Nyt ollaan jo helmikuussa, kireimmät pakkaset ovat väistyneet ja nenän uskaltaa jo laittaa ulos. Autokin hyrrää iloisesti, kovilla pakkasilla sen akku hyytyi.
Vuodenvaihteessa alkanut eläke on alkanut nyt vasta hiukan vaikuttamaan. Hiljaisuus on laskeutunut. Kohina ja huuto kuntoutumisesta ja paranemisesta on loppunut. Nyt on vain hiljaista. Helpotus, ei tarvitse seurata työtilannetta hoitoalalla, ei tarvitse harkita kuntouttavaa työtoimintaa. Ei tarvitse perustella kenellekään yhtään mitään ja nyt minulla on status, olen eläkkeellä. Ei tarvitse selittää kuntoutustuesta ja vastata kysymykseen aiotko palata töihin.
Kuulostaa oudolta, mutta viimeinkin olen siinä tilassa jota olen halunnut jo vuosi, vuosia sitten. Saan vain olla. Kukaan ei voi tulla ja vaatia. Ei tarvitse yrittää enää.
Toki ainainen rahapula on vieraani. Tietyt asiat elämästä pitää karsia, onneksi se ei ole ollut minulle ongelma. En ole enää vuosiin käynyt kampaajalla. En käy ravintoloissa, en juo en polta. Shoppailu on pois laskuista ja jos himo iskee on pelastuksena onneksi isot kirpputorit.
Saan kuussa käteen 1150e ja sillä on elettävä. siitä maksetaan asumiskulut, auto, ruoka, puhelinlasku ja internet, sähkölasku ja vakuutusmaksut ja lääkkeet ja mahdolliset lääkärikustannukset ja eläintenruoka, joka ei kamalasti maksa.
Ei mitään ylimääräistä, ei lehtiä yms. En käy elokuvissa, enkä matkustele.
Kirjasto on olemassa, kuntosalilla saan käydä niin paljon kuin jaksan. Hiusvärit ovat aika halpoja.Meikit kestävät pitkään ja en oikeastaan tarvitse mitään, minulla on vaatteita. No kenkään piti laitattaa uusi vetoketju. Naamanpuhdistusaineet ostan Lidlistä ja maailman paras kasvorasva Nivea Creme on käytössä. Olen aika säästeliäs, en pidä kotona sähkölaitteita koskaan stand by-tilassa, en turhia valoja kotona, lämmitys on minimissä. Osaan ommella ja kutoa.
Ruoassa on säästettävä eniten, sillä ruoka on kallista. Rainbow, x-tra ja muut halpistuotteet ovat melkein aina ihan yhtä hyviä kuin merkkituotteet. Lidlistä saa halvalla maitoja, jogurtteja yms. Lähelläni sattuu myös sijaistsemaan Atrian tehtaanmyymälä, josta saa välillä äärettömän halpaa lihaa. Ja jos iskee totaalinen pula, on täällä ruoanjakelupisteitä ja leipäjonoja ja niistä saa mahtavaa ruokaa.Kerran tuttuni sain viimeisen myyntipäivän omaavaa graavilohta.
Käymme Takkutukan kanssa silloin tällöin ulkona syömässä. Kriteerinä on noutopöytä ja alle kympin hinta. Sellaisia paikkoja joissa kriteerit täyttyy on paljon.
Välillä on kuitenkin pakko herkutella, patongilla ja juustolla tai mehulla tai muulla hyvällä. Vähän karkilla ja suklaallakin.
Koska rakastan elokuvia ja musiikkia, olen sekä Spotifyn, että Netflixin asiakas. Elokuvia ja musiikkia riittää, aika pienellä kuukausi hinnalla.
Eläkekortilla saa myös onneksi alennuksia, kuten VR:ltä ja uimahalleista.
Ärsyttäähän se välillä, mutta nyt on asiat näin. Minulla on asunto, josta osa on vielä pankin. Auto ja ihana pieni kesämökki. Se on aika riittävästi, kun siihen vielä laskee karvakaverit ja Takkutukan. On minulla myös ihania ystäviä.
Tykkään olla kotona, rauhassa. En kaipaa elämääni säpinää en toimintaa. kaipaan HILJAISUUTTA. ja sitä minulla juuri nyt on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti