Kaikki miettivät sitä, jossain vaiheessa elämäänsä. Kaikille tulee niitä aikoja, kun tuntuu, että saa kannettavakseen suuremman taakan, kuin oikeastaan pystyy kantamaankaan.
kyse ei ole siitä millainen tilanne on, jokaiselle ihmiselle eri tilanne tuntuu voimia vievältä. Jokainen ihminen on yksilö toiselle toinen on helppoa, toiselle se taas on ylivoimaista.
Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella sitä, mikä on toiselle vaikeaa.
Toiset on rakennettu selviytymään, toiset vain ovat heikompia ja tarvitsevat enemmän tukea selviytyäkseen. Ei se tee ihmisestä huonompaa, se tekee ihmisestä erilaisen kuin toinen, yksilön.
Me olemma kaikki yksilöitä ja meillä kaikilla on oma elämä elettävänämme. On aivan sama mihin ihminen uskoo. Uskooko siihen, että tämä kaikki on kohtaloa, ennalta määrättyä. Vai uskooko siihen, että kaikki on vain sattumaa.
Jokainen uskokoon siihen mikä antaa voimia ja auttaa jaksamaan. Joka antaa tälle kaikelle järkevän selityksen.
Silti, joka kerta kun kokee vastoinkäymistä, millaista tahansa. Pieleen menneen ihmissuhteen, sairautta, työttömyyttä, onnettomuuden, pilalle menneen kaupan, rikki menneet uudet lempikengät.. mitä tahansa.
Aina kysyy kuitenkin itseltään: miksi juuri minä?
Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?
Miksi minä, taas?
Mikä minussa on vikana?
Ei sinussa ole mitään vikaa. Se on ainoa ja olemassaoleva vastaus. Kukaan ei voi sanoa, miksi juuri sinä. Onko se kohtalon tapa pitää pyörät pyörimässä, kasvattaa sinua, antaa mahdollisuus johonkin muuhun, avata uusi ovi...?
Minä voin kertoa oman kantani, en totuutta tai antaa vastauksia kenellekään.
Minä uskon kohtaloon, minä uskon, että asiat tapahtuvat, että isompi pyörä pysyy pyörimässä. Että voisin valmistautua, johonkin muuhun, että tekisin jotain toisin ja uusi ovi voisi avautua.
En osaa sanoa onko se Jumala, allah vai Buddha, eikä sillä ole minun mielestäni mitään väliä. Se on jokin suurempi, hyvä voima, joka pitää kaiken pyörimässä. Paino sanalla hyvä.
Se on yksi harvoista asioista, joka auttaa minua jaksamaan tässä elämässä, joka suoraan sanottuna tuntuu juuri nyt helvetiltä.
Miten jollain voi olla näin huono tuuri, elämässä.
( Muistakaa, että jokaisen ongelma on asianosaiselle se ainoa olemassa oleva ongelma, joka täyttää koko maailman. Vähän niinkuin pieni ala-aste ikäinen, joka on saanut isoilta pojilta uhkauksen saada lumipesun. Se kauhu lumipesusta täyttää hänen koko elämän, vaikka minusta aikuisena, se ei ole kovinkaan iso ongelma)
Minä uskon, että edes jossain, on joku joka pitää huolta ja ohjaa. Tavalla mitä ihminen ei aina ymmärrä.
Se on ainoa selitys, joka edes vähän raottaa vastausta kysymykseen. miksi aina minä? Uskon, että asiat tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen.
Tämä on vain minun näkemys asioista. Puolestani, jokainen saa uskoa tai olla uskomatta mihin vaan. Kunhan ei satuta toista ja selviää, pärjää elämässä.
-H-
perjantaina, maaliskuuta 28, 2008
Perjantai
Tänään repäisin ja lähdin ostoksille. Pakon edessä, kissoilla oli kuivaruoka loppu ja se mitä nuo pienet nassuttaa oli stockmannilla kanta-asiakas tarjouksessa.
Samalla ostin kissoille mukavan yllätyksen, kissanmintun kuivattuja lehtiä. Kissani sekosivat, tulivat siis emäntänsä kaltaisiksi.
Vähän murustin kuivia lehtiä matolle ja kissat hinkkasivat itseään mattoon, mitä erilaisimmilla tavoilla.
Tein myös pojille omat sukkapussit. Otin pari paritonta sukkaa, tungin niihin kissanmintua, solmu sukkaan, ettei ruoho karkaa ja eikun kissalle. Nyt lattillani makaa kaksi läpimäräksi imeskeltyä sukanraatoa.
Kävin myös pikaiseen ruokakaupassa, asematunnelin alepassa. Kassajonossa takaani kuului hihitystä ja kiusaantunutta kuiskuttelua. Oli pakko käntyä katsomaan. Siinä oli kaksi tyttöä, arvioisin n. 15 vuotiaita. Nykyään arvioiminen on suht´vaikeaa, koska kaikilla on täydellinen sotamaalaus naamassa ja trendivaatteet.
Tytöt oli sitten ostamassa kondomeita ja se oli NIIN noloa ja kamalaa. Ja vielä oli mieskassa. Niitä tyttöjä oli ihana seurata, voi noita pieniä. Hyvä sinääsä, että huolehtivat asiat kuntoon.
Tuli ihan mieleen omat nuoruusajat kun jo tamponien tai siteiden ostaminen nolostutti. Tai ensi kerta gynekologilla, voi kamalaa.
Ei enää nykyään, kai sitä on jo niin vanha ja kaikkeen tottunut ;) Eiköhän tässä ole jo naamansa menettänyt tarpeeksi monta kertaa...
Tänään tulee muuten televisiosta ihana elokuva: morsian karkuteillä. Julia Robertsin ja Richard geren kemia vain on niin mainiota, kuten aikoinaan toisessa ihanassa elokuvassa pretty Woman.
En nyt yleensä noista rakkauslöpinöistä välitä, mutta tätä ei voi ohittaa.
Tällainen rauhallinen perjantai. Sain haettua postista myös huuto.netistä 7llä eurolla ostamani kengät, hienot ja valkoiset.
Ai niin, minä tein eilen illalla britneyt. Ja jos joku ei nyt tiedä mitä se tarkoittaa, niin minä leikkasin hiukseni. 6mm terällä, päältä jätin vähän pidemmäksi ja jäljellä olevan tukan vaalensin.
Helpotti heti, koskakohan uskon, että minua ja naisellisuutta ei ole luotu yhteen. :)
Samalla ostin kissoille mukavan yllätyksen, kissanmintun kuivattuja lehtiä. Kissani sekosivat, tulivat siis emäntänsä kaltaisiksi.
Vähän murustin kuivia lehtiä matolle ja kissat hinkkasivat itseään mattoon, mitä erilaisimmilla tavoilla.
Tein myös pojille omat sukkapussit. Otin pari paritonta sukkaa, tungin niihin kissanmintua, solmu sukkaan, ettei ruoho karkaa ja eikun kissalle. Nyt lattillani makaa kaksi läpimäräksi imeskeltyä sukanraatoa.
Kävin myös pikaiseen ruokakaupassa, asematunnelin alepassa. Kassajonossa takaani kuului hihitystä ja kiusaantunutta kuiskuttelua. Oli pakko käntyä katsomaan. Siinä oli kaksi tyttöä, arvioisin n. 15 vuotiaita. Nykyään arvioiminen on suht´vaikeaa, koska kaikilla on täydellinen sotamaalaus naamassa ja trendivaatteet.
Tytöt oli sitten ostamassa kondomeita ja se oli NIIN noloa ja kamalaa. Ja vielä oli mieskassa. Niitä tyttöjä oli ihana seurata, voi noita pieniä. Hyvä sinääsä, että huolehtivat asiat kuntoon.
Tuli ihan mieleen omat nuoruusajat kun jo tamponien tai siteiden ostaminen nolostutti. Tai ensi kerta gynekologilla, voi kamalaa.
Ei enää nykyään, kai sitä on jo niin vanha ja kaikkeen tottunut ;) Eiköhän tässä ole jo naamansa menettänyt tarpeeksi monta kertaa...
Tänään tulee muuten televisiosta ihana elokuva: morsian karkuteillä. Julia Robertsin ja Richard geren kemia vain on niin mainiota, kuten aikoinaan toisessa ihanassa elokuvassa pretty Woman.
En nyt yleensä noista rakkauslöpinöistä välitä, mutta tätä ei voi ohittaa.
Tällainen rauhallinen perjantai. Sain haettua postista myös huuto.netistä 7llä eurolla ostamani kengät, hienot ja valkoiset.
Ai niin, minä tein eilen illalla britneyt. Ja jos joku ei nyt tiedä mitä se tarkoittaa, niin minä leikkasin hiukseni. 6mm terällä, päältä jätin vähän pidemmäksi ja jäljellä olevan tukan vaalensin.
Helpotti heti, koskakohan uskon, että minua ja naisellisuutta ei ole luotu yhteen. :)
keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008
käyttöopas vol. 1
Viimeyönä tuli takatalvi. Kamalaa, mutta toivoni on siinä, että loppuviikoksi on luvattu plus asteita. Ehkä tuo kaiken täyttävä valkoinen mönjä sulaa pois.
Kuten edellisestä päättelitte, minä en pidä talvesta.
Mitä masentunut ihminen kaipaa?
Eihän tätä voi yleistää, jokainen pipi päässä on omanlaisensa.
Se ei paljoa vaadi, että voi ilahduttaa masentunutta. Ei tarvitse olla psykiatri, eikä edes mikään ruudinkeksijä. ( kaikki siis voivat osallistua)
-Aikaa. Anna aikaa, älä hoputa. Toisinaan on hyvä hoputtaa. Mutta sen suhteen pitää olla aika herkkä. Muuten voi tuhota sellaista, joka on vaivoin rakennettu.
-Arkisuutta, mukava puhelu silloin tällöin tai tekstiviesti. Tai raahaaminen kahville. Tai jos joku vaikka tulisi siivoamaan tai tiskaamaan. Tai kävisi kaupassa. Ei sekään suuria vaadi.
-Älä kerro omista kokemuksista, jos ne eivät ole selviämistarinoita. Älä kerro siitä, kun sinäkin olet vähän maassa ja vetämätön... Kun et oikein sinäkään jaksaisi töissä.
Niin, mitäs siihen vastaat: " Joo, muakin vähän korpee, en ole nyt kahteen vuorokauteen päässyt sängystä ylös"
-Ymmärrystä. Juu kyllä me jaksetaan, vaikka käveletkin samoissa vaatteissa kolmatta viikkoa, tukka on sekaisin ja silmät tomaattimakkarat parkumisesta. Juu, ei me hävetä sua, vaikka vähän haisetkin. Paru vaan, se vapauttaa stressi hormonia. Juu, ei me loukkaannuta, vaikka et ole soittanut kolmeen viikkoon, olemme silti jäljellä.
