epätasajalka: 2015

perjantaina, marraskuuta 06, 2015

Syksy

Syksy tuli ja vielä hengitän. En ole päivittänyt mitään pitkään aikaan, sillä tuntuu, ettei minulla ole mitään asiaa. Ei mitään uutta, elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Olen aivan yhtä masentunut, kuin ennenkin ja aivan yhtä ahdistunut kuin ennenkin.

Elämä tuntuu aivan yhtä järjettömältä ja vaikealta, joka aamu petyin herätessäni ja päivän paras aika on nukkumaanmenoaika.

Tuntuu,etten viitsi kirjoittaa, kuka nyt jatkuvaa valittamista haluaa lukea.

Rahan kanssa saa myös kamppailla päivittäin laskuihin ja ruokaan on varaa, ei muuhun. Olisi ihana päästä shoppailemaan, pidän siitä hyvin paljon, voisi jopa sanoa, että rakastan shoppailua. Mutta viimeaikaisia olen päässyt shoppailemaan vain kirpputoreilla ja niissä valikoima on aika rajallinen.

stressaan jatkuvasti raha-asioista, sillä säästöjä ei todellakaan ole. Mitä jos auto hajoaa tai iskee putkiremppaa tai sairastun tai hampaat mätänee tai eläimet sairastuu, tai mökki räjähtää.

Toistaiseksi ei mitään näistä edellämainituista ole tapahtunut, mutta ei sitä koskaan tiedä. Onneksi meidän eläimet ovat harvinaisen terveitä, ei ole koirien eikä kissojen kanssa jouduttu sairauden takia käydä eläinlääkärissä kertaakaan.

Muistatteko muuten Olga-kissan, joka helmikuussa muutti luokseni 6kk vanhana. Silloin tuo pieni ninja sähisi sohvan takana, kun vain katsoi häntä. Nykyisin Olga ei sähise ja tulee aamulla sänkyyn hakemaan silityksiä. Toki menemme hänen ehdoillaan, mutta sen tunnistaa jo kissaksi. Molemmat kissat tulevat myös toimeen Allun ja Lippen kanssa, tai lähinnä koirien pitää kunnioittaa kissoja ja kaikki on hyvin.

Lunta ei vielä maassa näy ja tänäänkin satoi kokopäivän vettä.

Talvirenkaat saa auto alle maanantaina, kuitenkin, jos se talvi tulee.

Yritän kirjoittaa useammin, vaikka vaan päivityksen, että vielä ollaan ja hengitetään.

maanantaina, heinäkuuta 27, 2015

Tämä kesä

Tämä kesä on ollut monille pettymys, märkää ja kylmää. Kesäkuu olikin todella kylmää, heinäkuussa selvästi ollut lämpimämpää.

Kesän ainoa pidempi reissu oli juhannuksen jälkeen, kun suuntasin Helsinkiin päin vahtimaan pientä kumma-tyttöäni, tai ei tuo nyt niin pieni ole, täyttää kohta kuusi. Mukavaa oli puolin ja toisin.

Muuten olen ollut mökillä. Seuranani on koko ajan ollut kaksi kissaa, ainakin yksi koira ja välillä on Takkutukkakin näyttäytynyt mökillä.

Koska ainakaan vielä ei näytä siltä, että tämä muuttuisi yht`äkkiä hellekesäksi, olen päättänyt ottaa hyvin zenmäisen-asenteen.
Nyt on kesä, oli sää mikä oli. Linnut laulaa, siilejä ja sammakoita on näkynyt. Kaikki kasvaa ja on vihreää. Lämpötila ei ole miinuksen puolella ja maassa ei ole lunta. Se riittää minulle ja loppu on pukeutumiskysymys.
Saan juoda aamukahvini terassin portailla ja saan päivän haahuilla pihalla. Koiratkin tykkäävät olla vapaina.
Minulla on uudet hienot kumisaappaat sekä sadeviitta.

Yritän ylläpitää samaa otetta, kuin elämässäni. Ei ole helppoa ja kivaa, ja silloin on nautittava pienistä asioista joita elämä mukanaan kantaa. Aivan kuin tänä kesänä. Mikä onni onkaan, kun aurinko näyttäytyy pilvien lomasta ja lämpömittari näyttää ainaki 17 astetta plussaa.

