Kuntoutusta

Olin siis kuntoutuksessa, koko viikon.
En kadu sinne menemistäni, se oli oikein mukava viikko. Osallistujia oli kahdeksan kappaletta. Kurssikeskus oli vanha sairaalaosasto, joka oli yritetty muuttaa mahdollisimman kotoisaksi. Iloinen yllätys oli omat huoneet. Ja jokaisessa huoneessa oli toki oma kylpyhuone. Huoneeni ikkunasta näkyi kaunista pelto ja metsämaisemaa.
Pakko kuitenkin myöntää, että kurssille meno jännitti, aika todella paljon.
Vastaanotto oli kuitenkin lämmin ja rauhallinen, sain avaimet omaan huoneeseen ja aikaa kotiutua rauhassa.
Kurssi kesti maanantaista lauantaihin. Joka päivä oli järjestettyä ohjelmaa klo 8-16 ja iltaisin vapaaehtoista iltaohjelmaa.
Päivät sisälsivät luentoja, liikuntaa ja yksilökeskuluita sairaanhoitajan, psykologin ja psykiatrin kanssa.
Liikunnassa käytiin läpi kaikkea mahdollista. Keppijumppaa, joogaa, sauvakävelyä, rentoutusta, allasjumppaa, kuntosalinkin laitteet tuli tutuiksi ja tasapainoakin tuli testattua.
Päiviä rytmitti koko aikainen ruokailu. Aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja iltapala. Ja kaiken lisäksi vielä vähän kahvia ja sitten vielä pikkaisen lisää kahvia.
Iltaohjelmaa oli aina saunasta ja allajumpasta, ulkoiluun ja erilaisiin peleihin. Ja pitihän minun pitää yhtenä iltana oma laula-ja leikkipiiri, sillä kukaan ei laula pieniä pikakaloja yhtä nopeasti kuin minä.
Lisäksi otin omakustanteisena kasvohoidon ja jalkahoidon.

Tietenkin kurssialueelta oli vapaa poispääsy ja kerran oli pakko pistäytyä lähikaupassa tankkaamassa karkkivarastojaan.
Mutta koska päivät olivat hyvin tapahtumatäyteiset, vetäydyin joka ilta omaan huoneeseen heti iltapalan jälkeen, kun väsymys painoi tassua niin kovasti. Joka ilta oli silmät kiinni ja peitto korvilla viimeistään yhdeksän aikaa.

Luovatoiminta oli mieleistä, piirtäminen on aina hauskaa. Ryhmäkeskustelut olivat hyvä juttu. Pari täysin turhauttavaa luentoakin oli ohjelmaan ahdettu. ( työelämänjoustot ja ravitsemus) Ravitsemus lähinnä siksi, että luento koostui  rasvan ja suolan haukkumisesta. Se ei ollut kamalan innostavaa tai tehokasta.

Jokaiselle osallistujalle tehtiin oma välitehtävä ja tavoite. Minun pieni tavoitteeni on, että söisin säännöllisesti ja vaikka tekisin ruokaa. Ihan sellaista oikeasti terveellistäkin.

Viikko kurssin loppumisesta kolahti postiluukusta minusta tehty lausunto ja yhteenveto. Siinä oli Sairaanhoitajan-, psykologin-,psykiatrin- ja fysioterapeutin lausunnot. Mitään uutta ja maailmaa mullistavaa ei tullut esille, mutta on hyvä saada eri ihmisten lausuntoja minusta ja huomata, että osa oli osunut oikeaan ja osannut kalastella minusta esiin oikeita asioita.

Edessä on vielä marraskuussa ja tammikuussa viikon jaksot.
Suosittelen siis tutustukaa kelan tarjoamaan kuntoutuskurssitarjontaan, tai omalla paikkakunnalla järjestettävään kuntoutustoimintaan. Sieltä saattaa löytyä helmiä.

