Kesällä luonani oli hoidossa kaksi suursnautseria Aku ja Joda.
Nyt melkein kaksi viikkoa on luonani saksanpaimenkoira lempinimeltään Burde 
Ja yllätys yllätys, ensi viikolla luoksemme muuttaa asumaan Allu, Lippen poika.
Olen siis joutunut koirien valtaan.
Kalle kissa on kuitenkin vielä voimissaan ja hyvin hyvi hyvin lähellä sydäntäsi.
Siispä koira. Se on mielenkiintoinen otus, jos nyt verrataan kissaan.
Kissa, kuten koirakin tykkää liikkua ulkona, mutta kissa osaa tehdä tarpeensa sisähiekkalaatikkoon ja selviää elämänsä sisäkissana, eikä vaadi säännöllistä ulkoilutusta. Kissa pärjääkin vuorokauden tai parikin ihan yksin kotona, tai vaikka pidempään, kunhan joku käy ruokkimassa.
Koira ei ole lainkaan sellainen. Koiraa ei voi jättää yksin vuorokaudeksi, koiraa pitää pissattaa ja lenkittää säännöllisesti, toivottavaa olisi ainakin 3-4 kertaa päivässä. Koira tarvitsee seuraa, se ei ole itsenäinen kodinvaltias kuten kissa.
Koira sitoo paljon enemmän kuin kissa, tai joku muu lemmikki. Menot on suunniteltava koiran mukaan.
Koira pitää kouluttaa, kissaa ei tarvitse, sitä voi koutluttaa, mutta se ei ole välttämätöntä. Koirasta voi tulla hirviö, jos sen koulutus laiminlyödään tai sitä ei osata ollenkaan käsitellä. Varsinkin isosta koirasta. Koira tarvitsee aktiviteetteja.
Mutta koira antaakin paljon enenmmän, kuin kissa tai joku muu lemmikki. Koira on perheenjäsen, se on mukana touhuissa. Kun talossa on koira on koko ajan seuraa. Minun kokemukseni on, että koirat aistii tunnetiloja hyvin, se huolestuu, jos emäntäperheessä on hätäå ja huomaa jos iloitaan. Koirat tulevat myös usein lohduttamaan.
Pakkohan se on myöntää koira tuo kotiin turvallisuutta, varsinkin isokoira, saksanpaimenkoiran kanssa saa ulkona kävellä rauhassa, ei muuten kukaan tule söpöttämään mitää. Koira on helpompi ottaa matkalle kuin kissa, ainakin minun mielestä. Koira kävelee itse ja osaa ( toivottavasti) käskystä olla paikallaa, Kissa tarvitsee sen kuljetusboxin. Varsinkin jos on iso kissa on kantaminen tuskaa. Kissalle pitää huolehtia pissapaikka, koiran voi päästää tarpeilleen lähimmälle ruohomättäälle.
On siis ollut mielenkiintoista tutstua koiriin. Noihin arvoituksellisiin otuksiin, joita otamme kotiimme asumaan. Myönnän, kyllä kissa on arvoituksellisempi. En voi sille mitään mutta mielessäni on hyvin vahvana Karvinen sarjakuva ja siinä olevat kissan ja koiran roolit. Kissa on se itsenäinen ja fiksu, koira on se hieman selkärangaton ja tyhmä.
Mutta siis, ottakaa koira vain jos olette varma, että olette valmiita sitoutumaan. Olette valmiita kasvattamaan sitä ja muuttamaan elämänne koiralle sopivaksi.
Koska koiran koulutus on kuin olisi pikkulapsen kanssa. Periksi ei saa antaa, on oltava johdonmukainen ja aikuinen tai koiran tapauksessa laumanjohtaja. Hellyyttäkin toki tarvitaan, mutta hellyydellä ei tee mitään, jos koira tai lapsi on perheen johtaja. Siinä saa isi ja äiskä vääntää monet itkut ja sitten pitää kutsua ammattilaiset paikalle. Johtopäätöksenä on se, että koirassa tai lapsissa ei ole mitään vikaa, vika on kasvattajissa. Onneksi sekä lapset, että koirat ovat oikealla kasvatuksella muokattavissa uudestaan oikeille teille.
Kuulostiko kamalan raa´alta? Sitä se onkin.
Koirat, kuten lapsetkin ovat kyllä fiksuja ja oppivat kerrasta jos haukkumalla tai itkemällä annetaan periksi. Ne oppivat hetkessä, että jos en syö tätä ruokaa, tulee kohta jotain parempaa. Sitten äiskä ja iskä itkevät taas.
Ennenkuin hankkii perheeseen koiran ( tai lapsen) on syytä tutustua ammattikirjallisuuteen. Vähän lukea, että mikä kannatta. Kannattaa käydä tutustumassa muihin koiriin ( tai lapsiin) ja käydä vaikka koiranäyttelyssä tai ulkoiluttamassa naapurin koiraa. Lapsinäyttelyitä ei onneksi ole, mutta naapurin kultakurkkua saa varmaan lainata hetkeksi harjoituskappaleeksi.
Jos koiran historia muuten kiinnostaa kannattaa lukea Tiina Raevaaran uutuus teos Koiraksi ihmiselle. Tässä yksi arvostelu.
Laitetaan vielä kuva Lippen palleroista, on ne niin somia.
ps. 13.10 Saapui Allu kotiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti