En saa oikean kokoista fonttia esille, eli jos teksti näyttää oudolta, niin siitäpä se johtuu.
Joulu on hyvin tunteita herättävä juhla. Varmaan ainoa juhla, joka herättää näin paljon tunteita.
Ennen vanhaa joulu oli juhla, jolloin panostettiin syömiseen ja peseytymiseen. Eläimet piti myös muistaa. Joulu oli vuoden tärkein juhla.
Pimeys vaihtui hiljalleen valoon ja vuosi päättyi .
Sitten kirkko laittoi oman lusikkansa soppaan ja päätti, että ympätään Jeesuksen syntymä tähän samaan ja saadaan kirkollinen juhla.
Siitä se juhla on vuosien saatossa jalostunut.
Pienenä joulu oli mukava juhla. Sai karkkia ja lahjoja.
Tykkäsin.
Tykkään jouluvaloista.
Kuusi oli mielestäni ihana, se tuoksu ja ne valot hämärässä.
Sai katsoa telkkaria.
Kasvaessani joulu on herättänyt minussa monenmoisia tunteita. Ikävää ja ahdistusta lähinnä.
Kipuilua siitä, että ei ole perhettä, jonka kanssa joulua viettää.
Isäni oli äärettömän ahdistunut joulusta.
Vuosien aikana olen käynyt tunneskaaloja läpi. Tämä joulu on ensimmäinen, kun en ole kuolemassa ahdistukseen.
Nautin joulutähden antamasta valosta. Hiljaisuudesta ja rauhasta. Ulkona on postikorttikeli. Onhan se kaunista.
Mietin paljon syksyllä miksi joulu ahdistaa.
Se ahdistaa siksi, että joudun kaikille myöntämään, että olen sössinyt elämäni niin pahasti, että olen joulun, vuoden tärkeimmän juhlan, ilman perhettä.
Helpottaa, kun kerron sen näin julkisesti, olen sössinyt elämäni niin, että minulla ei ole perhettä.
Nyt se on sanottu, eipä ollut niin kovin vaikeaa.
Onneksi löysin seuraavan aiheen, joka harmittaa ja suututtaa.
Vieressäni on iso koulu ja asun lähiössä, jossa on paljon kerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja.
Kun katselen koulun lapsia ja kotien ikkunoita, muistelen sitä iloa, joka itselläni pienenä oli, kun Joululoma alkoi.
Karkkia ja lahjoja ja mikä tärkeintä, ei koulua.
Silti tiedän, että siinä oppilaiden isossa joukossa on niitä lapsia, joilla joulu ei ole onnellinen.
Jouluun, kun pistetään niin paljon toiveita.
Sitten aattoiltana räjähtää. Pinna palaa. Nyrkit heiluu, huutoa kuuluu ja alkoholia kuluu.
Vetäkää rauhassa viinaa, niin pitkään, kun talossa ei ole lapsia.
Mutta, kun lapsia tulee kuvaan, niin minulta menee hermo.
Kyllä, jouluyönä tehdään niitä keikkoja, missä kotiin menee, poliisit, sosiaalityöntekijät ja ensihoitajat. Lapset ovat kauhuissaan, äidillä on silmä mustana ja isä sopottaa kännissä.
Tai molemmat vanhemmat ja vielä isovanhemmat päälle.
Näille lapsille joulu on pelkoa ja pettymystä, vuoden tärkein juhla.
Suututtaa ja harmittaa.
Sitten on köyhyys. Onneksi köyhille perheille on paljon erilaisia keräyksiä, sekä ruuan, että lahjojen muodossa. Yritetään edes.
Silti, joulun pitäisi olla lapselle juhla, josta jää hyvät muistot.
Kiilotan kuortani, mutta vähistä varoistani annoin pari kymppiä keräykseen, jolla ostetaan ruokalahjakortteja varattomille perheille.
Koska mielestäni on tärkeämpää, että joku lapsi saa ruokaa, ennemmin, kuin minä suklaata.
Alkoholia ja väkivaltaa vastaan, ei ikävä kyllä ole keräyksiä.
Turvakodit ovat auki jouluna, niihin voi ainakin lahjoittaa esim. leluja. Ainakin joskus oli myös puhelinpäivystys lapsille ja nuorille.
En voi muuta, kuin toivottaa rauhallista ja turvallista joulua kaikille!
Turvallista joulua toivon etenkin niille mahtaville ihmisille, jotka ovat töissä jouluna, tehdäkseen muiden joulusta paremman/turvallisemman/mahdollisen.
Ja kas kummaa yleensä nämä ihmiset ovat sieltä palkkataulukon alaosasta.
Eli poliisit, palomiehet, ensihoitajat, sairaanhoitajat, lähihoitajat, lastenhoitajat, perushoitajat.... ja kaikki vapaaehtoiset.
Kiitos teille.
