Pitkä talvi on vienyt voimia. Kevät ei meinannut tulla millään, nyt kuitenkin kevät jo tuntuu olevan täällä. Olen nähnyt ensimmäiset leskenlehdet ja joutsenet.
Mökin piha on kuitenkin vielä lumen peitossa. Ärsyttävää. No kyllähän mökillä voi olla, vaikka pihalla ei vielä voi oikein mitään tehdä.
Ensiksi mökki pitäisi siivota sisältä. Se on siinä kunnossa mihin syksyllä sen jätin, paitsi, että sisällä on lisäksi ulkotavaroita talvelta suojassa. Syksysin iskee aina mökkiväsymys, enkä jaksa siivota mökkiä kunnolla. Se kostautuu aina näin keväisin.
Vaikka on kevät ja valo lisääntynyt huomattavasti, ei minun mieli ole mitenkään muuttunut. Vähän helpompi olla, mutta silti. Joka aamu herääminen on vaikeaa ja alan jo odottamaan iltaa, että pääsee nukkumaan.
Mutta tätä se on.
Mutta asiaan. Nyt on tullut uusi nauha, vihreä-nauha. Rintasyöpä-kampanjassa oli vaaleanpunainen-nauha.
Tämä on mielinauha. Nauha maksaa 4e ja kolme euroa menee suomen mielenterveysseuran työhön.
Minua tämä nauha tökkii, ihan niinkuin rintasyöpäkamppiksen vaaleanpunainen-nauha.
Sinäänsä on hienoa, että kerätään rahaa tärkeään työhön. Mutta, jos joku ostaa tällaisen nauhan ja tökkää sen takkiinsa, en koe, että se mitenkään auttaa minua saati lisää hyväksyntää tai tietoisuutta mielenterveyssairauksien kohdalla.
Ihminen voi ostaa nauhan, sen enempiä ajattelematta, muuttamatta mielipiteitään tai suhtautumistaan mielenterveyssairaisiin.
Mikä minusta olisi tärkeämpää?
Tehdä mielensairauksista osa elämää, opettaa niistä, kertoa niistä ja tehdä niistä sairauksia, joista voi ystävien kanssa jutella, siinä missä selkäongelmista.
Minusta olisi tärkeämpää saada lisää rahaa ja koulutusta julkiseenterveydenhoitoon, niin, että apua tarvitseva saisi apua.
Niin, että minä saisin apua!
Itsekästä, mutta olkoon.
Jos myyntiin tulisi esim. paitoja joissa lukisi, että sairastan masennusta tai olen bipolaarihäiriöinen tai skitsofreenikko tai anorektikko tai mitä ikinä sairastatkin, ostaisin heti. Koen, että se toisi näitä pelottavia sairauksia lähemmäksi ihmisiä.
Mentalwearilla o!i aikoinaan todella hienoja paitoja. Pahikselta löytyy vielä muutama hyvä paita, kuten omistamani Niuvanniemipaita.
No kyllä varmaan nämä nauha-kampanjat on tosi hyviä, mutta tuntuu, että niihin voi osallistua sen enempiä ajattelematta.
Minua myös hiukan ärsyttää ihmiset, jotka tulevat julkisuudessa esiin mielenterveyssairauksiensa kanssa, koska esiintulo tapahtuu yleensä olen parantunut-hengessä. Olin masentunut, selätin sen. Olin syömishäiriöinen, en enää. Kärsin ahdistuksesta, jooga auttoi. Ruokavalio, muutti elämäni. Masennukseni parani liikunnan avulla.
Minustakin voitaisi tehdä juttu, en parantunut masennuksesta, syön kourallisen pillereitä joka aamu, jooga ja liikunta ei auttanut. Yhteiskunta ei enää tarjoa apua.
Se olisi mielestäni rehellisempää ja toisi ihmisille lähemmäksi sitä todellista kuvaa, mitä mielensairaus voi olla.
Mutta nyt on kevät ja valoa. Vielä, jos se lämpö yltäisi tänne meillekin asti. Voisin vetäistä niuvanniemipaidan päälle tai Petri Nygårdin Paska maailma t-paidan.
