keskiviikkona, toukokuuta 02, 2012

Huulipunaa ja hammastenkiristystä

Jään usein pohtimaan merkityksettömiä pikkuasioita. Pohdin ja pyörittelen, teen niistä elämää suurempia asioita.

Olen pohtinut paljon ulkonäköäni viimeaikoina, enkä suinkaan linjalla :" mä olen siis niin läski", vaan arkipäivästä kuvaa, jonka ihmiset minusta saa.
Havahduin siihen taas, kun uusi psykologini sanoi, etten vaikuta masentuneelta.
Olen kai siitä aikaisemminkin puhunut, minulla on meikit ja tukka ja vaatteet melkein aina ojennuksessa. Usein vaatteetkin sopivat toisiinsa, kuten myös laukku ja kengät.
Se ei täytä ihmisten mielikuvaa masentuneesta. Masentunuthan on sellainen, jota ulkonäkö ei enää kiinnosta, jotenkin likainen, kumara ja haiseva.
Noin niinkuin liioitellusti sanottuna.
Minä rakastan vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Rakastan shoppailua. Merkit eivät ole minulle merkinneet koskaan mitään, on aivan sama maksanko vaatteestani 2 euroa kirppiksellä vai 30 euroa kaupassa, jos vain pidän siitä.

Olen myös huono seuraamaan muotia, käytän vaatteita joista minä pidän. No tietysti, joskus ne ovat ehkä outoja.....mutta silti.
Rakastan kynsilakkoja ja kynsikoristeita, rakastan hiusvärejä ja yleensäkin hiuksilla leikkimistä. leikkaan ja värjään hiukseni itse. Kynnetkin laitan itse. Ostin juuri uv-kynsistudion, jolla saa itse laitettua geelikynnet.
Rakastan myös kaikkia ihania voiteita. En niinkään usko ryppyvoiteiden tehoon, vaan pidän enemmän hyvästä mielestä, jonka ne antavat.
Minulle meikkaaminen ja hiustenlaitto on jotain, joka tuo äärettömän hyvän mielen, se ei ole lainkaan pakollista. Tykkään pukeutua ja laittautua. Toisille urheilu on se juttu, minulle se on itseni puleeraaminen.
Voin oikein hyvin liikkua ihmisten ilmoilla ilman meikkiäkin, ei se ole vaikeaa. Mutta minusta on mukavampi olla laitetun oloinen.

Pieni, kaksi-vuotias Kummatyttönikin tietää, että pidän kynsilakoista. Aina kun me tapaamme, käy hän ensimmäiseksi läpi kosmetiikkani. Sitten lakataan kynnet, ja meikataan. No hän meikkaa purkkien ollessa kiinni, mutta kuitenkin. On huulipunaa ja ripsentaivutinta ja Kumma tietää minne mitäkin laitetaan. Käyttää Kumman äitikin meikkejä ja laittaa hiuksia, mutta tädillä on selvästi enemmän kaikkea jännää, kuten tatuointeja ja niitä kynsijuttuja
Vanhemmankin siskoni tytär tiesi pienenä, että Täti on se jolla on niitä kaikkea tyttö-juttuja.
Nykyisin hän osaa jo itse lakata kyntensä ja värjätä hiuksensa.

Puleeraus, se vaan on minun juttu. Se pitää minut hengissä ja tuo paistetta päivään, se tuo hyvän olon ja mielen.

Mutta kyllä niitä hampaitakin kiristelee, ihan kirjaimellisestikin, mutta....
Se on tuo autokoulu, kaksi ajokoetta takana ja hylky tuli molemmista. Harmittaa niin vietävästi. Tietysti se merkkaa aina lisä rahan menoa, mutta se ei ole nyt suurin stressinaiheuttaja.
Jännitän niin kauheasti ja kun jännitän, kaikki sumenee ja unohtuu.Sitten kun vieressä istuu tuntematon yrmeä keski-ikäinen mies kansio sylissään, tuntuu peli menetetyltä heti alkumetreillä. Ensimmäisellä kerralla tein virheen, josta olin samaa mieltä tutkinnonvastaanottajan eli tutvon kanssa. Käännyin vasemmalle suoraan menevien kaistalta.
Toisella kerralla tein tutvon mielestä virheen, josta olen eri mieltä. Mutta ikävä kyllä se on hänen sanansa joka ratkaisee.
Olin t-risteyksessä kääntymässä vasemmalle, näkyvyys oli huono. Vauhtini oli erittäin matala. Olin juuri lähdössä kääntymään, kun huomasin, että tuleekin auto, enkä voi kääntyä. Jarrutin, hermoheikko tutvo jarrutti myös. Se on sitten hylky samantien. Vaaratilannetta ei ollut, se toinen auto ei edes jarruttanut tai hidastanut vauhtia.
Mutta osaan kuulemma peruuttaa tosi hyvin.

Se on niin häpeällistä ja noloa. Tai ainakin minun mielestäni se on äärettömän noloa. Tuntuu, että kaikki pettyvät minuun. Opettaja ja tutvo huokaisee ja toivoo, että jospa ensi kerralla. Pettymystä, häpeää ja kiukkua.
Mietin tulevaa koitosta joka ilta, sitä hetkeä, kun mennään katsastuskonttorin pihalle, se mies tulee autoon ja sitten lähdetään.
Hiphoo, jos tästä selviän.

Se on muuten niin tuo ajotutkintojuttu, että koko suomessa tutkinnon vastaanotot hoitaa Ajovarma oy, koska se on voittanut tarjouskilpailun, jokaisessa suomen läänissä. Tämä firma taas on A-katsastus oy:n tytäryhtiö. Tutkintoja otetaan vastaan noin sadalla paikkakunnalla, paikoissa, jotka on vuokrattu emoyhtiöltä. Eli siis yksi ja sama firma pyörittää suomessa ajokokeenvastaanottoa.
Sama kun suomessa olisi yksi autokoulu, se voisi olla millainen vain ja maksaa mitä vain, koska kaikkien pitäisi mennä sinne kuitenkin.
Maksaa muuten 55 euroa, että se tutkinnonvastaanottaja tulee autoon 30 minuutiksi ja tietysti autokoulu veloittaa auton käytöstä.
Tutkinnon vastaanottajat ovat muuten koulutukseltaan ajo-opettajia. Eli siis vanhankansan ja minun käyttämä sana inssiajo on harhaanjohtava käsite.

Päivän piristykseksi silti Allu-vauva ja Lippe- mamma. Allu on jo Lippeä kyllä aika paljon isompi, mutta henkisesti hän on hyvin pieni.