henkistä maailmaa

Nyt on muotia nähdä kummituksia, kokea edellisiä elämiä, nähdä tulevaisuuteen ja kokea "jotain" muutakin. Nyt on minunkin aika antaa lausuntoni tähän asiaan. Sillä niitä minulla riittää, lausuntoja. Asiaan kuin asiaan, oli minulla sitten tietoa tai ei.
No tässä asiassa tietoni perustuu lähinnä omiin kokemuksiin.
Vaikka olen vasta ohittanut 30 rajapyykin olen kerinnyt nähdä ja kokea aika paljon.

Lapsesta asti minulla on ollut mielikuvitusta vaikka muille jakaa, minulla on ollut omia maailmoita ja omia juttuja. En ole lähtöisin mitenkään uskonnollisesta perheestä. Emme me ateistejakaan olleet, mutta uskonnolla ei ollut mitään roolia meidän elämässä. Koulussa istuin uskonnontunneilla ja kävin joulukirkossa. Kävimme myös isovanhempieni luona syömässä juutalaisena pääsiäisenä ja uutenavuotena, äitini kun on juutalainen, mutta nuo asiat merkitsivät vain sitä outoa ja hyvää ruokaa. En mitenkään voinut käsittää, että juutalaiset olivat meitä aika monta tuhatta vuotta edellä.

Minä olen myös ollut aina pieni pelkuri, en sano tätä pahalla. Pelkäsin pimeää ja hirviöitä, yksinoloa ja kummituksia ja tappajaviiltäjäraiskaajia.
Mutta kuten sanoin, minulla on aina ollut vahva mielikuvitus. Eikä sitä suinkaan helpottaneet salaa lukemani Alibi-lehdet.
Ensimmäiset masennuksen merkit koin jo varhain, tasapainottelin ja selviydyin, jotenkin. Lukioaikana kuitenkin luokalleni tuli ihana tyttö, jonka kanssa aloin kaveerata. Hän ja hänen perheensä oli vahvasti uskossa. Hän osasi kampanjoida jumalan minulle oikein. Olin hänen luonaan, sain pahan pelkokohtauksen. Ja sain kuulla ilosanoman, demonit ne täällä riehuu, mutta Jumala auttaa.
Sain yht´äkkiä kaikkeen selityksen. Demonit ja saatana vs. jumala ja enkelit. ( demonithan on niitä langenneita enkeleitä, se 1/3 osa).
Mieletön selitys, kaiken kattava.
Vastaus.
Opin taistelemaan, sain mielikuvitukselleni selityksen.

Aloin lukemaan raamattua ja muita aiheeseen liittyviä kirjoja.( ihan suositeltavia muutenkin luettaviksi, saa näkökantaa asioihin)
muunmuassa seuraavat kirjat olivat todella hyviä.
Enkelit puhuvat minulle-Roland buck
Rebecca Brownin-kirjat
Paholaisen kirjeopisto-c.s.Lewis

Ja tietysti varmaan satoja muita kristillisiä teoksia mm Leanne Paynen kirjoja.

Mutta asia sana oli demonit, se oli vastaus kaikkeen. Demonit pelaa pelejään, saatana pelaa pelejään ja Jumala pelaa pelejään. Kaikki oli saatanallista ja kaikesta tuli ihmiseen demoneita, jotka horjuttivat uskoa jumalaan ja demoneista piti päästä eroon.
Armonlahjat olivat myös äärettömän arvostettuja.

No myöhemmin vieraannuin kirkosta ja lopulta erosin koko instituutiosta. Olin kovin pettynyt Jumalaan, demonit tulivat tutuiksi, jumala ei.

Olen aina ollut äärettömän kiinnostunut, niin kiehtovasta ihmismielestä. Ihmismielessä on niin paljon salattuja asioita, joita emme varmaan koskaan tule ymmärtämään.
Kun uskossaolo aikanani käsiteltiin paljon pelkojani ja sitä, kuinka öljysin käppäni ja ajoin pois demonit jumalan nimessä eikä kodissani ollut mitään demonista ja silti pelko oli läsnä. Kunnes sielunhoitotilanteessa eräs ihminen totesi, ei ne pelot ole sinun ulkopuolella, ne on sinun sisällä.

