikon. Sen loppuajan inhoan talvea ja syksyä. Inhoan pimeää. Rakastan valoisia öitä. Inhoan pimeää ja kuollutta luontoa. Kaljuja puita ja vesivelliksi muuttuvaa ruohikkoa. Kaikki on ruskeaa ja rumaa. Kuraista ja likaista. Ihmisetkin ovat talvella ja syksyllä paljon rumempia. Verhoutuneina pipoihin ja talvivaatteisiin. Paksut ja lämpimät vaatteet ovat hankalia. Inhoan kylmää.
Sitten alkaa pikkuhiljaa kevät. Jotenkin se elämä vain puskee läpi routaisen maan. Linnut alkavat visertää ja vettä tippua räystäistä ( okei, nyt sitä vettä tippuu koko ajan räystäistä). Aurinko alkaa lämmittämään ja pikkuhiljaa voi vähentää vaatetusta. Päivät pitenevät hiljalleen. Keväällä ulkoilmassa on ihan oma tuoksunsa.
Pienenä yksi vuoden huippukohdista oli kun sai kaivaa lenkkarit esiin. Sitten seuraavaksi polkupyörän.
Tänä talvena ei kyllä ole ollut lumesta tietoakaan, ja on voinut pyöräillä ympärivuotisesti, mutta siinä on silti oma viehätyksensä kun kevät alkaa tehdä tuloaan. Ala-asteella ihan parhaimpia oli kevätjuhlat ja pariviikkoa ennen sitä, suvivirttä harjoiteltiin. Kun se viimein kajahti koulussa, tiesi, että kohta saa todistuksen ja jätskin ja alkaa loma.
Lempikohtia kirjallisuudessa on mm. narnian tarinat: velho ja leijona, kun talven valta alkaa hiljallee murtua. Ne kuvaukset ovat ihania. Ja kun taikatalvi kirjan lopussa tulee kevät, ja kaikki vihdoin heräävät ( muumeja tiedättehän).
Toinen ihana musiikkikappale on sub urban triben; first spring day.
Kesäkin on ihan mukavaa aikaa. Mutta sen välttämätön seuraus on syksy ja talvi. Silloin ei ilmassa ole enää ootuksen tuntua, silloin ei voi seurata luonnon eloon puhkeamista, kesällä luonto alkaa jo lakastua.Kesällä on jo kerennyt unohtaa talven kauhut, mutta kevällä niitä vielä muistaa ja valo tuntuu entistä ihanammalta.
Pääsiäinen on keväällä, pidän pääsiäisestä. Juhla ilman velvollisuuksia. Suklaineen ja pajunkissoineen, kevään juhla.
Keväässä on odotuksen tuntua. Uuden puhkeamista.
Nalle puhkin sanoo, että paras hetki, on se hetki, juuri ennenkuin saa hunajapurkin auki.
Kevättä odotellen:
Homssu
sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008
H-hetki
H-hetki oli sitten perjantaina. ( Kertokaa joku viisaampi, miksi sitä sanotaan h-hetkeksi, miksi ei joku muu kirjain käy?)
Ne oli siskon häät. Tai siskon ja sen miehen. Emme kuitenkaan vielä ole niin sekopäisiä, että menisime itsemme kanssa naimisiin.( Vaikka joskus olen kyllä harkinnut.) Ei mitkään niin perinteiset häät, onneksi. Pariskunta viittiin maistraatissa päivällä ja illalla oli enemmänkin isot hyvät bileet.
Aamusta asti minutkin saatiin valjastettua hääpaikkaa laittamaan ja siinä se päivä vierähtikin mukavasti.
Morsian oli erittäin kaunis ( on kyllä yhä edelleen, oli vain extra kaunis), bändi oli hyvä ja tanssittua tuli. Ja ruoka oli hyvää ja juotavaa oli paljon. Voiko sen täydellisemmäksi juhla muuttua.
