aika aikaansa

Vuosi vaihtuu 12 tunnin kuluttua. On alkamassa vuosi 2012. Juuri kun opin kaikkiin mahdollisiin papereihin kirjoittamaan 2011 enkä 2010.
Täytän kesällä 33 vuotta.

Aika on outo juttu, aika menee eteenpäin, mistään välittämättä. Aika ei seisahdu, aika ei nopeuta tahtiaan, aika vain on ja menee. Mistään välittämättä.

Elämäni on murroksessa, erilaisessa kuin useimmilla minun ikäisilläni. Olen ollut kohta kaksi vuotta pois työelämästä, kuntoutustuella.
Vuosi sitten repäisin ja muutin, miehen takia. Enkä vaan paria kilometriä, vaan 400 kilometriä. Kaupunkiin, josta minä en tunne ketään, eikä kyllä kukaan tunne minua.
Nykyään tunnen kourallisen ihmisiä ja he minut. Toisaalta, voi olla, että minut tunnetaan paremmin kuin tiedänkään, olen se outo hiippari pienen kaupungin sopivan pienessä keskustassa, jonka hiusväri muuttuu pinkistä vihreään. Ja joka aina silloin tällöin hengailee sellaisen kaksimetrisen rastapään kanssa.

Tässä vuodessa on tapahtunut paljon, ei keväällä. Kesällä ja syksyllä sitten.
Lippe-koira oli tiineenä ja sai seitsemän pentua joista Allu muutti meille.
Kukka-kissa jouduttiin lopettamaan, mutta Kalle jatkaa onnellisena eloaan.
Pääsin potilaaksi paikalliseen psykiatrian keskukseen ja ensimmäisen kerran on tunne, että joku on kiinnostunut minun päästäni ja tulevaisuudestani.
Sitten kuoli isä ja minusta tuli onnellinen pienen puutarhamökin omistaja.
( Takkutukka nimittäin lahjoitti joululahjaksi sen pikkiriikkisen mökin minulle.)

Ja kaiken aikaa aika jatkaa kulkuaan ja maapallo pyörii.

Minä olen jo tehnyt paljon.
 Yli kymmenen vuoden työura lastenhoidollisissa merkeissä. Olen istunut kirkkovaltuustossa ja kaikissa muissa päättävissä elimissä. Olen ollut ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Olen istunut kolme vuotta terapiassa.
Olen eronnut kirkosta.
Lapsia en ole tehnyt, enkä muunkaanlaista perhettä perustanut.

Ja aika kuluu.
Vanhenen.
Lapset kasvavat.
Luonto kuolee ja herää taas.


Aika on armollista, aika parantaa haavoja, aika auttaa unohtamaan ja aika kultaa muistot.
Joskus ajan haluaisi pysäyttää. Sitä ei voi tehdä, voi vain nauttia hetkistä ja kerätä kuvia muistojen arkkuun, tutkia niitä sitten myöhemmin, aina tarvittaessa.

Aika menee, emme saa hetkeäkään takaisin, mutta emme onneksi tiedä mitään tulevastakaan. On vain tämä hetki.
Ilta tulee aina ja huomenna on paremmin.
Voi vain uskoa ja toivoa.
Kaikki muuttuu, aika menee kokoajan eteenpäin.

Huomenna on paremmin.