uutuuksia

Tässä on taas olllut sulateltavaa viime viikot, olen halunnut asiasta kirjoittaa, mutta en ole osannut, enkä oikein löytänyt oikeita sanoja.
Sain viimein tutkimustuloksia kesällä tehdyistä dissosiaatio ja traumatutkimuksista. Ne olivat erittäin kattavat.
Kerron nyt osia tutkimustuloksista, jos se vaikka auttaisi jotain tunnistamaan itseään ja pääsemään eteenpäin.

Eli tässä otettiin huomioon myös 8-vuotiaana tehty aivokasvainleikkaus, useat muut siihen liittyvät operaatiot ja shunttihoidon.

Eli kaiken helpottamiseksi lainaan suoraan papereista:
"Tutkittava on kokenut huomattavaa stressiä ensinnäkin ollessaan vakavasti sairas ja laajamittaisten tutkimus- ja hoitotoimienkohteena, toisaalta pidempiaikaisesti isän käyttäytymisen ja kodin ilmapiirin myötä"
  (Isäni sai omien sanojensa mukaan hermoromahduksen syksyllä -87, kun olin itse päässyt juuri sairaalasta, se aloitti pitkän ja vaikean ajanjakson, joka viimein päätyi vanhempieni avioroon vuonna -90)
"Pelkästään aivoleikkausten ja liitännäishoitojen konkreettiset vaikutukset tutkittavan keskushermostoon ja kehoon ovat olleet omiaan aiheuttamaan muutoksia fysiologisessa stressinsäätelyjärjestelmissä. Vaikuttaa siltä, että tutkittavan keskushermosto ja mieli ovat sopeutuneet pitkäaikaiseen stressiin, mistä ovat seurauksena vireystilan vaihtelut, herkkyys ahdistuneisuudelle ja negatiivisille tulkintatavoille, sekä unen ja syömiskäyttäytymisen häiriöt."

No tämä todistaa sentään sen, että en ole kuitenkaan kuvitellut ja teeskennellyt ihan kaikkea.

"Tutkittavan oireilussa on post-traumaattista ja dissosiatiivisia piirteitä, jotka ovat kytkeytyneet pitkäaikaiseen miltei dystyymiseen masennusoireiluun.
Voimakkaan psyykkisen ja somaattisen stressinneurobiologiset ja psykiatriset vaikutukset näkyvät tutkittavan oireilussa ja käyttäytymisessä edelleen"

Tekstiä on vielä enemmän ja siihen liittyy myös paljon muita tapahtumia elämässä, mutta niistä löytyy juttua aikaisemmissa blogipostauksissa.


Hoitosuosituksena onpitkäkestoinen hoitosuhde, jossa hyödynnetään kongnitiivisen ja traumaterapian elementtejä sekä kehollisuutta ja / tai toiminnallisuutta. mm. Fysioterapia, psyykkiset osatekijät huomioon ottava liikuntaharjoittelu, kehonhallinta ja arkeen sidottavat vakauttamisharjoitukset.

Jatkuvan ylivireystilan hilaamisessa alaspäin voi aluksi käyttää apuna propranololia ja harjoitteluilla, joiden avulla oppii rentoutumaan. Elikkä suomeksi tietoisenläsnäolon harjoituksia ja meditaatiota eli paljon HOT-terapiaa, josta olen aikaisemminkin vaahdonnut.

Eli siis tällaista. Kuulostaa aika simppeliltä, mutta voin kertoa, ettei ole. Täm tutkimus on avannut aivan uusia näkökulmia ja pakottanut palaamaan aikaan, jota ei välttämättä haluaisi muistaa. On joutunut uudestaa miettimään mennyttä 30 vuotta ja tässä uudessa valossa alkaa ymmärtämään asioita.

Tämä on tuonut mukanaan jonkinlaisen alitajuisen padon aukeamisen. Se ei ole kivaa. Ahdistus ja masennus on seuranani 24 tuntia vuorokaudessa, Haluaisin vain nukkua. Koen itseni epäonnistuneeksi, lihavaksi, rumaksi. Toisaalta mielessä on alkanut pyöriä kysymykset miksi ja miksi minä. Onko tällä joku tarkoitus, vai onko elämäntarkoitus olla ihan puhtaasti helvettiä. Olen 34 ja elämästäni suurin osa on ollut selviytymistä ja kolauksia.
Ymmärrän, että juuri minun kohtaloni on muokattu monesta pienestä asiasta ja ajoituksesta, jotka vain menivät kohdallani pieleen.
Mutta aika kuluu ja elämä vain tuntuu tervaiselta.
Kyllä, tuntuu siltä, että haluaisin pamauttaa ne kuuluisat aivot, sinne saunan takaseinälle, mutta en tee niin koska olen luvannut niin.  ja katsotaan nyt tämä peli loppuun, kun on kerta aloitettu.

Lääkäri on parin viikon päästä, silloin taas mietitään sairaslomaa ja kuntoutustukea ja jatkoa noin ylipäänsä. Ihana hoitava psykologini totesi iloisesti, että kyllä näillä papereilla ainakin kuntoutustuen jatkon pitäisi irrota :) Jee

Tämä kuuluisa Sossu-Tatun  juttu huvittaa. Saan suunnilleen kuussa saman verran rahaa kuin hän.  Minä en tee töitä, koska minusta ei ole siihen, olen oikeasti liian sairas siihen. Mutta  kerkesin tehdä töitä yli 10 vuotta ennenkuin taakka kävi liian raskaaksi ja sen takia KEVA maksaa minulle kuntoutustukena tuon ruhtinaallisen summan kuussa. Se muuten on se summa, jonka saisin eläkkeelle jäätyäni, jos olisin tehnyt koko elämäni samaan tahtiin töitä, kuin ensimmäiset kymmenen vuotta.
Jokainen tyylillään.