Ja sitten minä, olin kerrankin pitkä. Jalassani oli gootti-saapikkaat. Eli sellaiset polveen asti ulottuvat pvc-saappaat. Niissä on korkoa 13 cm ja päkiän alta löytyy pohjaa 6 cm. Uskokaa tai älkää, hyvät jalassa. Illan päätteeksi ei jaloissa ollut yhtään rakkoa. Tanssin sentään erittäin ahkeraan.
Lauantai meni nuokkuessa. Nyt sunnuntaina pääsin koneen ääreen kirjoittamaan.
Että sellaista. Palaan taas asiaan, kun päässäni liikku jotain järkevää. Toisaalta jos palaisin vasta silloin, ette ehkä koskaan enää kuulisi minusta. Palaan siis asiaan kun päässäni ylipäätään liikkuu jotain.
:)
Ne oli siskon häät. Tai siskon ja sen miehen. Emme kuitenkaan vielä ole niin sekopäisiä, että menisime itsemme kanssa naimisiin.( Vaikka joskus olen kyllä harkinnut.) Ei mitkään niin perinteiset häät, onneksi. Pariskunta viittiin maistraatissa päivällä ja illalla oli enemmänkin isot hyvät bileet.
Aamusta asti minutkin saatiin valjastettua hääpaikkaa laittamaan ja siinä se päivä vierähtikin mukavasti.
Morsian oli erittäin kaunis ( on kyllä yhä edelleen, oli vain extra kaunis), bändi oli hyvä ja tanssittua tuli. Ja ruoka oli hyvää ja juotavaa oli paljon. Voiko sen täydellisemmäksi juhla muuttua.
Ja sitten minä, olin kerrankin pitkä. Jalassani oli gootti-saapikkaat. Eli sellaiset polveen asti ulottuvat pvc-saappaat. Niissä on korkoa 13 cm ja päkiän alta löytyy pohjaa 6 cm. Uskokaa tai älkää, hyvät jalassa. Illan päätteeksi ei jaloissa ollut yhtään rakkoa. Tanssin sentään erittäin ahkeraan.
Lauantai meni nuokkuessa. Nyt sunnuntaina pääsin koneen ääreen kirjoittamaan.
Että sellaista. Palaan taas asiaan, kun päässäni liikku jotain järkevää. Toisaalta jos palaisin vasta silloin, ette ehkä koskaan enää kuulisi minusta. Palaan siis asiaan kun päässäni ylipäätään liikkuu jotain.
:)
torstaina, helmikuuta 07, 2008
Kaupunkiloma vol.1
Jos hähdä haluaa nähdä koko maailman kerralla tai ainakin läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta on siihen helppo keino. Mene Helsingin rautatieasemalle hengaamaan vähäksi aikaa ja kaikki on nähty.
Se on mielenkiintoinen paikka.
Siellä näkee paljon ja kaikkea. Korkeista virkamiehistä aina pohjalla oleviin nisteihin. Eri kulttuurit on edustettu ja ympärillään voi kuulla sekoituksen erilaisia kieliä. On kerjäläisiä, erilaisia uskoon käännyttäjiä ( jehovat, pelastusarmeija ja baptistit ovat yleisimpiä), katutaitelijoita ( päivästä riippuen kaikkea löytyy), vartijoita.... Kaikkea löytyy.
Eikä edes tarvitse myöhään asemalla liikkua nähdäkseen kaiken ihanan kerralla. Kuuden jälkeen illalla, voi jo aistia yhteiskuntamme moninaisuuden. Kaatulevinat humalaiset, äänekkäät nuorisojoukot ( ja heidän muoti) ja eilen minua köpytteli vastaan Tarja Halonen.
Erilaiset päättäjät pitäisi viedä päiväksi asematunneliin. Kyllä siinä tulee suomalaisten arki tutuksi. Jokainen sosiaaliluokka tulisi esiteltyä. Kaikki yhteiskunnan ongelmat tulisi näkyviin kerralla. Lattialla örisevät vanhemmat alkoholistit, silmät laajenneina kävelevät nuoremmat nistit, tupakoivat 9-vuotiaat ja sitten ne ihan puhtaasti vipsahtaneet ( lue muumupappa ja meri ja saat sanalle selityksen).