Päivitystä

Aika on vain vierinyt eteenpäin ja mitään tekstintapaistakaan en ole saanut aikaan.
Nyt on syyskuu, syksy, mutta vielä kuitenkin kesäinen tunnelma. Onneksi.
Siskoni vietti viikon mökillä kanssani, seurana oli tietenkin myös melkein kolme vuotias kummatyttöni.Suurin muisto taisi tytölle jäädä, kun kävimme huoltamassa autoni. Tytön mielestä sinne oli muuttanut asumaan hiiri-perhe ja se piti poistaa konepellin alta. Viikon vierittyä minun mökillä siirryimme siskoni mökille. Ajo matkaan vierähti melkein viisi tuntia, mutta pienin meistä jaksoi matkan äärettömän hienosti.
Ensi viikolla luvassa psykologin tapaaminen ja haukkujen alku kodissa vierailu, eli käydään Allun ja Lippen kasvattajaa moikkaamassa.
Keskiviikko aamusta aina perjantai iltaan on minun oma hemmotteluloma.
Sitten koittaakin viikon sairaalajakso Ei, ei minua sentään vielä suljetulle osastolle passiteta. Se on kelan kustantama henkisesti uupuneiden kurssi. Kurssi kestää noin puoli vuotta ja se sisältää kolme viikon intenssiivijaksoa sairaalassa.
Kerrankin odotan jotain mielenkiinnolla ja toiveikkaana. Kurssilla on kymmenen osallistujaa. Siellä käydään jokaisen vointi läpi ja tehdään kuntoutussuunnitelma. Sain kurssin ohjelman ja ainakin varustelistoista päätellen saattaa tulla ihan mielenkiintoinen viikko. Mukaan pitää ottaa sisäliikuntavehkeet, ulkoliikuntavehkeet ja uimapuku allasjumppaa varten.
Kurssilla työskentelee moniammatillinen kuntoutustyö-ryhmä,johon kuuluvat
lääkäri,
psykologi,
sosiaalityöntekijä,
fysioterapeutti,
sairaanhoitajia,
sosionomi, ravintoneuvoja.

Kurssin alkuvaiheessa selvitetään kuntoutujan toiminta-kykyä, terveydentilaa ja elämäntilannetta sekä kuntoutustavoitteita. . Kurssiohjelma rakentuu tiiviiseen, prosessimaiseen työskentelyyn, jossa hyödyn-
netään verkostotukea.

Kuulostaa siis todella hyvältä. Etenkin sen takia, etten ole kamalan tyytyväinen saamaani tämänhetkiseen "hoitoon".
Tiedän minun pitäisi olla tyytyväinen olenhan päässyt julkiselle sektorille hoitoon ja kaikki on minulle ilmaista.
Tämän hetkinen minua hoitava psykologi tuntuu äärettömän mukavalta ( vasta neljäs työntekijä vuoden sisällä), mutta hoitavan lääkärin kanssa en tunnu olevan ollenkaan samalla aaltopituudella ja hänhän on se joka viime kädessä kirjoittaa minulle sairaslomaa.
Hänen päämääränsä tuntuu olevan saada minut töihin hinnalla millä hyvänsä ja suurimman osan ongelmista hän tuntuu pistävän minun saamattomuuden piikkiin.
Takkutukka yritti selitellä ja lohdutella, että ehkä se on vain hänen tapa ilmaista asiat ja minun tapa ymmärtää on ihan toisenlainen.
Totta kyllä, mutta onko mitään järkeä, että kun on ollut palaveri hoitavan lääkärin kanssa lähden kotiin itkien ja haluaisin vaan kadota.

Eli siis odotan. Että sanoisiko joku jotain uutta. Jos ei sano, niin ei sitten. Sitten katsellaan taas uudestaan.

Tässä siis vähän päivitystä tähän hetkeen. Tämä kurssille hyväksyntä tuli kelan puolelta vasta perjantaina ja kurssi alkaa ihan pian, joten en ole siitä paljoa hehkutellut.
Kelan vika ei ole, että päätös tuli näin myöhään, vaan jonkun muun tahon.
Keväällä juttelin asiasta psykologini ja sosiaalityöntekijän kanssa, ilmoitin kiinnostukseni kurssia kohtaan. Se juttu jäi siihen. Heinäkuussa postilaatikosta kuitenkin tupsahti lääkärin tekemä lausunto, jossa hän suositteli minua kurssille.
Mielenkiintoista mietin.
Siitä parin viikon kuluttua tuli Kelasta kirje, jossa kerrottiin, että tällainen lääkärilausunto on saapunut ja kurssille pitäisi hakeakin. Mukana oli hakukaavakkeet, esitäytettyinä ja vielä palautuskuori.

minä kun en ollut tajunnut, että koko hakemisprosessi jäikin minun suoritettavakseni lyhyen keskustelun jälkeen, jossa ei suinkaan sovittu, että kurssille haen. No onneksi Kela toimi ja kurssille pääsin.

Nyt vain odotetaan.