Kaikilla on omat huonot hetkensä, kaikki on joskus maassa. Ei ole tarkoitus, että kukaan vääntyisi spiraalille autaessaan toista, kaikki auttavat tai ovat läsnä omien voimiensa mukaan.
Mutta loppupeleissä, ei se paljoa vaadi.
masennukseen sairastuminen on aina jonkinmoinen shokki, vaikka olisi itse kuinka tiedostavainen ja varautunut. Se täydellinen voimattomuus ja kykenemättömyys tulee kuitenkin yllätyksenä. Shokki se on läheisillekin, että mites tuohon nyt pitäisi suhtautua. Suhtautukaa niinkuin kipeään ihmiseen.
Sillä minä olen sitä mieltä, että masennus on sairaus, vaikka se ei välttämättä ulos näy. sairastaminen vie aikansa, joskus on parempia päiviä, joskus huonompia. Aivan kuin mistä tahansa sairaudesta toipumisessa.
Ei auta kuin pitää toivoa yllä, että huomenna on paremmin.
Homssu
Kuten edellisestä päättelitte, minä en pidä talvesta.
Mitä masentunut ihminen kaipaa?
Eihän tätä voi yleistää, jokainen pipi päässä on omanlaisensa.
Se ei paljoa vaadi, että voi ilahduttaa masentunutta. Ei tarvitse olla psykiatri, eikä edes mikään ruudinkeksijä. ( kaikki siis voivat osallistua)
-Aikaa. Anna aikaa, älä hoputa. Toisinaan on hyvä hoputtaa. Mutta sen suhteen pitää olla aika herkkä. Muuten voi tuhota sellaista, joka on vaivoin rakennettu.
-Arkisuutta, mukava puhelu silloin tällöin tai tekstiviesti. Tai raahaaminen kahville. Tai jos joku vaikka tulisi siivoamaan tai tiskaamaan. Tai kävisi kaupassa. Ei sekään suuria vaadi.
-Älä kerro omista kokemuksista, jos ne eivät ole selviämistarinoita. Älä kerro siitä, kun sinäkin olet vähän maassa ja vetämätön... Kun et oikein sinäkään jaksaisi töissä.
Niin, mitäs siihen vastaat: " Joo, muakin vähän korpee, en ole nyt kahteen vuorokauteen päässyt sängystä ylös"
-Ymmärrystä. Juu kyllä me jaksetaan, vaikka käveletkin samoissa vaatteissa kolmatta viikkoa, tukka on sekaisin ja silmät tomaattimakkarat parkumisesta. Juu, ei me hävetä sua, vaikka vähän haisetkin. Paru vaan, se vapauttaa stressi hormonia. Juu, ei me loukkaannuta, vaikka et ole soittanut kolmeen viikkoon, olemme silti jäljellä.
Kaikilla on omat huonot hetkensä, kaikki on joskus maassa. Ei ole tarkoitus, että kukaan vääntyisi spiraalille autaessaan toista, kaikki auttavat tai ovat läsnä omien voimiensa mukaan.
Mutta loppupeleissä, ei se paljoa vaadi.
masennukseen sairastuminen on aina jonkinmoinen shokki, vaikka olisi itse kuinka tiedostavainen ja varautunut. Se täydellinen voimattomuus ja kykenemättömyys tulee kuitenkin yllätyksenä. Shokki se on läheisillekin, että mites tuohon nyt pitäisi suhtautua. Suhtautukaa niinkuin kipeään ihmiseen.
Sillä minä olen sitä mieltä, että masennus on sairaus, vaikka se ei välttämättä ulos näy. sairastaminen vie aikansa, joskus on parempia päiviä, joskus huonompia. Aivan kuin mistä tahansa sairaudesta toipumisessa.
Ei auta kuin pitää toivoa yllä, että huomenna on paremmin.
Homssu
tiistaina, maaliskuuta 25, 2008
Nyt on aika
Olen taas löytänyt tieni blogini ihmeelliseen maailmaan.
Ja ihmeellinenhän tämä on.... ;)
Blogin hieno puoli on se, että se on minun blogini, missään ei määritellä mitä sinne saan kirjoittaa ja kuinka usein minun pitää sinne kirjoittaa.
Suuri kiitos kaikille, jotka jaksavat päivästä päivään lukea juttujani. Yli 10000 lukijaa se on jo aika paljon. Tuossa laskurissa on sellainen muisti, että se laskee vain yhden kerran saman ip-osoitteen päivän aikana. Eli siis minäkään en voi klikata sataa kertaa omaa osoitettani minuutissa ja katsoa laskurin nousevan...
Minulle on muuten töissä kerran tietokone herjannut, kun tein liian monta valintaa sekunnissa.
Asiaan. Aika moni osaa lukea rivienvälistä sellaista mitä siellä on ja sellaista mitä siellä ei ole.
( Mikä suuri oivallus)
Koska kirjoitan oman elämäni tapahtumista blogiini on minun jutuissani seurattava sitä linjaa, mitä elämäni kulkee.
Nyt se kulkee uudenlaista linjaa... Ja halusitte tai ette, se tulee blogissani näkymään. En edes tule kysymään mielipidettänne.
Olen nyt toista kuukautta sairaslomalla. Diagnoosini on keskivaikea masennus, sairaslomaa on vielä oleva edessä. Ensimmäinen kerta elämässäni, että olen myöntänyt sairastuneeni, ensimmäinen kerta elämässäni kun olen myöntynyt lääkärin pakeille.
Olen masennuksesta kärsinyt jo viimeiset 10 vuotta. Ja jo lapsuudesta asti ollut taipuvainen kyseiseen asiaan. Olen kaikilla mahdollisilla ( ja mahdottomilla) itsehoitomenetelmillä itseäni pitänyt pinnalla.
Lääkärini mukaan olen masennuksen ja siihen liittyvän voimakkaan ahdistuksen vuoksi työkyvytön. Lääkäritäti on ihan oikeassa.
Olen joutunut hoidattamaan itseäni yksityisellä puolella, halpaa se ei ole, mutta julkisella sektorilla ei ole resursseja.
Tässä siis tämä. Rohkaistuin ja tulin ulos kaapista. Sen aika oli pakko olla nyt, sillä olen aika kipeä, oikeasti.
Voin myös kertoa, että masennukseen ei auta vihannekset, hedelmät ja ulkoilu. Ne saattavat auttaa asiaa, mutta....
Masennus on vakava juttu. Ja ainoa mitä toivon, että tukiverkkoni kestää ja jaksaa. Tämä tulee ottamaan aikansa, eikä ihan lyhyttä aikaa.
Oma parantumiseni siis on alkanut, mutta helppoa ja kivaa se ei ole.
Toivon, että jatkossakin jaksatte juttujani lukea. Mitä sitten ikinä päähäni pulpahtaakaan. :)
Homssu aka pipipää
Ja ihmeellinenhän tämä on.... ;)
Blogin hieno puoli on se, että se on minun blogini, missään ei määritellä mitä sinne saan kirjoittaa ja kuinka usein minun pitää sinne kirjoittaa.
Suuri kiitos kaikille, jotka jaksavat päivästä päivään lukea juttujani. Yli 10000 lukijaa se on jo aika paljon. Tuossa laskurissa on sellainen muisti, että se laskee vain yhden kerran saman ip-osoitteen päivän aikana. Eli siis minäkään en voi klikata sataa kertaa omaa osoitettani minuutissa ja katsoa laskurin nousevan...
Minulle on muuten töissä kerran tietokone herjannut, kun tein liian monta valintaa sekunnissa.
Asiaan. Aika moni osaa lukea rivienvälistä sellaista mitä siellä on ja sellaista mitä siellä ei ole.
( Mikä suuri oivallus)
Koska kirjoitan oman elämäni tapahtumista blogiini on minun jutuissani seurattava sitä linjaa, mitä elämäni kulkee.
Nyt se kulkee uudenlaista linjaa... Ja halusitte tai ette, se tulee blogissani näkymään. En edes tule kysymään mielipidettänne.
Olen nyt toista kuukautta sairaslomalla. Diagnoosini on keskivaikea masennus, sairaslomaa on vielä oleva edessä. Ensimmäinen kerta elämässäni, että olen myöntänyt sairastuneeni, ensimmäinen kerta elämässäni kun olen myöntynyt lääkärin pakeille.
Olen masennuksesta kärsinyt jo viimeiset 10 vuotta. Ja jo lapsuudesta asti ollut taipuvainen kyseiseen asiaan. Olen kaikilla mahdollisilla ( ja mahdottomilla) itsehoitomenetelmillä itseäni pitänyt pinnalla.
Lääkärini mukaan olen masennuksen ja siihen liittyvän voimakkaan ahdistuksen vuoksi työkyvytön. Lääkäritäti on ihan oikeassa.
Olen joutunut hoidattamaan itseäni yksityisellä puolella, halpaa se ei ole, mutta julkisella sektorilla ei ole resursseja.
Tässä siis tämä. Rohkaistuin ja tulin ulos kaapista. Sen aika oli pakko olla nyt, sillä olen aika kipeä, oikeasti.
Voin myös kertoa, että masennukseen ei auta vihannekset, hedelmät ja ulkoilu. Ne saattavat auttaa asiaa, mutta....
Masennus on vakava juttu. Ja ainoa mitä toivon, että tukiverkkoni kestää ja jaksaa. Tämä tulee ottamaan aikansa, eikä ihan lyhyttä aikaa.
Oma parantumiseni siis on alkanut, mutta helppoa ja kivaa se ei ole.
Toivon, että jatkossakin jaksatte juttujani lukea. Mitä sitten ikinä päähäni pulpahtaakaan. :)
Homssu aka pipipää
sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008
Egyptilänen rakastaja vs. kameli
Siskoni on perheineen matkalla egyptissä. Sain kysymyksen viestitse: haluanko tuliaiseksi egyptiläisen rakastajan? Vastasi, että en halua, haluan kamelin.
Kyllähän tyhmempikin tajuaa, että kameli hakkaa egyptiläisen rakastajan ihan sata-nolla.
Mutta jos joku ei jostain syystä ( suklaamunien yliannostus ) tajua, perustelen valintaani.
Kameli ei paljoa puhu, egyptiläinen rakastaja saattaa puhua. En kuitenkaan ymmärtäisi mitään, parempi olla siis kokonaan puhumatta.
Kameli tyytyy vähään, kunhan saa ruokaa ja vettä kaikki on ok. Egyptiläinen rakastaja vaatii kuitenkin, että saa katsoa telkkaria ja liahakoida kanssani. Tässä taloudessa kaukosäädin on minun ja minä liahakoin silloin kun minä haluan.
Entä sitten kun kyllästyn egyptiläiseen rakastajaani? Laitanko hänet kaappiin istumaan vai ajanko kadulle ja sitten hän ulvoo yöt ikkunani alla. Kameli saa kesät asua parvekkeella ja talveksi laitan sille mukavan pesän verkkokellariin.
