Alimmassa kuvassa Allu.
Vaikka on kaunista ja jäällä on ihana kävellä( nuo Suomenlapinkoirat kun eivät palele, vaikka mikä olisi) ja on ihanan kirkasta ja valoisaa kun aurinko paistaa, en silti voi olla inhoamatta Suomen pitkää talvea.
Ja tällä hetkellä myös kylmää. Hihkuin riemusta aamulla, kun vilkaisin lämpömittaria ja se näytti VAIN -8,5 astetta. Ulos pystyi menemään ilman varotoimia ja päälle sai laittaa sen hieman ohuemman talvitakin ja ne hieman ohuemmat hanskat. Naama ei jäätynyt ja pystyi jopa hengittämään.
Toistaiseksi tämä lähellä -30 astetta paukkuva pakkanen on vaatinut kolme taksimatkaa. Nekin Takkutukan luo tuohon neljän kilometrin päähän. Johtuen seuraavasta asiasta. On ollut niin kylmä, että Takkutukka ei ole voinut käydä kaupassa pyörällä niinkuin normaalisti ( liian pitkät kävelymatkat ei kronklaavan selän takia suju), niinpä häneltä on loppunut kissanhiekasta alkaen kaikki. No en minäkään kuitenkaan ihan kaikkea jaksa kantaa, niinpä viisain ratkaisu oli minun käydä kaupassa, ostaa kaikki tarpeellinen ja hurautella taksilla Takkutukan tykö.En edes jaksanut kantaa kaikkia tavaroita kaupasta taksille, joten ystävällinen ja hämmentynyt nuoriso auttoi minua, vanhaa. :)
Toinen päivä, joka vaati taksimatkaa oli tuo, ah, niin ihana äänestyspäivä. ( olen niin onnellinen vaalien ollessa ohi, en olisi enää kestänyt yhtäkään vaalitenttiä) En ollut jaksanut käydä äänestämässä ennakkoon, koska itse äänestyspaikka on ihan vieressäni. Majailin tuona viikonloppuna Takkutukan luona ja aamulla herätessäni mittari näytti sen miinun 30 astetta.
Minä en suostunut lähteä kahdeksan kilometrin marssille, äänestyspaikalle ja takaisin, joten eikun taksi alle ja äänestämään.
Kävin siinä samalla tankkaamassa Takkutukan piimä ja maitovarastot ja taas taksilla paluu.
Paikalliset taksikuskit kyllä on todella mukavia ja kyyti minulta Takkutukan luo maksaa n.10-15 euroa, joten vielä ei olla vararikossa.
Julkistaliikennettä välillä Homssu-Takkutukka ei ole.
Vaikka olen väsynyt ja kettuuntunut, syystä tai toisesta olen kuitenkin saanut, jonkun verran aikaiseksi. Sain hankittua uuden henkilökortin ja uusittua hiukan sisustusta. Siis ihan vain uudet verhot ja matto-linjalla.
Olen juossut psykologilla ja minua on testattu. Ihan perinteisestä musteläiskätestistä ja älykkyystestistä alkaen. Ihan mukavaa.
Minulla oli myös hoitoneuvottelu, jossa oli lääkäri mukana. Tokihan siellä tuli taas esiin se, että työ auttaa ja kuntouttaa ja työ, se on se juttu. Yleensä istun rauhalliseti ja kykenen vastaanottamaan nämä työ-jutut. Tällä kertaa purskahdin hallitsemattomaan itkuun ja sanoin, että kun ei jaksa, niin ei jaksa ja sitten en jaksa ja sitten taas en jaksa.
Lääkäri tajusi heti lopettaa työstä puhumisen ja ajatteli, että jos syksyllä sitten katsellaan. Hän kirjoitti puoli vuotta lisää sairaslomaa diagnoosilla: jatkuvan masennuksen vaikea masennusjakso, ilman psykoottisia oireita.
Se, että lääkäri kirjoittaa sairaslomaa ei ole vielä tae mistään, pitää odottaa vielä KEVAn päätöstä, että maksavatko he minulle jotain.
Minulle maistuisi hyvin talviunet, voisin elää kesän sitten täysillä.
En ole vieläkään ostanut niitä suksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti