Olin reissussa. Kaukana etelässä, Helsingissä. Lääkärillä käynti oli käyntini todellinen syy, mutta koska edestakainen reissu Helsinkiin tulee pitkäksi ja kalliiksi, jäin siskoni luokse pariksi päiväksi. Lähinnä menin tapaamaan kumma-tyttöäni, yksi vuosi ja kymmenen kuukautta, neito kasvaa silmissä. Vein tuliaisiksi puhallettavan Barbapapa-rantapallon, se oli todella pop. Ensimmäisenä iltana se oli mukana kylvyssä ja vielä sänkyynkin piti saada.
Retkeiltiinkin, käytiin vantaan Ikeassa ja Citymarketissa ja metsäretkellä.
Meikkipussini on aina ollut tyttösen lempiaarre, nytkin reitti löysi saman tien meikkipussilleni ja sen kätköille. Sisältö käytiin tarkkaan läpi. Myös kosteusvoiteet tutkittiin tarkkaan.
Kiinnostavinta ja ihaninta olivat kuitenkin kynsilakka ja kynsikorut, siis sellaiset pienet timantti- ja kukkatarrat. Tyttönen sai pienet timantit varpaankynsiin ja parikukkasta käteensä. Isovarpaan kynnet lakattiin punaisiksi.
Viikonloppuna sain siskoltani viestin, tyttönen on niin kovin fiksu. Hän oli kaikessa hiljaisuudessa käynyt raaputtamassa sisustustarran timantit irti ja liimannut niitä ympäri kehoaan, esitteli niitä sitten suurella innolla ja ylpeydellä.
Sitten se lääkäri, sairasloma jatkuu, eriasia on maksaako joku minulle siitä, sen näen myöhemmin. Nukkuminen on ollut ongelma, tai siis lähinnä nukahtaminen. Uni ei vaan tule, vaikka kaikki konstit on käytetty. Sain viime marraskuussa nukahtamislääkkeitä, lievimmästä päästä, toimivat mainiosti, se olikin se ongelma. Minulle kun tuo uni on ihana turva ja pelastus. Sitten tuli joka ilta otettua lääkettä, että uni tulee helposti. En kuitenkaan tahdo sellaista, joten sain kokeiluun
melatoniinia, katsotaan kuinka se toimii.
Olen palannut mökille, täällä sataa. Lauantaina rohkaisin itseni ja menin saunaan, yleiseen saunaan. Sauna maksaa euron, siellä saa olla niin kauan kuin haluaa välillä 16-20. Ihan iso kertalämmitteinen puusauna ja järvi on vieressä. Se oli ihanaa, saunoa ja uida. Sellaista elämän pitäisi olla.
Vauvauutisiakin on. Ei, ei todellakaan minun mahallani, vaan Lippe-koiralla. pennut ovat suunniteltuja, isä tarkkaan valittu. Lippen kasvattaja halusi teettää pennut, joten kun aika tulee lähtee Lippe kasvattajan kenneliin penikoimaan. Laskettuaika on 19.8, ultraääni on 18.7.
En ole koskaan ollut mukana koiran ultraäänessä, enkä kyllä koiran penikoimisessakaan. Erään kissan yllätyssynnytyksessä olin kyllä mukana. Eläimethän hoitaa itse tuon synnytyksen, mutta vierellä on hyvä olla, jos tulee ongelmia. Lähinnä emo tuppaa väsymään lopussa, jos pentuja tulee paljon. Silloin saatetaan tarvita apua kalvojen puhkaisemisessa jne.
On siinä uskomaton uroteko, parhaimmillaan saattaa tulla kymmenenkin pentua, jokaisen sitten puristat ulos, peset putsaat ja laitat imemään. Seitsemänviikon ikäisinä koirat sitten luovutetaan eteenpäin. Olisi siinä monella naisella itkun paikka, jos synnytyssalissa sanottaisiin, että nyt puserrat ulos kymmenen lasta, putsaat ne ja laitat imemään.
Kun se yhdenkin pusertaminen on jo ihan uroteko.
Tällaista täällä. Odotan helteitä.