Kameli ei saastuta. Kamelilla säästetään luontoa. Kameli, tuo aavikon sota laiva. Arvatkaa millaisia matkoja se jaksaa kantaa minua ympäri kaupunkin ja ties vaikka lähtisin sillä saasteettomalle inter rail matkalle. Ei egyptiläisellä rakastajalla sellaista voi tehdä. Ei se kuitenkaan jaksaisi kantaa minua montaakaan metriä.
Sitäpaitsi kameli ei koskaan petä se lohduttaa aina ja se ei koskaan väitä vastaan. Se kuuntelee. eikä se lähde omille teilleen.
Kameli ei edes välitä siitä, että olen tummatukkainen... toisin kuin egyptiläinen rakastaja, jolle vaaleat naiset saattavat aiheuttaa suurempia kicksejä kuin minä... Hänellä arvatenkin on itselläänkin tummatukka, kuten kotimaansa naisilla....
( Eikö muuten olekin hassu asia, että eräs korkea-arvoinen herra, jonka elämänkumppani on tumma, lähettelee tekstiviestejä blondeille...)
No mutta, yhteenveto: en ole rasisti, en suinkaan, nyt ei ole kyse pelkästään egyptiläisestä rakastajasta.... miettikää nyt itsekin. Asun yksin kahden kissani kanssa... Tarvitseeko tässä selitellä enempää. :):):):)
Kyllähän tyhmempikin tajuaa, että kameli hakkaa egyptiläisen rakastajan ihan sata-nolla.
Mutta jos joku ei jostain syystä ( suklaamunien yliannostus ) tajua, perustelen valintaani.
Kameli ei paljoa puhu, egyptiläinen rakastaja saattaa puhua. En kuitenkaan ymmärtäisi mitään, parempi olla siis kokonaan puhumatta.
Kameli tyytyy vähään, kunhan saa ruokaa ja vettä kaikki on ok. Egyptiläinen rakastaja vaatii kuitenkin, että saa katsoa telkkaria ja liahakoida kanssani. Tässä taloudessa kaukosäädin on minun ja minä liahakoin silloin kun minä haluan.
Entä sitten kun kyllästyn egyptiläiseen rakastajaani? Laitanko hänet kaappiin istumaan vai ajanko kadulle ja sitten hän ulvoo yöt ikkunani alla. Kameli saa kesät asua parvekkeella ja talveksi laitan sille mukavan pesän verkkokellariin.
Kameli ei saastuta. Kamelilla säästetään luontoa. Kameli, tuo aavikon sota laiva. Arvatkaa millaisia matkoja se jaksaa kantaa minua ympäri kaupunkin ja ties vaikka lähtisin sillä saasteettomalle inter rail matkalle. Ei egyptiläisellä rakastajalla sellaista voi tehdä. Ei se kuitenkaan jaksaisi kantaa minua montaakaan metriä.
Sitäpaitsi kameli ei koskaan petä se lohduttaa aina ja se ei koskaan väitä vastaan. Se kuuntelee. eikä se lähde omille teilleen.
Kameli ei edes välitä siitä, että olen tummatukkainen... toisin kuin egyptiläinen rakastaja, jolle vaaleat naiset saattavat aiheuttaa suurempia kicksejä kuin minä... Hänellä arvatenkin on itselläänkin tummatukka, kuten kotimaansa naisilla....
( Eikö muuten olekin hassu asia, että eräs korkea-arvoinen herra, jonka elämänkumppani on tumma, lähettelee tekstiviestejä blondeille...)
No mutta, yhteenveto: en ole rasisti, en suinkaan, nyt ei ole kyse pelkästään egyptiläisestä rakastajasta.... miettikää nyt itsekin. Asun yksin kahden kissani kanssa... Tarvitseeko tässä selitellä enempää. :):):):)
kulutetaan aikaa
RIEMURASIA / PELIAPAJA
Käykääpä tuolla katsomassa, valitkaa mm. linkki, jossa lukee klassikot. Ihania vanhoja pelejä.... Ja pelatkaa!!!!!!!!!!!!
Käykääpä tuolla katsomassa, valitkaa mm. linkki, jossa lukee klassikot. Ihania vanhoja pelejä.... Ja pelatkaa!!!!!!!!!!!!
perjantaina, maaliskuuta 21, 2008
Pääsiäinen
Päsiäinen, siitä minä pidän. Juhlapyhät nimittäin ovat yleensä boikotti-listallani, mutta pääsiäinen, se on kiva!
Pääsiäinen on keväällä, minä pidän keväästä. Vaikka enemmänkin nykyään juhlin pääsiäistä keväänjuhlana, uudelleensyntymisen juhlana, on pakko myöntää, että kristillinen tausta, kuinka Jeesus nousi kuolleista on yhä vieläkin sykähdyttävä ja kaunis tarina. Passion of the christ oli muuten hieno leffa...
Olen ihan vain kotona tänä pääsiäisenä. Nukun ja lepään. Tänään, suuren pyhän kunniaksi tuli muuten Simpson-maratoni televisiosta, Harry potter-leffa ja illalla vielä Taru sormusten herrasta. Voisiko asiat tämän paremin olla?
Minulla on myöskin kaapissa jemmassa kinder-munia, koska ne ovat parhaita suklaamunia ja niissä on ylläreitä ja koottavia.Tällä hetkellä kirjahyllyssäni komeilee yksi jalkapallonpelaaja, ralliauto, sellainen omituinen isopäinen ukkeli ja sellainen sininen olio.
Aikoinaan, olisiko ollut 90-luvun alussa kindereistä sai sellaisia erilaisia kilpikonnia, ne kilpikonnat olivat hienoja. Minä keräsin ne kaikki, ne olivat pitkään ikkunani välissä. Kinder-kilpikonnat... No makuni ei ole onneksi paljoakaan parantunut noista ajoista.
Sitä paitsi pidän tipuista, ne ovat mukavia. ;)
Lapsena pääsiäiseen kuuluin virpominen tärkeänä osana. Palmusunnuntaina pukeudutiin siskojen kanssa noidiksi ( toinen siskoni taisi pukeutua jättipupuksi aina silloin tällöin, mutta suotakoot se hänelle) ja sitten ei kun kylää kiertämään. Asuimme maalla, joten ei tarvinnut kuin kylänraittia kävellä ja kyllä kaikki tunsi, että minkä perheen tyttäret tässä köpittelee.
Karkkia oli kaikkein kivoin tottakai saada. Yksi antoi kerran oikeita kanamunia ( maalattuja kylläkin) ja yksi pakastemarjoja. Yksi setä antoi aina twist-pussin ja otti meistä valokuvan, jotta sai muistoksi albumiinsa, se mies oli entinen pankinjohtaja.
Toinen kohokohta lapsena oli kun pääsiäisaamuna, oli käynyt kukko munimassa (?!). Teimme aina edellisenä iltana pyyhkeistä kukolle pesän ( jokainen oman toki) saunan pukuhuoneen penkille ja aamulla se pesä oli täynnä. Sitten hipsittiin vanhempien sänkyyn availemaan ja syömään niitä.
Ja jos hyvin kävi sai pääsiäisen aikoihin kaivaa tarralenkkarit esille ja painella ne jalassa kylänraittia.
On pääsiäinen, se ei voi tarkoittaa muuta, kuin että nyt on kevät!
On jotenkin helpompi hengittää!
Hyvää päsiäistä!
Pääsiäinen on keväällä, minä pidän keväästä. Vaikka enemmänkin nykyään juhlin pääsiäistä keväänjuhlana, uudelleensyntymisen juhlana, on pakko myöntää, että kristillinen tausta, kuinka Jeesus nousi kuolleista on yhä vieläkin sykähdyttävä ja kaunis tarina. Passion of the christ oli muuten hieno leffa...
Olen ihan vain kotona tänä pääsiäisenä. Nukun ja lepään. Tänään, suuren pyhän kunniaksi tuli muuten Simpson-maratoni televisiosta, Harry potter-leffa ja illalla vielä Taru sormusten herrasta. Voisiko asiat tämän paremin olla?
Minulla on myöskin kaapissa jemmassa kinder-munia, koska ne ovat parhaita suklaamunia ja niissä on ylläreitä ja koottavia.Tällä hetkellä kirjahyllyssäni komeilee yksi jalkapallonpelaaja, ralliauto, sellainen omituinen isopäinen ukkeli ja sellainen sininen olio.
Aikoinaan, olisiko ollut 90-luvun alussa kindereistä sai sellaisia erilaisia kilpikonnia, ne kilpikonnat olivat hienoja. Minä keräsin ne kaikki, ne olivat pitkään ikkunani välissä. Kinder-kilpikonnat... No makuni ei ole onneksi paljoakaan parantunut noista ajoista.
Sitä paitsi pidän tipuista, ne ovat mukavia. ;)
Lapsena pääsiäiseen kuuluin virpominen tärkeänä osana. Palmusunnuntaina pukeudutiin siskojen kanssa noidiksi ( toinen siskoni taisi pukeutua jättipupuksi aina silloin tällöin, mutta suotakoot se hänelle) ja sitten ei kun kylää kiertämään. Asuimme maalla, joten ei tarvinnut kuin kylänraittia kävellä ja kyllä kaikki tunsi, että minkä perheen tyttäret tässä köpittelee.
Karkkia oli kaikkein kivoin tottakai saada. Yksi antoi kerran oikeita kanamunia ( maalattuja kylläkin) ja yksi pakastemarjoja. Yksi setä antoi aina twist-pussin ja otti meistä valokuvan, jotta sai muistoksi albumiinsa, se mies oli entinen pankinjohtaja.
Toinen kohokohta lapsena oli kun pääsiäisaamuna, oli käynyt kukko munimassa (?!). Teimme aina edellisenä iltana pyyhkeistä kukolle pesän ( jokainen oman toki) saunan pukuhuoneen penkille ja aamulla se pesä oli täynnä. Sitten hipsittiin vanhempien sänkyyn availemaan ja syömään niitä.
Ja jos hyvin kävi sai pääsiäisen aikoihin kaivaa tarralenkkarit esille ja painella ne jalassa kylänraittia.
On pääsiäinen, se ei voi tarkoittaa muuta, kuin että nyt on kevät!
On jotenkin helpompi hengittää!
Hyvää päsiäistä!
maanantaina, maaliskuuta 17, 2008
Kadonneet
Asia numero ensimmäinen, minulla on silmälasit, sain ne kun olin kolme (ei ole tietenkään samat enää) Minulla on hajataittoa eli näen tosi lähelle hyvin, mutta vähänkin kauempana kuva sumustuu, hämärtyy ja sotkeentuu.
Asia numero toinen, olen erinomaisen mainio ajatuksissani laskemaan tavaroita käsistäni mitä oudoimpiin paikkoihin.
Jostain syystä minulle on kehittynyt tapa mitä oudoimmissa tilanteissa ottaa silmälasit pois, kun puhun puhelimessa, kun käyn vessassa, kun kuuntelen musiikkia.... Ja sitten ne normaalit meikkaus, suihku ja pukeminen yms.
Minulla on ns. hengettömät silmälasit eli eli niissä ei ole periaatteessa pokia ollenkaan.
Nyt laskekaa yhteen jonnekin lasketut silmälasit+huono näkö = ei hyvä.
Kun taas kerran olen hukannut silmälasini, ensinnäkin pitää kävellä vähän kumarassa, että näkee tarpeeksi lähelle ja toisekseen taputella hellästi erilaisia pintoja, että tuntee, jos ne silmälasit vaikka olisi siinä. Vielä vähän siristellä, että näkee edes vähän paremmin. Arvatkaa kuinka oudolta se näyttää ulkopuolisen silmään, kun näin liikun asunnossani pari kolme kertaa päivässä. ( olen kuin hevonen, joka hukkasi silmälasinsa, ne muuten löytyivät jääkaapista)
On kolme asiaa, jotka voi hukata ja silloin ei voi lähteä mihinkään. Avaimet, silmälasit ja kännykkä. Avaimia, minulla on onneksi aika iso nippu ja niissä roikkuu, vielä avaimenperiä ja kaulanauha. Löytyy aika helposti. Jos puhelin on hukassa, eikä se löydy, ollaan pulassa, koska kissoillani ei ole puhelinta, jolla he soittaisivat siihen. Pitää vain etsiä tai toivoa, että joku siihen soittaa, mikä on aika epätodennäköistä.
Liikun yleensä kaikkialla aika ison olkalaukun kanssa, koska viihdyn paremmin isossa laukussa jonne mahtuu tarvittaessa kunnolla kamaa. Ison laukun huonoja puolia, sinne katoaa tavaraa. Arvatkaa onko kiva kaupanjonossa kaivella lompakkoa, joka on kadonnut tai avaimia kun tulee kotiin tai puhelinta, joka soi ruuhka ratikassa. Sitä kaivellessa olo on kuin Maija Poppasella, jolla oli pohjaton mattolaukku.
Sitten vielä pari kadonnutta asiaa: Pirkan rommileivos-keksit ja se keltaisees pakettiin kääritty riisisuklaa levy. Rakastan näitä kahta ruokaa ja ne ovat kadonneet, niitä ei löydä enää mistään. Mikään ei vedä vertoja sille keltaisessa paperissa olleelle ihanalle riisisuklaalle, jossa oli tarpeeksi suklaata, se oli ihanaa. Valmistajaa en muista.
Ja ne rommileivoskeksit, ne oli ihania.
Vihjeitä otetaan vastaan!
Asia numero toinen, olen erinomaisen mainio ajatuksissani laskemaan tavaroita käsistäni mitä oudoimpiin paikkoihin.
Jostain syystä minulle on kehittynyt tapa mitä oudoimmissa tilanteissa ottaa silmälasit pois, kun puhun puhelimessa, kun käyn vessassa, kun kuuntelen musiikkia.... Ja sitten ne normaalit meikkaus, suihku ja pukeminen yms.
Minulla on ns. hengettömät silmälasit eli eli niissä ei ole periaatteessa pokia ollenkaan.
Nyt laskekaa yhteen jonnekin lasketut silmälasit+huono näkö = ei hyvä.
Kun taas kerran olen hukannut silmälasini, ensinnäkin pitää kävellä vähän kumarassa, että näkee tarpeeksi lähelle ja toisekseen taputella hellästi erilaisia pintoja, että tuntee, jos ne silmälasit vaikka olisi siinä. Vielä vähän siristellä, että näkee edes vähän paremmin. Arvatkaa kuinka oudolta se näyttää ulkopuolisen silmään, kun näin liikun asunnossani pari kolme kertaa päivässä. ( olen kuin hevonen, joka hukkasi silmälasinsa, ne muuten löytyivät jääkaapista)
On kolme asiaa, jotka voi hukata ja silloin ei voi lähteä mihinkään. Avaimet, silmälasit ja kännykkä. Avaimia, minulla on onneksi aika iso nippu ja niissä roikkuu, vielä avaimenperiä ja kaulanauha. Löytyy aika helposti. Jos puhelin on hukassa, eikä se löydy, ollaan pulassa, koska kissoillani ei ole puhelinta, jolla he soittaisivat siihen. Pitää vain etsiä tai toivoa, että joku siihen soittaa, mikä on aika epätodennäköistä.
Liikun yleensä kaikkialla aika ison olkalaukun kanssa, koska viihdyn paremmin isossa laukussa jonne mahtuu tarvittaessa kunnolla kamaa. Ison laukun huonoja puolia, sinne katoaa tavaraa. Arvatkaa onko kiva kaupanjonossa kaivella lompakkoa, joka on kadonnut tai avaimia kun tulee kotiin tai puhelinta, joka soi ruuhka ratikassa. Sitä kaivellessa olo on kuin Maija Poppasella, jolla oli pohjaton mattolaukku.
Sitten vielä pari kadonnutta asiaa: Pirkan rommileivos-keksit ja se keltaisees pakettiin kääritty riisisuklaa levy. Rakastan näitä kahta ruokaa ja ne ovat kadonneet, niitä ei löydä enää mistään. Mikään ei vedä vertoja sille keltaisessa paperissa olleelle ihanalle riisisuklaalle, jossa oli tarpeeksi suklaata, se oli ihanaa. Valmistajaa en muista.
Ja ne rommileivoskeksit, ne oli ihania.
Vihjeitä otetaan vastaan!
sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008
Näpertelyä
On tässä tullut näperrettyä. Tosiaankin paino sanalla näperrettyä. Ei suunnitelmallisuutta, ei osaamista, mutta näpertelyä. Nuo ylläolevat helmet näyttävät ihan karkeilta....
Tyyliä.....
Kesäistä ruusua...
Ihan kivoja helmiä!Tällaisia malleja siis olen näpertänyt, onko niistä koskaan käyttöä, en tiedä, mutta näpertely on jotenkin terapauttista. Ja hauskaa. Kissat ovat iloisia lattialla pyörivistä helmistä. On mukava herätä keskellä yötä siihen, kun joku pelaa helmillä ympäri kämppää!!!! :)
perjantaina, maaliskuuta 14, 2008
"pillukorva-pupu"-muki
Lisäänpä vielä pari kuvaa maalaamastani kuuluisasta mukista. Olimme tuossa tammikuussa siskoni polttareita viettämässä ja maalaamassa pensseli&kupissa.
Tässä on hengen tuotokseni, muiden taiteellisemmat mukit löytyvät visarallin blogista.
Väsynyt prinsessa
Tuossa iltana eräänä sattui olemaan televisio auki. Taisin räplätä rakasta tietokonettani, siinä samalla, joten seurasin ohjelmia vain toisella silmällä.
Sieltä se tuli, suomalainen "puhutaan seksistä trendikkäästi"-ohjelma: g-piste.
Kaksi trendikästä ja coolia naisjuontajaa, puhuu seksistä, naisille ja naisten näkökulmasta.
Tiesittekä, että 54% suomalaisnaisista on ollut/on suhteessa, joka perustu vain seksille? En minäkään. Eikä minua oikeasti edes kiinnosta.
Cool-haastattelija, istui yleisön joukkoon haastattelemaan kaunista naista, kysymys kuului: yhdenillan hoito vai " fuck-buddy"? Nainen oli sitä mieltä, että ehkä "fuck-buddy" mielummin, kun nykyään on niitä tauteja, ja että molemmat tietää mitä peliä pelataan.
Ohjelma oli karmaiseva; nyt puhutaan avoimesti seksistä, niinkuin nainen naiselle.
Vaihdoin kanavaa. Toiselta kanavalta tuli verta ja väkivaltaa.
Siitä hyppäys aiheeseeni. Taidan olla vanha tai sitten vain laiska tai ehkä molempia. Mutta kun minä en ainakaan jaksa.
En minä jaksa hengata baarissa miehiä iskemässä, hirveä duuni. Sitä paitsi, niinä harvana kertana olen huomanut, että itsevarma nainen, jolla on tumma lyhyt tukka, enemmän kuin kaksi tatuointia ja naamassa rojua, ei ole miehile helppo lähestyttävä...
Kaikki pyörii parisuhteen ympärillä, parisuhteet on muotia. "Sen oikean" löytyminen on muotia. ( Suuri paljastus: ihmiselle ei ole olemassa yhtä oikeaa)
Mutta kun minä en jaksa. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen. Minusta on laadukkaampaa perjantai-iltana vetää flanellipyjama päälle ja käpertyä omaan kiikkustuoliin katsomaan leffaa ( ja syömään), kuin lähteä bilettämään.
Rakastuminen on hirveän työlästä hommaa. Soittako se vai eikö? mitä mieltä se on minust?
Sitten pitää tehdä hyvä vaikutus ja leikkiä prinsessaa, joka ei käy vessassa ensimmäiseen puoleen vuoteen. Sitten voi hiljalleen alkaa paljastaa niitä oikeita piirteitä...
Tai sitten pitää yrittää taas selitellä, että mulla on olut vähän rankka elämä ja mä ehkä reagoin asioihin vähän oudosti. Sitten se seksielämä ( hirveän mukavaa hommaahan se on) Mistä tuo toinen tykkää? Ja miten sanoa, että minun mielestä tällaiset ja tällaiset jutut on hirveän tylsiä tai nautin tästä ja tästä.
En minä jaksa sellaista.
Minulla on ratkaisu onneksi tähänkin asiaan. Kaikki markkinoilla olevat täyttävät itsestään kyselykaavakkeen, jossa käy selville ihan kaikki. Aina lempiasennosta mielenterveysongelmiin, perhesuhteista musiikkimakuun ja lempiruokaan. Sitten kun joku kiinnostava astuu kuvioihin, eikun papereita vaihtamaan. Näkee heti mitä saa ja toinen näkee heti mitä sinä olet.
Kuka muistaa sen Uuno Turhapuron ( idolini), jossa Uunolla oli mahdollisuus mennä naimisiin Unelma Säleikön kanssa ( vaikka hän ei käyttänyt huulipunaa, joka maistuu lanttulaatikolle).
Mutta kun sen uuden vaimon kouluttaminen on niin hankalaa. Onneksi Uunolla oli kortteja, joissa esiteltiin erilaisia merkkejä ja asioita ja kun Uuno näitä merkkejä esitti, piti vaimon tehdä tiettyjä asioita.
Hyvä systeemi.
Jos pitää parisuhde hankkia, haluan suhteen, jossa voin samantien hypätä prinsessavaiheen yli ja olla hurmaamatta toista ihanuudellani. Haluan samantien siihen kohtaan, jossa voin käydä vapaasti vessassa, kuorsata kuola valuen öisin, esiintyä ilman meikkiä, röyhtäillä, piereskellä ja haista, raapia itseäni, olla yksin, kävellä ympäri kämppää joko ilman vaatteita tai viikon vanhoisa sukissa, tiputtaa syödessä ruokaa päälleni...( Listaa voisi jatkaa loputtomiin.) Ja silti voin luottaa siihen, että toinen tykkää.