Koska mitä elämä olisi ilman kummituksia, nostavat kauhut aina välillä päätään. Mutta eteenpäin mennään .
Suurin moka, mikä korjaantuu ajan myötä ovat hiukseni. Olin jo onnistunut, kasvattamaan niitä aika pitkäksi, kunnes hölmö minä, päätin mennä kampaajalle, ensimmäisen kerran vuosiin. Kampaaja sai minut ylipuhuttua ns. Hiustatatuointiin. Eli hyvin lyhyeksi leikattuun hiukseen, tehdään veitsen ja hiustenleikkuukoneen avulla kuvioita. Olihan se sinäänsä ihan kiva. Kait.
Hius kuitenkin kasvoi ja parinviikon kuluttua kuviot oli mennyttä. Fiksuna tyttönä ajattelin korjata asian itse ja lopputuloksena oli toispuoleinen kalju.
Koen itseni entistä rumemmaksi ja läskiksi. No oma moka ja kyllä se taas, ajan kanssa.

Hengitellään rauhassa ja mennään eteenpäin, minuutti kerrallaan.

sunnuntai, heinäkuuta 05, 2015

Mökillä

Eipä tässä juuri ole saanut kirjoitettua. Kesä on täällä, sateinen ja kylmä, mutta mökillä silti. Kaikki on kasvanut valtavasti. Kuvat puhukoot puolestaan.

sunnuntai, toukokuuta 17, 2015

sydän helpottunut huokaa

Jos joku joskus keksisis miten pääni toimii saisi hän minulta ison mitallin ja papukaijamerkin ja suklaalevyn, ainakin.
Kuin nappulaa painamalla, huonojakso alkaa ja samalla tavalla loppuu. Laukaisevaa tekijää ei ole koskaan havaittu. Huonojakso vain alkaa ja vaikka mitä kommervenkkejä yrittäisi, se vain loppuu ilman mitään syytä.
Kummankaan jakson kestoa ei ole määritetty millään lailla, päivistä kuukausiin. Hyvällä jaksolla tarkoitan aikaa, jolloin pystyy hengittämään, ahdistus on yhä läsnä, mutta silti voi hengittää ja iloita pienistä asioista. Maniaa ei ole havaittavissa.

Koska hyvä jakso sai muutama viikko sitten vallan, sain muutettua mökille. Olen nyt ollut kissojen kanssa, kohta viikon täällä palelemassa. Silti olen nauttinut.
Vaikka matkaa kotiin on vain se puolitoista kilometriä ja citymarketkin on aivan vieressä, on tämä silti aivan oma maailmansa.
Tällä siirtolapuutarha-alueella on mökkejä 130 , mutta vain kourallinen ihmisiä on jo muuttanut mökille. Huonojen ilmojen takia on ollut hyvin hiljaista, mutta kanta-asukkaita näkyy. Oli ilma mikä tahansa.
Tämä on kuitenkin oma pieni kylä. Jutellaan ja moikataan, jäädään juoruamaan kujan kulmaan ja jatketaan taas hommia.

Olen hoidellut omaa kivipihaani, puhdistellut kiviä, lakaissut pois viime syksyn lehtiä ja järjestellyt. Tänään täytin suihkulähteet ja laitoin niihin pumput paikalleen.
Tyhjensin myös kuivikekäymälän, kyllä helppoa ja mukavaa. Ulos tulee valmista multaa, joka ei haise muulle kuin mullalle.

Odotan innolla, että isot saunat alkavat taas lämmetä kesäkuun alussa. Nyt on vielä tyydyttävä suihkuun tai lämmitettävä itse rantasauna.,

Valmalle mökki on tuttu.Olga on ollut hiukan kummissaan, mutta pikkuhiljaa oppinut ikkunalaudat joilta näkee hyvin ulos. Kalankin makuun neiti on päässyt. Ahven on rouskutettu kokonaisena ja mikä ilo olikaan saada tänään naapurilta särkiä.
Koirat eivät ole vielä mökillä, odotan parempia ilmoja, Ei niidenkään ole kiva nököttää sisällä.

Pieni mökkini lämpiää kamiinalla ja pienellä sähköpuhaltimella. Öisin kuitenkin lämpö kerkeää karata ja aamulla mökissä onkin sellaiset +12 celsius astetta aamuisin. Vällyjen alla on kuitenkin lämmin ja aina hetken saa pohtia, viitsisikö nousta ja alkaa lämmittämään.

Olen viikon marssinut likaisissa farkuissa, kumisaappaissa, villapaidassa ja kukkahuivissa ja nauttinut.
Tämä on elämää. Pitää nauttia silloin kun pystyy.