Kuntoutusta

Olin siis kuntoutuksessa, koko viikon.
En kadu sinne menemistäni, se oli oikein mukava viikko. Osallistujia oli kahdeksan kappaletta. Kurssikeskus oli vanha sairaalaosasto, joka oli yritetty muuttaa mahdollisimman kotoisaksi. Iloinen yllätys oli omat huoneet. Ja jokaisessa huoneessa oli toki oma kylpyhuone. Huoneeni ikkunasta näkyi kaunista pelto ja metsämaisemaa.
Pakko kuitenkin myöntää, että kurssille meno jännitti, aika todella paljon.
Vastaanotto oli kuitenkin lämmin ja rauhallinen, sain avaimet omaan huoneeseen ja aikaa kotiutua rauhassa.
Kurssi kesti maanantaista lauantaihin. Joka päivä oli järjestettyä ohjelmaa klo 8-16 ja iltaisin vapaaehtoista iltaohjelmaa.
Päivät sisälsivät luentoja, liikuntaa ja yksilökeskuluita sairaanhoitajan, psykologin ja psykiatrin kanssa.
Liikunnassa käytiin läpi kaikkea mahdollista. Keppijumppaa, joogaa, sauvakävelyä, rentoutusta, allasjumppaa, kuntosalinkin laitteet tuli tutuiksi ja tasapainoakin tuli testattua.
Päiviä rytmitti koko aikainen ruokailu. Aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja iltapala. Ja kaiken lisäksi vielä vähän kahvia ja sitten vielä pikkaisen lisää kahvia.
Iltaohjelmaa oli aina saunasta ja allajumpasta, ulkoiluun ja erilaisiin peleihin. Ja pitihän minun pitää yhtenä iltana oma laula-ja leikkipiiri, sillä kukaan ei laula pieniä pikakaloja yhtä nopeasti kuin minä.
Lisäksi otin omakustanteisena kasvohoidon ja jalkahoidon.

Tietenkin kurssialueelta oli vapaa poispääsy ja kerran oli pakko pistäytyä lähikaupassa tankkaamassa karkkivarastojaan.
Mutta koska päivät olivat hyvin tapahtumatäyteiset, vetäydyin joka ilta omaan huoneeseen heti iltapalan jälkeen, kun väsymys painoi tassua niin kovasti. Joka ilta oli silmät kiinni ja peitto korvilla viimeistään yhdeksän aikaa.

Luovatoiminta oli mieleistä, piirtäminen on aina hauskaa. Ryhmäkeskustelut olivat hyvä juttu. Pari täysin turhauttavaa luentoakin oli ohjelmaan ahdettu. ( työelämänjoustot ja ravitsemus) Ravitsemus lähinnä siksi, että luento koostui  rasvan ja suolan haukkumisesta. Se ei ollut kamalan innostavaa tai tehokasta.

Jokaiselle osallistujalle tehtiin oma välitehtävä ja tavoite. Minun pieni tavoitteeni on, että söisin säännöllisesti ja vaikka tekisin ruokaa. Ihan sellaista oikeasti terveellistäkin.

Viikko kurssin loppumisesta kolahti postiluukusta minusta tehty lausunto ja yhteenveto. Siinä oli Sairaanhoitajan-, psykologin-,psykiatrin- ja fysioterapeutin lausunnot. Mitään uutta ja maailmaa mullistavaa ei tullut esille, mutta on hyvä saada eri ihmisten lausuntoja minusta ja huomata, että osa oli osunut oikeaan ja osannut kalastella minusta esiin oikeita asioita.

Edessä on vielä marraskuussa ja tammikuussa viikon jaksot.
Suosittelen siis tutustukaa kelan tarjoamaan kuntoutuskurssitarjontaan, tai omalla paikkakunnalla järjestettävään kuntoutustoimintaan. Sieltä saattaa löytyä helmiä.