Niin mukavuudenhaluinen, vanha ja väsynyt minusta on tullut.
Mielummin sitten vietän elämääni kissojeni kanssa kiikkustuolissa istuskellen, kuin yritän hurmata jonkun. Kuten eräs erittäin rakas ihminen sanoi: en minä mitään miestä ottaisi sotkemaan hyvin organisoitua elämääni ( tai jotain sinne päin). En minäkään, olen niin kauan asunut yksin, että minusta on tullut erittäin itsekäs oman elämäni suhteen.En minäkään ihan heti ottaisi ketään sitä sekoittamaan.
Uutisväläys: Minä en jaksa leikkiä prinsessaa, jonka pitäisi hurmata joku. Mielummin minä otan ihan itse sen puolivaltakuntaa ja hallinnoin sitä.
Sieltä se tuli, suomalainen "puhutaan seksistä trendikkäästi"-ohjelma: g-piste.
Kaksi trendikästä ja coolia naisjuontajaa, puhuu seksistä, naisille ja naisten näkökulmasta.
Tiesittekä, että 54% suomalaisnaisista on ollut/on suhteessa, joka perustu vain seksille? En minäkään. Eikä minua oikeasti edes kiinnosta.
Cool-haastattelija, istui yleisön joukkoon haastattelemaan kaunista naista, kysymys kuului: yhdenillan hoito vai " fuck-buddy"? Nainen oli sitä mieltä, että ehkä "fuck-buddy" mielummin, kun nykyään on niitä tauteja, ja että molemmat tietää mitä peliä pelataan.
Ohjelma oli karmaiseva; nyt puhutaan avoimesti seksistä, niinkuin nainen naiselle.
Vaihdoin kanavaa. Toiselta kanavalta tuli verta ja väkivaltaa.
Siitä hyppäys aiheeseeni. Taidan olla vanha tai sitten vain laiska tai ehkä molempia. Mutta kun minä en ainakaan jaksa.
En minä jaksa hengata baarissa miehiä iskemässä, hirveä duuni. Sitä paitsi, niinä harvana kertana olen huomanut, että itsevarma nainen, jolla on tumma lyhyt tukka, enemmän kuin kaksi tatuointia ja naamassa rojua, ei ole miehile helppo lähestyttävä...
Kaikki pyörii parisuhteen ympärillä, parisuhteet on muotia. "Sen oikean" löytyminen on muotia. ( Suuri paljastus: ihmiselle ei ole olemassa yhtä oikeaa)
Mutta kun minä en jaksa. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen. Minusta on laadukkaampaa perjantai-iltana vetää flanellipyjama päälle ja käpertyä omaan kiikkustuoliin katsomaan leffaa ( ja syömään), kuin lähteä bilettämään.
Rakastuminen on hirveän työlästä hommaa. Soittako se vai eikö? mitä mieltä se on minust?
Sitten pitää tehdä hyvä vaikutus ja leikkiä prinsessaa, joka ei käy vessassa ensimmäiseen puoleen vuoteen. Sitten voi hiljalleen alkaa paljastaa niitä oikeita piirteitä...
Tai sitten pitää yrittää taas selitellä, että mulla on olut vähän rankka elämä ja mä ehkä reagoin asioihin vähän oudosti. Sitten se seksielämä ( hirveän mukavaa hommaahan se on) Mistä tuo toinen tykkää? Ja miten sanoa, että minun mielestä tällaiset ja tällaiset jutut on hirveän tylsiä tai nautin tästä ja tästä.
En minä jaksa sellaista.
Minulla on ratkaisu onneksi tähänkin asiaan. Kaikki markkinoilla olevat täyttävät itsestään kyselykaavakkeen, jossa käy selville ihan kaikki. Aina lempiasennosta mielenterveysongelmiin, perhesuhteista musiikkimakuun ja lempiruokaan. Sitten kun joku kiinnostava astuu kuvioihin, eikun papereita vaihtamaan. Näkee heti mitä saa ja toinen näkee heti mitä sinä olet.
Kuka muistaa sen Uuno Turhapuron ( idolini), jossa Uunolla oli mahdollisuus mennä naimisiin Unelma Säleikön kanssa ( vaikka hän ei käyttänyt huulipunaa, joka maistuu lanttulaatikolle).
Mutta kun sen uuden vaimon kouluttaminen on niin hankalaa. Onneksi Uunolla oli kortteja, joissa esiteltiin erilaisia merkkejä ja asioita ja kun Uuno näitä merkkejä esitti, piti vaimon tehdä tiettyjä asioita.
Hyvä systeemi.
Jos pitää parisuhde hankkia, haluan suhteen, jossa voin samantien hypätä prinsessavaiheen yli ja olla hurmaamatta toista ihanuudellani. Haluan samantien siihen kohtaan, jossa voin käydä vapaasti vessassa, kuorsata kuola valuen öisin, esiintyä ilman meikkiä, röyhtäillä, piereskellä ja haista, raapia itseäni, olla yksin, kävellä ympäri kämppää joko ilman vaatteita tai viikon vanhoisa sukissa, tiputtaa syödessä ruokaa päälleni...( Listaa voisi jatkaa loputtomiin.) Ja silti voin luottaa siihen, että toinen tykkää.
Niin mukavuudenhaluinen, vanha ja väsynyt minusta on tullut.
Mielummin sitten vietän elämääni kissojeni kanssa kiikkustuolissa istuskellen, kuin yritän hurmata jonkun. Kuten eräs erittäin rakas ihminen sanoi: en minä mitään miestä ottaisi sotkemaan hyvin organisoitua elämääni ( tai jotain sinne päin). En minäkään, olen niin kauan asunut yksin, että minusta on tullut erittäin itsekäs oman elämäni suhteen.En minäkään ihan heti ottaisi ketään sitä sekoittamaan.
Uutisväläys: Minä en jaksa leikkiä prinsessaa, jonka pitäisi hurmata joku. Mielummin minä otan ihan itse sen puolivaltakuntaa ja hallinnoin sitä.
tiistaina, maaliskuuta 11, 2008
Kevätkääryle
Aina silloin kun törmää elämässään johonkin josta itse innostuu ja tykkää, pitää sitä kehua muillekin. Tällä kertaa kyse on ruoasta, siitä minä pidän ja PALJON.
Tapahtuipa tänään niin nimittäin, että hyvä ystäväni lahdesta tuli käymään luonani. Katsomaan minua ja haistelemaan vanhan kotikaupungin tuulia. Syötyämme kinder-munat ( josta sain oudon kootavan...) suuntasimme kaupungille.
Ihanassa ilmassa oli ihana kävellä. Kevät on tulossa!!!!!!!
No niin, mutta asiaan. Ystävättäreni halusi toki viedä minut syömään.
Menimme aikataloon ja siellä oli paratiisi. Menimme ihanaa kiinalaiseen ravintolaan, (rakastan kinalaista ruokaa) nimeltään rand shanghai. Lounas oli 8 euroa ja sillä kahdeksalla eurolla sai syödä niin paljon kuin jaksaa. Eli kassalta sai lautasen ja keskellä ravintolaa oli seisova pöytä, joka oli täynnä mitä ihanampia kiinalaisia ruokia ja niin paljon sai santsata kuin jaksoi. Palvelu oli erittäin hyvää, kun pöydässä oleva vesi kannu alkoi tyhjentyä, tuli tarjoilia automaattisesti vaihtamaan sen uuteen. Jälkiruoaksi sai kahvia tai teetä.
Ystävättäreni ja minä vedimme kaksi miehenkokoista annosta, koska se ruoka on niin hyvää...
Kuin kaksi kevätkäärylettä jatkoimme ruoan jälkeen vyörymistä helsingin kaduilla.
Maha oli todella täynnä. Toki kävimme jälkiruoaksi vielä syömässä palan suklaaleivosta fazerin kahvilassa.
Kotiin viimein tullessani oli päikkäreiden paikka, tai voiko niitä nyt enää kutsua päikkäreiksi, ehkä lähinnä iltaunet..... Ja kas kummaa ruoka oli laskenut sen verran, että taas uusi annos ruokaa olisi maistunut.
Teoriani mukaan minulla on pohjaton maha ja ruoka valuu suoraan mm. reisiin.
Olen miettinyt saako läskiä siirtymään esim. hieronnalla. Jos kovasti hieroisi reisiläskejä ylöspäin tuohon rinnuksen kohdalle, saisin muuten HIRVEÄN isot tissit, Dolly Parton kertaa kolme. Mutta toisaalta, kaatuisiko sitä niiden painosta koko ajan mahalleen. Se ei olisi kiva.
Tapahtuipa tänään niin nimittäin, että hyvä ystäväni lahdesta tuli käymään luonani. Katsomaan minua ja haistelemaan vanhan kotikaupungin tuulia. Syötyämme kinder-munat ( josta sain oudon kootavan...) suuntasimme kaupungille.
Ihanassa ilmassa oli ihana kävellä. Kevät on tulossa!!!!!!!
No niin, mutta asiaan. Ystävättäreni halusi toki viedä minut syömään.
Menimme aikataloon ja siellä oli paratiisi. Menimme ihanaa kiinalaiseen ravintolaan, (rakastan kinalaista ruokaa) nimeltään rand shanghai. Lounas oli 8 euroa ja sillä kahdeksalla eurolla sai syödä niin paljon kuin jaksaa. Eli kassalta sai lautasen ja keskellä ravintolaa oli seisova pöytä, joka oli täynnä mitä ihanampia kiinalaisia ruokia ja niin paljon sai santsata kuin jaksoi. Palvelu oli erittäin hyvää, kun pöydässä oleva vesi kannu alkoi tyhjentyä, tuli tarjoilia automaattisesti vaihtamaan sen uuteen. Jälkiruoaksi sai kahvia tai teetä.
Ystävättäreni ja minä vedimme kaksi miehenkokoista annosta, koska se ruoka on niin hyvää...
Kuin kaksi kevätkäärylettä jatkoimme ruoan jälkeen vyörymistä helsingin kaduilla.
Maha oli todella täynnä. Toki kävimme jälkiruoaksi vielä syömässä palan suklaaleivosta fazerin kahvilassa.
Kotiin viimein tullessani oli päikkäreiden paikka, tai voiko niitä nyt enää kutsua päikkäreiksi, ehkä lähinnä iltaunet..... Ja kas kummaa ruoka oli laskenut sen verran, että taas uusi annos ruokaa olisi maistunut.
Teoriani mukaan minulla on pohjaton maha ja ruoka valuu suoraan mm. reisiin.
