kuritus ei kasvata

Minun on jo tästä aiheesta pitänyt jonkin aikaa kirjoittaa, en ole vain saanut aikaiseksi. Nyt kun Unicef on aloittanut kampanjansa Kuritus ei kasvata, oli aiheeseen pakko tarttua.

Minusta on äärettömän hyvä, että kasvatukseen puututaan, minusta on hyvin tärkeää, että kuritukseen puututaan.
Mutta haluaisin kiinnittää huomiota asiaan, johon tässä kampanjassa ei puututa ja mikä on mielestäni aivan yhtä vakava, jollei jopa vakavampi ongelma.
Henkinen väkivalta.
Mietitäänpä perhettä, jolla on hyvä maine, lapset ovat aina siistejä, ruokittu ja kaikki asiat hoidetaan, heidät haetaan ajoissa tarhasta/koulusta, on auto ja koira.
Kuitenkin kotona lapset saavat kuulla ensimmäisenä asiana aamulla, ennen aamupuuroa, että heistä ei ole mihinkään. Kotiin tuoduille piirustuksille ja kokeille tuhahdellaan, sanotaan, että suoraan roskiin vain.
Tällaiset lapset pääsevät läpi koko systeemin, ilman, että kukaan huomaa mitään. Nämä lapset saattavat olla hyvin hiljaisia ja kilttejä, mallioppilaita, joita kiitellään.
Mitään jälkiä ei näy missään.
Heistä kasvaa syvästi haavoitettuja aikuisia, joiden haavat eivät näy, eikä ehkä koskaan parane.

Henkinenväkivalta voi olla hyvin moninaista. Ei sen tarvitse olla uhkailua, nimittelyä tai edes huomattavissa olevaa. Se voi olla painostavaa ilmapiiriä, jossa leijuu sanaton uhka. Yht´äkkiset raivokohtaukset, jossa huudetaan ja lähdetään kotoa ovet paukkuen, uhataan kotia, lapsen ainoaa turvaa ja koko maailmaa. Äidin ja isän välisiä riitoja, joita lapset kuuntelevat, eivätkä ymmärrä. Sairaalloista mustasukkaisuutta ja toisen vahtimista. Pieniä sanoja, jotka uppoavat kuin veitsi voihin. Syvälle ja jättämättä mitään näkyvää vammaa.

Henkinenväkivalta tuntuu olevan väkivallan laji, joka on unohdettu. Jonka annetaan vain jatkua ja jatkua. Se, että sanot lapsellesi joka päivä, että olet täysin mitätön, ei ole laitonta, mutta jos läimäyttää lapseaan poskelle, joka päivä, niin johan on lastensuojelu paikalla.

Omien kokemusteni pohjalta uskallan väittää, että henkinen väkivalta on paljon traumatisoivampaa, kuin fyysinen väkivalta. Henkistäväkivaltaa, kun on äärettömän vaikea näyttää todeksi. Se kun voi olla vain sinun oma kokemuksesi, fyysinenväkivalta on kiistattomampaa.

Narsismista on puhuttu paljon. Narsistin uhriksi joutuminen on melkeinpä pahempaa kuin kuolema. Narsisti osaa asiansa. Narsisti osaa puhua ja kykenee osoittamaan kaiken ympärillä olevan vääräksi.

Narsisti on taitava, Narsisti saa sinut uskomaan, että olet hullu ja syyllinen. Narsisti saa haluamansa ihmisen lukkoon ja kykenee tuhoamaan, hiljaa tämän elämän. Eristää ja murskaamaan. Mutta eipä ole ketää tuomittu narsismista. Mutta kun nyrkit alkavat puhumaan, tulevat poliisit paikalle.

Henkisenväkivallan uhri on tilanteessa, jossa on sana sanaa vastaan. Koska uhrin itsetunto on usein murrettu palasiksi on hänet helppo puhua olemaan väärässä. Uhrin on myös vaikea käsittää, että hänelle on tehty väärin, kun sinäänsä mitään väärää ei ole tapahtunut.

Miten esimerkiksi pieni lapsi voi ymmärtää, että kaikki on muuten hyvin, mutta kotona on paha olla. Ruokaa on, puhtaita vaatteita on, leluja on, ketään ei lyödä, ei kuriteta. Mutta kotona on raskas ilmapiiri, on jotenkin vaikea hengittää.

Sitten aikuisena istutaan pitkään ja hartaasti terapiassa ja mietitään miksi on niin hiton pahaolla, ilman mitään syytä. Tai sitten jo hetkeä aikaisemmin päässä naksahtaa ja joku päivä koko perhe löydetään surmattuna ja ihmetellään, että miksi, tämähän oli niin ihana perheidylli.

Mutta kuten mainitsin, henkinen väkivalta ei jätä näkyviä merkkejä, sitä voi tapahtua millaisessa perheessä tahansa, sen olemassaoloa on vaikea todistaa.

Ainoa, mitä voimme jokainen tehdä on avata silmät ja katsoa ympärillemme. Nähdä siinä hiljaisessa ja kiltissä lapsessa muutakin, kuin helpon tapauksen. Kuunnella ja uskoa ystävän puheita puolison käytöksestä. Kiinnittä huomiota siihen mitä ympärillä tapahtuu. Kuunnella lasta.

Mikä tärkeintä tunnistaa itsessään tai puolisossaan olevat merkit esim. narsismista ja tehdä asialle jotain. Usein ainoa asia, joka tässä kohtaa auttaa on pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä. 

Väkivaltainen ihminen lyö suhteellisen usein uudestaan ja narsisti ei parane. 

Mielessä piilevä sairaus vaatii paljon hoitoa ja paljon aikaa. Se ei välttämättä parane koskaan ja ketään ei voi rakastaa ehjäksi.

Henkisesti sairaan ihmisen on itseymmärrettävä olevansa sairas, vasta silloin paraneminen voi alkaa. Kukaan ei voi sitä hänelle kertoa, ei hän usko ketään, sillä kaikki muuta ovat valehtelijoita ja huijareita.

Henkinenväkivalta vammauttaa uhrin ehkä loppuiäkseen eikä kukaan välttämättä huomaa mitään. Eikä uhri välttämättä itsekään ymmärrä.

Haluaisin niin mielelläni nähdä myös kampanjan, jossa tuomitaan niin henkinen- kuin fyysinenkin väkivalta.

Ja vielä, jos olet joutunut henkisenväkivallan uhriksi, etkä tiedä miten jatkaa, niin silloin avuksi tulee mm. internet. Internetistä löytyy niin narsistien uhrien tuki ry. kuin muitakin vastaavia tukitoimia. On suuri helpotus ymmärtää, että minä en olekaan luulosairas ja hullu, vaan joku muu on. :)

Henkinenväkivalta on aivan yhtä tuomittavaa ja vastenmielistä kuin fyysinenväkivalta.