Asematunneli ja koko asema on mielenkiintoinen paikka, juuri sen monimuotoisuutensa vuoksi. Ei sellaista elämän kirjoa, forumissa tai kampin keskuksessa näe. Sitä paitsi asematunnelissa on mukavia kauppoja. Asematunnelista pääsee kaikkialle.
Asemalla on oma tunnelmansa. Onhan se myös listattu yhdeksi Helsingin vaarallisimmista paikoista.....
Laajentakaa katsontakantaanne ja menkää hengaamaan steissille!
Sieltä voi hyvin saada paljon uusia ystäviä.
( Enkä tällä jutulla nyt tarkoita yleistää tai leimata, onhan siellä ihan tavallisiakin ihmisiä ja humalaista nuorisoa)
:)
Se on mielenkiintoinen paikka.
Siellä näkee paljon ja kaikkea. Korkeista virkamiehistä aina pohjalla oleviin nisteihin. Eri kulttuurit on edustettu ja ympärillään voi kuulla sekoituksen erilaisia kieliä. On kerjäläisiä, erilaisia uskoon käännyttäjiä ( jehovat, pelastusarmeija ja baptistit ovat yleisimpiä), katutaitelijoita ( päivästä riippuen kaikkea löytyy), vartijoita.... Kaikkea löytyy.
Eikä edes tarvitse myöhään asemalla liikkua nähdäkseen kaiken ihanan kerralla. Kuuden jälkeen illalla, voi jo aistia yhteiskuntamme moninaisuuden. Kaatulevinat humalaiset, äänekkäät nuorisojoukot ( ja heidän muoti) ja eilen minua köpytteli vastaan Tarja Halonen.
Erilaiset päättäjät pitäisi viedä päiväksi asematunneliin. Kyllä siinä tulee suomalaisten arki tutuksi. Jokainen sosiaaliluokka tulisi esiteltyä. Kaikki yhteiskunnan ongelmat tulisi näkyviin kerralla. Lattialla örisevät vanhemmat alkoholistit, silmät laajenneina kävelevät nuoremmat nistit, tupakoivat 9-vuotiaat ja sitten ne ihan puhtaasti vipsahtaneet ( lue muumupappa ja meri ja saat sanalle selityksen).
Asematunneli ja koko asema on mielenkiintoinen paikka, juuri sen monimuotoisuutensa vuoksi. Ei sellaista elämän kirjoa, forumissa tai kampin keskuksessa näe. Sitä paitsi asematunnelissa on mukavia kauppoja. Asematunnelista pääsee kaikkialle.
Asemalla on oma tunnelmansa. Onhan se myös listattu yhdeksi Helsingin vaarallisimmista paikoista.....
Laajentakaa katsontakantaanne ja menkää hengaamaan steissille!
Sieltä voi hyvin saada paljon uusia ystäviä.
( Enkä tällä jutulla nyt tarkoita yleistää tai leimata, onhan siellä ihan tavallisiakin ihmisiä ja humalaista nuorisoa)
:)
tiistaina, helmikuuta 05, 2008
Sininen sämpylä
Löysin kaapistani tänään sämpylän. Sinisen sämpylän. Se ei suinkaan ollut vain laikullinen, vaan kokonaan sininen. Aika hieno se oli, mutta löysi silti paikkansa roska-astiasta.
Tuo on vähän minun ongelma, nuo siniset sämpylät ja mustuneet ja vihertävät elintarvikkeet. Siis ne, jotka kävelevät itsekseen vastaan kun avaa jääkaapin oven.
Jostain syystä minulla unohtuu jääkaappiin erinäisiä elintarvikkeita. Leikkelepaketit menevät vanaksi ennenkuin kerkiän syödä niiden sisällön.( Kissat ovat silloin erittäin iloisia).
