Olen kesänlapsi. On helpompi hengittää, kun maassa ei ole lunta ja pn lämmin, varsinkin se lämpö. Aurinko paistaa ja kaikki alkaa viheriöimään.
Istutaan koiravanhuksen kanssa ulkona aina, kun voi. Kirjoitan tätä tekstiäkin ulkona. Autossa on kesärenkaat, ei rahise. Kylän juopot kaivautuvat esiin koloistaan ja istuskelevat penkeillä juomassa viinaa. Mummot eivät kulje potkurilla, vaan rollaattorit on kaivettu esille.
Pihalla voi olla paljain jaloin ja päivällä pitää ikkunaa auki. Riippumattokin on koottu ja kaikki ihanat pihakoristeet on kaivettu esiin. Pihakukkia ei vielä viitsi istuttaa, kun öisin on saattaa olla pakkasta. Tuoksuu kevät ja kesä.
Kun ikää tulee lisää, niin entistä enemmän miettii elämäänsä.
Aamut ovat olleet minulle aina vaikeita. Tuossa yksi aamu mietin elämääni ja mietin mihin ihminen tottuu ja oppii vain hyväksymään asiat ja elämään niiden kanssa.
Olen aina sairastanut erilaisia mielenongelmia. Menin kuitenkin lääkäriin vasta 27 vuotiaani, vaikka koko teini-iän kärsin pahoista ahdistus- ja masennusoireista. Olin aika hyvä peittelemään asioita. Minut kasvatettiin siihen.
Kesällä täytän 43 , olin ehkä 9 tai 10, kun katsoin itseäni peilistä ja tajusin olevani ruma ja lihava ( en todellakaan ollut). Koulu oli ahdistavaa ja pelottavaa aina ja elämä.
Jos nyt laskee vuosia niin olen yli 30-vuotta elänyt masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Aina 24/7/365
Paranemisjaksoja ei ole ollut koskaan. Jokaikinen päivä olen elänyt hetken kerrallaan, pelännyt seuraavaa hetkeä.
Osaisitko kuvitella sellaista elämää?
Tämä on kuin se sammakkovertaus ( miksi hitossa se on sammakko?), jos sammakon laittaa viileään veteen ja alkaa sitä lämmittämään, niin se tottuu lämpöön ja kiehuu lopuksi ( kuka keittää sammakoita?), mutta jos sen heittää kiehuvaan veteen niin se saa shokin ja kuolee siihen tai hyppää pois.
Kun on istunut koko elämänsä kiehuvassa vedessä, niin siihen tottuu. Olen joskus toivonut, että osaisi sellaisen tunteensiirron, että voisi haluamallaan hetkellä kaataa kaiken ahdistuksen, jonkun toisen päähän ja nähdä miten se toinen reagoi.
Jos joku olisi tajunnut veden kiehuvan, kun olin nuorempi ja sammuttanut hellan levyn olisin, ehkä eri pisteessä nyt. Mutta niin ei tapahtunut.
Sitten vain elän hetkissä ja mietin valmiiksi miten seuraavan hoidan.
Kaikkeen siis tottuu ja oppii elämään sen kanssa. Tämä nyt oli minun kohtalo ja sen kanssa on elettävä.
Joskus vain toivoisi, että itse ymmärtäisi, ettei elä ihan normielämää ja pitäisi osata olla vaatimatta itseltään sitä normia.
Nyt nautin lämmöstä ja kesästä.