Tämä lause on jäänyt pyörimään päähäni. Asiat ovat meissä, ei meidän ulkopuolella.
Minä en usko kummituksiin, en usko edellisiin elämiin, en usko ufoihin, enkä henkiparantamiseen tms.
En kuitenkaan kiellä ihmisten kokemuksia niistä. Mutta väitän, että nuo kokemukset ovat ihmisessä itsessään, eivät ulkopuolella.
Samoin kuten pelko on minussa, minun mielessä, ei ulkopuolella, sillä ei ole olemassa.

Kuten sanoin, ihmisenmieli on suunnaton. Ihmisen pään sisällä tapahtuu asioita, joita emme ymmärrä. Ja koska emme ymmärrä tätä kaikkea haluamme sille selityksen ja kuinka oivia selityksiä ovatkaan kummituksen ja edelliset elämät.
Jumala on oivallinen ja aivan mahtava selitys, vastaus kaikkeen.
Mutta minä en halua valmiita ja liian helppoja selityksiä.

Otan itseni esimerkiksi.Olen siis pienestä asti ollut pelkojen riivaama, masentunut, mielikuvitushahmoja omaava, erilainen. Nyt olen 30 ja asiaa on ruvettu tutkimaan uudelta näkökannalta.
Jospa onkin käynyt näin: minulla on jonkinasteinen diagnosoimaton hahmottamis-ja tarkkaavaisuushäiriö. Tämän seurauksena minun on ollut vaikea ymmärtää asioita ja tulla ihmisten kanssa toimeen, olen kokenut itseni ulkopuoliseksi ja luonut oman maailmani.
Sen lisäksi minulla on kahdeksanvuotiaana diagnosoitu aivokasvain. Joka selittää paljon ja lisää.
Koska olen ollut herkkä, erilainen, en ole ihan ymmärtänyt, olen kokenut vanhempieni avioeron ja siihen liittyneet asiat hyvin voimakkaasti, kuten myös täyden kykenemättömyyden koulussa ( johon saattoi paljolti vaikuttaa mahdollinen tarkkaavaisuushäiriö) ja epäsosiaalisuuteni
Ja mitä tästä sotkusta syntyy, masennus, jota ei kerrota kenellekään, joka saa olla hoitamattomana yli kymmenen vuotta ja kun sitä ruvetaan hoitamaan, asiat alkaa purkautua ja huomaan olevani työkyvytön. Lumipallo, joka sai kasvaa vähän liian suureksi.

Tämä kaikki tapahtuu minun aivoissani. Ei minun ulkopuolellani, tässä ei ole entisenelämän traumoja tai demoneita mukana. Tässä on mukana pienet aivot ja kuoppainen tie.
Vaikka ne olisivat äärettömän helppoja ratkaisuja. Ohittaa itseni tarkastelu ja huomata, että vika/syy onkin minussa, minun aivoissani, eikä jossain ulkopuolisessa.

Mutta, en suinkaan tuomitse vaihtoehtoista lääketiedettä tai ihmisiä, jotka haluavat jutella enkeleille tai näkevät kummituksia. Kunhan siitä ei ole mitään haittaa. Kuten psykiatrian erikoislääkäri Heikki Nikkilä totesi: näistä ei ole haittaa niin kauan kun ne eivät alenna toimintakykyä tai estä elämistä. Jos niin on, kannattaa hakeutua lääkäriin.

Vyöhyketerapia, kivihoidot, reikihoidot, shamaanihoidot, mitä kaikkea onkaan saattavat oikeasti toimia. Siis ihmisen mielenkautta, uskon että kosketuksen ja kohtaamisen voima on suuri. Koska uskon että, psyyke ja fysiinen olemus ovat vahvasti yhteydessä. Jo kaupan kassan kohtaamisella on ihmeellinen vaikutus.

Ns."huuhaa-hoito" toimii plasebona, jos siihen uskoo se saattaa jopa auttaa jonkin verran. Mutta vaikutus on usein hyvin hetkellistä ja ohimenevää. Positiivinen asenne ja halu taistella ja selvitä auttaa tunnetusti paranemiseen, mutta harvoinpa se pelkästään auttaa.
Mutta lääketiede, yhdistettynä mieleen on tappavan hyvä yhdistelmä.( siis sen taudin kannalta) Ei tietenkään aina. ;)



Loppukaneettina tälle suunnatoman sekavalle sepostukselle:
Ihmisen mieli on suuri ja tuntematon. Ja usein asiat ovat ovat meidän sisällä, ei meidän ulkopuolella.
Tämä kaikki on äärettömän kiehtovaa.