Olen miettinyt saako läskiä siirtymään esim. hieronnalla. Jos kovasti hieroisi reisiläskejä ylöspäin tuohon rinnuksen kohdalle, saisin muuten HIRVEÄN isot tissit, Dolly Parton kertaa kolme. Mutta toisaalta, kaatuisiko sitä niiden painosta koko ajan mahalleen. Se ei olisi kiva.
maanantaina, maaliskuuta 10, 2008
Maanantai
Katsoin juuri niin ihanan ja nostalgisen elokuvan, että vieläkin olen aivan iloissani. Arvatkaa vaan mikä se elokuva oli. Kyllä, se oli dirty dancing-kuuma tanssi. Se Patric Swayze leffa.... Se on ihana leffa.
Minun vanha vhs-varastoni on edelleenkin suuri, vhs-videotkin löytyvät ja toimivat moitteettomasti.
Se siitä. Olen tässä matkustaessani julkisilla huomannut erään erittäin mielenkiintoisen asian. Ihmisillä on tapana riidellä erittäin julkisesti. Myönnän halvat huvini, minusta on kiintoisaa seurata näitä taistelevia pareja. Vaikka ei salakuuntelu kaunista olekaan, mutta en ole minäkään....
Olenko maininnut Timosta, jolle lyötiin luuri korvaan 3 kertaa viiden minuutin ratikka matkan aikana ja aina Timo soitti uudestaan. Takanani istui siis Timon tyttöystävä ratikassa. Timon tyttöystävällä oli simpukkapuhelin ja tosiaan kolme kertaa kuului " Timo ei!" ja puhelin pamahti kiinni. Ja aina Timo soitti uudestaan....
Toinen mielenkiintoinen tapaus sattui metrossa tässä päivänä eräänä. Olin laskeutumassa rullaportaita alas metroon, edessäni oli ehkä kolmikymppinen poika kitaransa kanssa. Hänen edellään portaissa seisoi vaalea nainen, joka oli selvästi pojan tyttöystävä/vaimoke. Typsy mäkätti kovaan ääneen pojalle... ".... Siis, mä en jaksa enää tällaista, siis, jos sä et kestä mun reaktioita, ni mitä me sit tehään. Mä en kestä tällaista tilannetta, kyllä munkin pitää saada sanoa mielipiteeni, se on kuitenkin mun homma ja kyllä mulla saa olla reaktioita...."
Tämä jatkuin aina metrolaiturille saakka. Poika oli koko ajan aivan hiljaa. Laiturille tultaessa typsy vetäsi kunnolla herneen nekkuun. Hän katosi väkijoukkoon ja jätti pojan seisomaan, kuin nallin kalliolle.
Poika kuitenkin etsi typsyä katseellaan ja viimein metron saapuessa hipsi samaan metrovaunuun vaimokkeensa kanssa, ja istuutui tämän viereen. Typsy käänsi selkänsä ja alkoi kirjoittaa tekstiviestiä. Ainoa sana mitä kuulin koko matkan aikana oli tytön suusta... " Mulla on sitten väärä numero tässäkin.." Poika ei koko matkana sanonut mitään.
he ikävä kyllä jatkoivat matkaa vielä kun minun piti nousta pois. Poika katsoi kaihoten aukeavia ovia.
Jos minulla oli mäkättävä vaimoke mukana, minä en seuraisi sitä kotiin, vaan lähtisin kaljalle. ( En juo kaljaa, mutta siideri ei kuulosta yhtä hyvältä) Voisin myös mennä juomaan viskiä, mutta sitä en kykene juomaan, sillä aikoinaan ( alaikäisenä toki) sain itseni aika hyvään kuntoon viski-colalla, nykyään en kykene edes haistamaan tätä juomaa..... Tämä ei mitenkään liittynyt asiaan, mutta tulihan sekin tunnustettua.
Homssu
Minun vanha vhs-varastoni on edelleenkin suuri, vhs-videotkin löytyvät ja toimivat moitteettomasti.
Se siitä. Olen tässä matkustaessani julkisilla huomannut erään erittäin mielenkiintoisen asian. Ihmisillä on tapana riidellä erittäin julkisesti. Myönnän halvat huvini, minusta on kiintoisaa seurata näitä taistelevia pareja. Vaikka ei salakuuntelu kaunista olekaan, mutta en ole minäkään....
Olenko maininnut Timosta, jolle lyötiin luuri korvaan 3 kertaa viiden minuutin ratikka matkan aikana ja aina Timo soitti uudestaan. Takanani istui siis Timon tyttöystävä ratikassa. Timon tyttöystävällä oli simpukkapuhelin ja tosiaan kolme kertaa kuului " Timo ei!" ja puhelin pamahti kiinni. Ja aina Timo soitti uudestaan....
Toinen mielenkiintoinen tapaus sattui metrossa tässä päivänä eräänä. Olin laskeutumassa rullaportaita alas metroon, edessäni oli ehkä kolmikymppinen poika kitaransa kanssa. Hänen edellään portaissa seisoi vaalea nainen, joka oli selvästi pojan tyttöystävä/vaimoke. Typsy mäkätti kovaan ääneen pojalle... ".... Siis, mä en jaksa enää tällaista, siis, jos sä et kestä mun reaktioita, ni mitä me sit tehään. Mä en kestä tällaista tilannetta, kyllä munkin pitää saada sanoa mielipiteeni, se on kuitenkin mun homma ja kyllä mulla saa olla reaktioita...."
Tämä jatkuin aina metrolaiturille saakka. Poika oli koko ajan aivan hiljaa. Laiturille tultaessa typsy vetäsi kunnolla herneen nekkuun. Hän katosi väkijoukkoon ja jätti pojan seisomaan, kuin nallin kalliolle.
Poika kuitenkin etsi typsyä katseellaan ja viimein metron saapuessa hipsi samaan metrovaunuun vaimokkeensa kanssa, ja istuutui tämän viereen. Typsy käänsi selkänsä ja alkoi kirjoittaa tekstiviestiä. Ainoa sana mitä kuulin koko matkan aikana oli tytön suusta... " Mulla on sitten väärä numero tässäkin.." Poika ei koko matkana sanonut mitään.
he ikävä kyllä jatkoivat matkaa vielä kun minun piti nousta pois. Poika katsoi kaihoten aukeavia ovia.
Jos minulla oli mäkättävä vaimoke mukana, minä en seuraisi sitä kotiin, vaan lähtisin kaljalle. ( En juo kaljaa, mutta siideri ei kuulosta yhtä hyvältä) Voisin myös mennä juomaan viskiä, mutta sitä en kykene juomaan, sillä aikoinaan ( alaikäisenä toki) sain itseni aika hyvään kuntoon viski-colalla, nykyään en kykene edes haistamaan tätä juomaa..... Tämä ei mitenkään liittynyt asiaan, mutta tulihan sekin tunnustettua.
Homssu
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
Pelastakaa ankat!
Aurinkoinen ihana päivä ja kevät tekee tuloaan. Lähdin köpittelemään kävelylle. Se oli köpittelyä. Liikkujia olivat sillä hetkellä eläkeläiset ja minä.
Töölönlahti on aina mukava kiertää. Siellä näkee ankkojakin ja hyvät kävelytiet ja voi juniakin katsella.
Lahti oli suurimmaksi osaksi jäässä, ei kovin paksussa jäässä, mutta kuitenkin. Uskon, että minun painoani se ei olisi kestänyt. En lähtenyt kuitenkaan kokeilemaan, vaikkakin silloin olisin voinut saada pelastuslaitoksen paikalle, mutta olosuhteet huomioon ottaen he eivät olisi varmaankaan olleet kovin suopeita minua kohtaan.
Koin silti järkytyksen, rannalla oli jäänyt sellainen 3x2 metriä kokoinen sula-aukko ja siinä aukossa lillui kaikki 50 ankkaa. Se oli niiden raukkojen ainoa lillumis-piste. Kyllä tuollaiseen törkeyteen pitää puuttua. Minä olen kuullut pitkiä saarnoja siitä, että yksi taistelukala vaatii vähintään 40 litran akvaarion tai yhtä kissaa kohden pitää olla 10 neliömetriä tilaa talossa. ( minulla on 27 neliötä, voisin siis vielä ottaa yhden kissan, jos amputoisin siltä vaikka pään pois).
Eikö kukaan ole laskenut niden ankkojen elinolotilaa ja onko tämä tällainen tosiaan sallittua?
Vaadin ,että lilluviin ankkoihin puututaan.
Siinä jäällä nökötti myös sellaisia pörröisiä ankkoja, en ollut varma nukkuvatko ne vai eivät. Mietin hetken pitäisikö heittää kivellä ja katsoa koliseeko ne, mutta hylkäsin tämän ajatuksen sillä jos ne vain nukkuvatkin.
Olenkin pättänyt perustaa yhdistyksen: PELASTAKAA ANKAT! Itse toimin helsingin alueen päällikkönä eli PAHAn päällikkönä. Perustamme myös sivutoimipisteitä. Pelastakaa Ankat sivutoimipiste kuopion alue eli PASKA, heinolan toimialue eli PASHA ja tampereen alue PASTA. Jokavuotinen järjestäytymiskokouksemme toimii nimellä Pelastaa Ankat Huomisen Uusi Suunta eli PAHUS, olen myös harkinnut kyseisellä nimellä puolueen perustamista. Meillä on myös oma radikaali siipi Pelastakaa Ankat Radikaalia Kuohuntaa Uudismielisille eli PARKU.
Vaatimuksiamme tulee olemaan mm.
Kaupungin kustantamat ympärivuotiset lämmitetyt altaat ankoille tai kuumailmapuhaltimet rannoille.
( radikaali siiven uhkailu keinoja on mm. Ankkojen kuljettaminen päättäjien kylpyammeisiin ja suihkuihin lillumaan)
Järjestämme myös mielenosoituksi ja toivomme, että kaikki saapuvat sinne oma ankkapäähine mukanaan.
Haluaisin nyt tarkentaa, että tarkoitan ankoilla kaikkia vedessä lilluvia lintuja ( paitsi puluja). Turha on mielestäni ruveta pilkua n******an. Se on ihan sama asia, kun on olemassa oransseja isoja hedelmiä, ne ovat appelsiineja ja oranssit pienet ovat mandariineja. Vedessä kasvavia kukkia on yhdenlaatuisia; lumpukoita. Jne.
Liittymistietoja ja jäsenmaksuja saa lähettää allekirjoittaneelle. Jäsenmaksu summa on vapaavalintainen, kuitenkin vähintään 40 euroa.
Teemme yhteistyötä myös siskoni perustaman; Pelastaa City Kanit RY:n kanssa.
Pelastaa Ankat Helsingin Alue
PAHA, kaikkien ankkojen puolesta:
Homssu
Töölönlahti on aina mukava kiertää. Siellä näkee ankkojakin ja hyvät kävelytiet ja voi juniakin katsella.
Lahti oli suurimmaksi osaksi jäässä, ei kovin paksussa jäässä, mutta kuitenkin. Uskon, että minun painoani se ei olisi kestänyt. En lähtenyt kuitenkaan kokeilemaan, vaikkakin silloin olisin voinut saada pelastuslaitoksen paikalle, mutta olosuhteet huomioon ottaen he eivät olisi varmaankaan olleet kovin suopeita minua kohtaan.
Koin silti järkytyksen, rannalla oli jäänyt sellainen 3x2 metriä kokoinen sula-aukko ja siinä aukossa lillui kaikki 50 ankkaa. Se oli niiden raukkojen ainoa lillumis-piste. Kyllä tuollaiseen törkeyteen pitää puuttua. Minä olen kuullut pitkiä saarnoja siitä, että yksi taistelukala vaatii vähintään 40 litran akvaarion tai yhtä kissaa kohden pitää olla 10 neliömetriä tilaa talossa. ( minulla on 27 neliötä, voisin siis vielä ottaa yhden kissan, jos amputoisin siltä vaikka pään pois).
Eikö kukaan ole laskenut niden ankkojen elinolotilaa ja onko tämä tällainen tosiaan sallittua?
Vaadin ,että lilluviin ankkoihin puututaan.
Siinä jäällä nökötti myös sellaisia pörröisiä ankkoja, en ollut varma nukkuvatko ne vai eivät. Mietin hetken pitäisikö heittää kivellä ja katsoa koliseeko ne, mutta hylkäsin tämän ajatuksen sillä jos ne vain nukkuvatkin.
Olenkin pättänyt perustaa yhdistyksen: PELASTAKAA ANKAT! Itse toimin helsingin alueen päällikkönä eli PAHAn päällikkönä. Perustamme myös sivutoimipisteitä. Pelastakaa Ankat sivutoimipiste kuopion alue eli PASKA, heinolan toimialue eli PASHA ja tampereen alue PASTA. Jokavuotinen järjestäytymiskokouksemme toimii nimellä Pelastaa Ankat Huomisen Uusi Suunta eli PAHUS, olen myös harkinnut kyseisellä nimellä puolueen perustamista. Meillä on myös oma radikaali siipi Pelastakaa Ankat Radikaalia Kuohuntaa Uudismielisille eli PARKU.
Vaatimuksiamme tulee olemaan mm.
Kaupungin kustantamat ympärivuotiset lämmitetyt altaat ankoille tai kuumailmapuhaltimet rannoille.
( radikaali siiven uhkailu keinoja on mm. Ankkojen kuljettaminen päättäjien kylpyammeisiin ja suihkuihin lillumaan)
Järjestämme myös mielenosoituksi ja toivomme, että kaikki saapuvat sinne oma ankkapäähine mukanaan.
Haluaisin nyt tarkentaa, että tarkoitan ankoilla kaikkia vedessä lilluvia lintuja ( paitsi puluja). Turha on mielestäni ruveta pilkua n******an. Se on ihan sama asia, kun on olemassa oransseja isoja hedelmiä, ne ovat appelsiineja ja oranssit pienet ovat mandariineja. Vedessä kasvavia kukkia on yhdenlaatuisia; lumpukoita. Jne.
Liittymistietoja ja jäsenmaksuja saa lähettää allekirjoittaneelle. Jäsenmaksu summa on vapaavalintainen, kuitenkin vähintään 40 euroa.
Teemme yhteistyötä myös siskoni perustaman; Pelastaa City Kanit RY:n kanssa.
Pelastaa Ankat Helsingin Alue
PAHA, kaikkien ankkojen puolesta:
Homssu
tiistaina, maaliskuuta 04, 2008
Musiikki matka
tarjoan teille valittuja paloja musiikkimaustani ja lähinnä hienoista videoista, musiikin ei aina tarvitse olla hyvä, jos video on hieno.
Tämä on suosikkejani, musiikillisesti, mutta videokin on hieno.
Tämä on hieno videona
Tässä taas on sanomaa ja hieno video ja hyvä musiikki
ja katsokaa tätä videota
Kiinnittäkää huomiota tähän kauniiseen naiseen
Onhan niitä olemassa paljon muitakin ihania videoita, mutta nämä kaivoin esiin muistini syövereistä.... Nauttikaa :)
Toivottavasti linkit toimii.... :)
Tämä on suosikkejani, musiikillisesti, mutta videokin on hieno.
Tämä on hieno videona
Tässä taas on sanomaa ja hieno video ja hyvä musiikki
ja katsokaa tätä videota
Kiinnittäkää huomiota tähän kauniiseen naiseen
Onhan niitä olemassa paljon muitakin ihania videoita, mutta nämä kaivoin esiin muistini syövereistä.... Nauttikaa :)
Toivottavasti linkit toimii.... :)
maanantaina, maaliskuuta 03, 2008
tsekkaa tämä
Jurassic parkin ystävät.... ja muutkin tsekatkaa tämä, tämä on hieno. Tulee lapsuus mieleen...
Elämän ääniä
Kun asuu talossa, missä on väistämättä naapureita, tulee välttämättä pohdittua mitkä ovat elämisen ääniä ja kuinka kauan niitä pitää sietää.
Puhun nyt kerrostaloasumisesta. Kyllähän rivitalossakin tätä ongelmaa esiintyy, mutta yleensä pienemmässä mittakaavassa kuin kerrostalossa.
Niin, siis aina sanotaan, että jos asuu kerrostalossa on kestettävä normaaleja elämisen ääniä. Kestän niitä erittäin hyvin.
Mutta mihin rajataan elämisen äänet? Ja mikä on inhimillinen reaktio asiaan?
Esimerkki: On hyvä ,että pitää kämppänsä siistinä. Mutta jos yläkerran naapurini päättää alkaa imuroida yhdeltätoista illalla, niin onko se luettavissa normaaleihin elämisen ääniin? Mihin aikaan tapahtuva eläminen on sallittavaa?
Vauvan itku ja koiran haukku, kuuluvat luonnollisesti normaaleihin elämisen ääniin. Ne ovatkin ihan ok, kun niitä kuuluu silloin tällöin. Mutta jos naapurissa huutaa lapsi ja toisella puolella haukkuu koira 20 tuntia vuorokaudessa, niin onko minun vain kestettävä? Vai saanko rynnätä naapuriin ja antaa hyviä lastenhoito-ohjeita. Tai kertoa, että koira kannattaa viedä lenkille ja ehkä se ei tykkää olla yksin kotona.
Onko naapurissa, joka lauantai pidettävät pippalot normaalia elämää? jos huomautan asiasta olenko nipo, joka rajoittaa ihmisten sosiaalista kanssakäymistä?
Jos naapurissa mies hakkaa vaimoa ( vaikka ei olisi havajipaitaa...) niin tuleeko minun puuttua siihen? Pitääkö minun käydä ovien takana kuulostelemassa mistä ääni tulee ja soittaa poliisit, sen jälkeen pakoilla lihavaa ja rumaa miestä, joka vannoo minulle kostoa.
Onko toistuvat hurjat seksisessiot normaalia elämää? Niin, siinä sitten käykin niin, että luulen, että mies hakkaa vaimoa äänistä päätellen ja kun soitan poliisit oven avaakin pvc-housuinen mies ruoska kädessä.... Pyydänkö tässä vaiheessa päästä mukaan ja toivotan poliisitkin tervetulleiksi?
Entä jos naapurissani asuukin kokkikolmonen, joka paistaa jatkuvasti itselleen ruoaksi rasvaisia kalapuikkoja (yök, mikä haju) ja hän saa paistoksillaan palohälyttimenä soimaan aina viiden minuutin välein....
Rupeanko pudottelemaan naapurin postiluukusta keittokirjoja, missä kerrotaan kasvisruoan valmistuksesta vai soitanko joka kerta palokunnan paikalle ja pyörryn kauhusta naisellisesti heidän käsiinsä, joka kerta kun he saapuvat paikalle ( jälkimmäinen kuulostaa ehdottomasti paremalta vaihtoehdolta)
Puhun nyt kerrostaloasumisesta. Kyllähän rivitalossakin tätä ongelmaa esiintyy, mutta yleensä pienemmässä mittakaavassa kuin kerrostalossa.
Niin, siis aina sanotaan, että jos asuu kerrostalossa on kestettävä normaaleja elämisen ääniä. Kestän niitä erittäin hyvin.
Mutta mihin rajataan elämisen äänet? Ja mikä on inhimillinen reaktio asiaan?
Esimerkki: On hyvä ,että pitää kämppänsä siistinä. Mutta jos yläkerran naapurini päättää alkaa imuroida yhdeltätoista illalla, niin onko se luettavissa normaaleihin elämisen ääniin? Mihin aikaan tapahtuva eläminen on sallittavaa?
Vauvan itku ja koiran haukku, kuuluvat luonnollisesti normaaleihin elämisen ääniin. Ne ovatkin ihan ok, kun niitä kuuluu silloin tällöin. Mutta jos naapurissa huutaa lapsi ja toisella puolella haukkuu koira 20 tuntia vuorokaudessa, niin onko minun vain kestettävä? Vai saanko rynnätä naapuriin ja antaa hyviä lastenhoito-ohjeita. Tai kertoa, että koira kannattaa viedä lenkille ja ehkä se ei tykkää olla yksin kotona.
Onko naapurissa, joka lauantai pidettävät pippalot normaalia elämää? jos huomautan asiasta olenko nipo, joka rajoittaa ihmisten sosiaalista kanssakäymistä?
Jos naapurissa mies hakkaa vaimoa ( vaikka ei olisi havajipaitaa...) niin tuleeko minun puuttua siihen? Pitääkö minun käydä ovien takana kuulostelemassa mistä ääni tulee ja soittaa poliisit, sen jälkeen pakoilla lihavaa ja rumaa miestä, joka vannoo minulle kostoa.
Onko toistuvat hurjat seksisessiot normaalia elämää? Niin, siinä sitten käykin niin, että luulen, että mies hakkaa vaimoa äänistä päätellen ja kun soitan poliisit oven avaakin pvc-housuinen mies ruoska kädessä.... Pyydänkö tässä vaiheessa päästä mukaan ja toivotan poliisitkin tervetulleiksi?
Entä jos naapurissani asuukin kokkikolmonen, joka paistaa jatkuvasti itselleen ruoaksi rasvaisia kalapuikkoja (yök, mikä haju) ja hän saa paistoksillaan palohälyttimenä soimaan aina viiden minuutin välein....