Vihanneslaatikkoon unohtuu turhan usein hedelmiä tai vihanneksi, jotka muuttavat muotonsa tunnistamattomiksi ja yleensä valuvat jotain epämääräistä nestettä. Vihanneslaatikko kun on jotenkin silmiltä piilossa, sinne unohtuu aina kurkata.
Tässä aamuna eräänä mielini teki pitkästä aikaa kahvia. Ei muuta kuin keitin esille kaapin uumenista ja kahvia keittämään. Muistin nimittäin, että jääkaapissani on kaksi pientä, 2dl hylamaitoa sisältävää purkkia. ( Sellaisia pillimehu purkkeja) Meikäläinen juo nimittäin maitokahvia, mustana se litku ei mene vaikka mikä olisi. Kahvin tuoksu ja ihana porina valtasivat koko kämppäni. Odotin valmistuvaa kahvia vesi kielellä. Viimein ihana kahvi oli valmista. Kaadoin höyryävää, mustaa ainetta kuppiin ( pelastuslaitos, Helsinki ks. yllä oleva kuva. Olen mukistani ylpeä)
Avasin jääkaappini, ottaakseni maitoa esille. Otin maitopurkin käteeni ravistin ja kas mikään ei hölskynyt purkin sisällä. Niin, viimeinen myyntipäivä oli ollut kuukausi sitten. Maito oli luullakseni muuttanut muotoa ja oli nyt purkin muotoinen hyytelö. En kuitenkaan avannut purkkia, tätä asiaa selvittääkseni, vaan laitoin purkin takaisin. Tietysti, voi olla, että se klöntti olisi sulanut kahviin. En tohtinut kokeilla.
Tulos oli; ei kahvia ja pilaantuneet maidot yhä edelleen jääkaapissa.
Usein kaapistani löytyy mehupurkkeja, joissa on pohjalla jotain, kuivuneita juustopaloja ja puolityhjiä leipäpusseja. Saamattomuudessani en koskaan saa aikaan heittää näitä em. esineitä roskiin. Ja puokaa on niin ikävä heittää roskiin. Hävettää, kun joillain ei ole edes rahaa ruokaan.
Minulla on siis selvästi ongelma, sen nimi on sinisen sämpylän-syndrooma.
ICD-koodista en ole varma.
maanantaina, helmikuuta 04, 2008
Leffa
Kävin sunnuntaina leffassa. Minä ja karkkipussi.
Kävin katsomassa Perttu Lepän uusimman: 8 päivää ensi-iltaan.
Suosittelen.
Näytteliäkaarti on miltei sama kuin elokuvassa helmiä ja sikoja ( rakastan sitäkin leffaa).
Kemiat Laura Birnin ja Mikko leppilammen välillä toimivat niin hyvin.
Elokuva siis sijoittuu teatterimaailmaan ja sen kierouksiin ja sekavuuksiin. Löytyy myös kummituksia ja lesborakkautta.
Ihana romanttinen komedia, joka saa hyvälle tuulelle takuu varmasti. ( kuten helmiä ja sikoja ja pitkä kuuma kesä)
SUOSITTELEN!
Vaikka leffaliput ovatkin niin hävyttömän kalliita, 10 euroa. Pitää yrittää arkena päivänäytöksiin, ne ovat vähän halvempia!
Kävin katsomassa Perttu Lepän uusimman: 8 päivää ensi-iltaan.
Suosittelen.
Näytteliäkaarti on miltei sama kuin elokuvassa helmiä ja sikoja ( rakastan sitäkin leffaa).
Kemiat Laura Birnin ja Mikko leppilammen välillä toimivat niin hyvin.
Elokuva siis sijoittuu teatterimaailmaan ja sen kierouksiin ja sekavuuksiin. Löytyy myös kummituksia ja lesborakkautta.
Ihana romanttinen komedia, joka saa hyvälle tuulelle takuu varmasti. ( kuten helmiä ja sikoja ja pitkä kuuma kesä)
SUOSITTELEN!
Vaikka leffaliput ovatkin niin hävyttömän kalliita, 10 euroa. Pitää yrittää arkena päivänäytöksiin, ne ovat vähän halvempia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)