Rupeanko pudottelemaan naapurin postiluukusta keittokirjoja, missä kerrotaan kasvisruoan valmistuksesta vai soitanko joka kerta palokunnan paikalle ja pyörryn kauhusta naisellisesti heidän käsiinsä, joka kerta kun he saapuvat paikalle ( jälkimmäinen kuulostaa ehdottomasti paremalta vaihtoehdolta)
Vai käykö tässä lopulta nin, että imuroija tukehtuu pölyyn, sillä ilta on ainoa aika kun hän kerkeää imuroida. Lapsesta tulee suuri traumapesäke, koska joka kerta kun hän itki jäi vanhempien ainoaksi vaihtoehdoksi pitää tyynyä hänen kasvoillaan. Koiranomistaja mies joutuu luopumaan koirastaan ja koska se oli hänen elämänsä ainoa valopilkku, mies hyppää parvekkeelta alas. Naapurin ex-alkoholisti retkahtaa jälleen, sillä hän ei voi pitää joka lauantaisia tukiverkoston kokoontumis illanistujaisia. Ruma ja lihava mies vainoaa minua päivät pitkät ja hänen rouvansa sylkee päälleni, koska menin puuttumaan heidän asioihinsa. Seksisessio pariskunnan suhde hiipuu ja he eroavat kun he eivät enää uskalla harrastaa seksiä. Naapurini sairastuu anorexiaan, kun hän ei voi enää syödä kalapuikkoja, ainoaa ruokaa mitä hän osaa tehdä. Ja lopulta talon sauna palaa poroksi, koska traumaattinen lapsi on peittänyt kuumana ollen kiukaan tyynyillä ja palokunta ei suostu tulemaan paikalle, koska siellä on se hullu akka, joka leikkii pyörtyilevänsä ja vonkaa.
Niin.... Antaa kaikkien kukkien kukkia... ;)
sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008
Täydellinen viikonloppu
Monelle ihmiselle täydellinen viikonloppu merkitsee eri asioita, nyt annan osviittaa siitä mikä minulle on tällä hetkellä täydellinen viikonloppu ( sillä ole juuri vietänyt sellaisen).
Perjantai -iltana menin siskoni luokse muksuja kaitsemaan, koska siskollani ja hänen miehellään oli kihlajaispäivä ( kyllähän sitä jotenkin pitää juhlia kun karkauspäivä on vain kerran neljässä vuodessa, tämä oli heille toinen kerta).
En nyt tiedä voiko niin kovasti puhua lasten kaitsemisesta, sillä löhösimme illan sohvalla, katsoimme ihmeperhettä dvd:ltä ja söimme popcornia. Lapset tietävät, että aina kun homssu -täti ( nimi muutettu) tulee vahtimaan, silloin saa herkkuja. Parasta kuitenkin oli minuuttia ennenkuin saavuin kohteeseen puhelimeni soi, se oli kyseinen sisko. Vastattuani puhelimeen sieltä ei kuulunut mitään, sitten haloota huudeltuani sieltä kuului pienen pojan ääni, joka sanoi: --homssu Homssu... ( nimi edelleen muutettu)
Se oli siskoni pieni poika, utelin hänen asiaansa ja sieltä se tuli, yksi maailman suloisimmista asioista:
- Homssu-täti ( se nimi...) voisitko tuoda mulle bioniclen?
No, selitin, että olen melkein perillä ja jos vaikka loppukuusta mentäisi yhdessä ostamaan bionicle... Se sopi pojalle mainiosti.
Lasten mentyä nukkumaan, menin itse löhöämän alakerran sohvalle ja hetken isäntä perheen leffoja tongittuani osui käsiini Simpsons-the movie-dvd.
Kerkesin juuri katsoa elokuvan loppuun, kun hyvin juhlinut isäntäväki palasi kotiin. Minulle erittäin ystävällisesti maksettin taksimatka kotiin.
Nappasin kuitenkin läksiäisiksi lainaksi taru sormusten herrasta-dvdt. Sellaiset extra pidennetyt versiot, jossa ei kyllä ole suomenkielistä tekstitystä, mutta laitoin englanninkielisen tekstityksen puheen lisäksi ja se ajoi saman asian.
Siis lauantai aamupäivällä herättyäni, eikun telkkarin eteen ja ensimmäinen levy koneeseen. Siinä sitten kissojen kanssa tuijoteltiin. Jaksoin katsoa puolet, sitten meni päikkäreille. ( sänkyä en ollut jaksanut pedata, joten sain nukkua päikkärit peittojen alla) Kaksi tunti vierähti siinä.
Sitten katsoin loput.
Ensimmäisen leffan loputtua, toinen leffa koneeseen. siitäkin katsoin puolet, ennenkuin tuli nukkuma aika ( ottakaa huomioon, että nämä pidennetyt versiot kestävät aika monta tuntia).Söin aina jotain pientä kyllä välillä ja katsoin pelastajat...
Sunnuntai-aamupäivällä herättyäni, siiryin suoraan sängystä television eteen ja katsoin toisen leffan loppuun. Sitten kello osoittikin jo iltapäivää. Päätin pitää luovaa taukoa, siivosin vähän, ruokin kissat, petasin sängyn ja puin vaatteet päälle. Tuhlasin ja menin kaupasta ostamaan suklaa- jätskiä. Oli pakko ostaa kallista, mutta niin ihanaa Ben&Jerry`s- jäätelöä, jota muuten saa vain valintataloista. Kampinkeskuksessa on sellainen ben&jerry`s jätskibaari, mistä saa irtojätskiä. Kunnon jenkkijätskiä, taikinapaloin tai vaahtokarkein tai keksinpaloin maustettua (on olemassa paljon muitakin makuja)
No mutta, eikun kotiin puolen litran jäskipaketti sylissä, iso lusikka toisessa kädessä ja kolmas elokuva koneeseen. Siinähän tämä loppupäivä mukavasti vierähti....
Mikä sen ihanampaa leffoja ja jätskiä!!!!!
Sanat eivät riitä kertomaan kuinka upea ja koskettava tuo leffa-trilogia on. Toki kirjat ovat paljon moniulotteisimpia. Mutta leffojen, lavastukset, musiikki, värit, trikit, näyttelijäsuoritukset.... Suosittelen. Ihana.
Olen kyllä kerran nähnyt elokuvat aikaisemmin kun ne tulivat televisiosta. Mutta ainakin joku tuli katsottua yöllä töissä yövuorossa ( tunnustan), silloin ei aivotoiminta aina ole ajan tasalla...
Mutta nyt kun ne kaikki näki putkeen. Ihanaa. Viggo Mortensen on ihana.
Näin siis täällä.
Maahan satanut räntä-lumi, vähän laski mielialaa. Mutta liputan kovasti kevään puolesta ja jatkan kiusallanikin farkkutakin ja tennareiden käyttämistä :)
Homssu
Perjantai -iltana menin siskoni luokse muksuja kaitsemaan, koska siskollani ja hänen miehellään oli kihlajaispäivä ( kyllähän sitä jotenkin pitää juhlia kun karkauspäivä on vain kerran neljässä vuodessa, tämä oli heille toinen kerta).
En nyt tiedä voiko niin kovasti puhua lasten kaitsemisesta, sillä löhösimme illan sohvalla, katsoimme ihmeperhettä dvd:ltä ja söimme popcornia. Lapset tietävät, että aina kun homssu -täti ( nimi muutettu) tulee vahtimaan, silloin saa herkkuja. Parasta kuitenkin oli minuuttia ennenkuin saavuin kohteeseen puhelimeni soi, se oli kyseinen sisko. Vastattuani puhelimeen sieltä ei kuulunut mitään, sitten haloota huudeltuani sieltä kuului pienen pojan ääni, joka sanoi: --homssu Homssu... ( nimi edelleen muutettu)
Se oli siskoni pieni poika, utelin hänen asiaansa ja sieltä se tuli, yksi maailman suloisimmista asioista:
- Homssu-täti ( se nimi...) voisitko tuoda mulle bioniclen?
No, selitin, että olen melkein perillä ja jos vaikka loppukuusta mentäisi yhdessä ostamaan bionicle... Se sopi pojalle mainiosti.
Lasten mentyä nukkumaan, menin itse löhöämän alakerran sohvalle ja hetken isäntä perheen leffoja tongittuani osui käsiini Simpsons-the movie-dvd.
Kerkesin juuri katsoa elokuvan loppuun, kun hyvin juhlinut isäntäväki palasi kotiin. Minulle erittäin ystävällisesti maksettin taksimatka kotiin.
Nappasin kuitenkin läksiäisiksi lainaksi taru sormusten herrasta-dvdt. Sellaiset extra pidennetyt versiot, jossa ei kyllä ole suomenkielistä tekstitystä, mutta laitoin englanninkielisen tekstityksen puheen lisäksi ja se ajoi saman asian.
Siis lauantai aamupäivällä herättyäni, eikun telkkarin eteen ja ensimmäinen levy koneeseen. Siinä sitten kissojen kanssa tuijoteltiin. Jaksoin katsoa puolet, sitten meni päikkäreille. ( sänkyä en ollut jaksanut pedata, joten sain nukkua päikkärit peittojen alla) Kaksi tunti vierähti siinä.
Sitten katsoin loput.
Ensimmäisen leffan loputtua, toinen leffa koneeseen. siitäkin katsoin puolet, ennenkuin tuli nukkuma aika ( ottakaa huomioon, että nämä pidennetyt versiot kestävät aika monta tuntia).Söin aina jotain pientä kyllä välillä ja katsoin pelastajat...
Sunnuntai-aamupäivällä herättyäni, siiryin suoraan sängystä television eteen ja katsoin toisen leffan loppuun. Sitten kello osoittikin jo iltapäivää. Päätin pitää luovaa taukoa, siivosin vähän, ruokin kissat, petasin sängyn ja puin vaatteet päälle. Tuhlasin ja menin kaupasta ostamaan suklaa- jätskiä. Oli pakko ostaa kallista, mutta niin ihanaa Ben&Jerry`s- jäätelöä, jota muuten saa vain valintataloista. Kampinkeskuksessa on sellainen ben&jerry`s jätskibaari, mistä saa irtojätskiä. Kunnon jenkkijätskiä, taikinapaloin tai vaahtokarkein tai keksinpaloin maustettua (on olemassa paljon muitakin makuja)
No mutta, eikun kotiin puolen litran jäskipaketti sylissä, iso lusikka toisessa kädessä ja kolmas elokuva koneeseen. Siinähän tämä loppupäivä mukavasti vierähti....
Mikä sen ihanampaa leffoja ja jätskiä!!!!!
Sanat eivät riitä kertomaan kuinka upea ja koskettava tuo leffa-trilogia on. Toki kirjat ovat paljon moniulotteisimpia. Mutta leffojen, lavastukset, musiikki, värit, trikit, näyttelijäsuoritukset.... Suosittelen. Ihana.
Olen kyllä kerran nähnyt elokuvat aikaisemmin kun ne tulivat televisiosta. Mutta ainakin joku tuli katsottua yöllä töissä yövuorossa ( tunnustan), silloin ei aivotoiminta aina ole ajan tasalla...
Mutta nyt kun ne kaikki näki putkeen. Ihanaa. Viggo Mortensen on ihana.
Näin siis täällä.
Maahan satanut räntä-lumi, vähän laski mielialaa. Mutta liputan kovasti kevään puolesta ja jatkan kiusallanikin farkkutakin ja tennareiden käyttämistä :)
Homssu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)