Tämä kesä

Tämä kesä on ollut monille pettymys, märkää ja kylmää. Kesäkuu olikin todella kylmää, heinäkuussa selvästi ollut lämpimämpää.

Kesän ainoa pidempi reissu oli juhannuksen jälkeen, kun suuntasin Helsinkiin päin vahtimaan pientä kumma-tyttöäni, tai ei tuo nyt niin pieni ole, täyttää kohta kuusi. Mukavaa oli puolin ja toisin.

Muuten olen ollut mökillä. Seuranani on koko ajan ollut kaksi kissaa, ainakin yksi koira ja välillä on Takkutukkakin näyttäytynyt mökillä.

Koska ainakaan vielä ei näytä siltä, että tämä muuttuisi yht`äkkiä hellekesäksi, olen päättänyt ottaa hyvin zenmäisen-asenteen.
Nyt on kesä, oli sää mikä oli. Linnut laulaa, siilejä ja sammakoita on näkynyt. Kaikki kasvaa ja on vihreää. Lämpötila ei ole miinuksen puolella ja maassa ei ole lunta. Se riittää minulle ja loppu on pukeutumiskysymys.
Saan juoda aamukahvini terassin portailla ja saan päivän haahuilla pihalla. Koiratkin tykkäävät olla vapaina.
Minulla on uudet hienot kumisaappaat sekä sadeviitta.

Yritän ylläpitää samaa otetta, kuin elämässäni. Ei ole helppoa ja kivaa, ja silloin on nautittava pienistä asioista joita elämä mukanaan kantaa. Aivan kuin tänä kesänä. Mikä onni onkaan, kun aurinko näyttäytyy pilvien lomasta ja lämpömittari näyttää ainaki 17 astetta plussaa.

Koska mitä elämä olisi ilman kummituksia, nostavat kauhut aina välillä päätään. Mutta eteenpäin mennään .
Suurin moka, mikä korjaantuu ajan myötä ovat hiukseni. Olin jo onnistunut, kasvattamaan niitä aika pitkäksi, kunnes hölmö minä, päätin mennä kampaajalle, ensimmäisen kerran vuosiin. Kampaaja sai minut ylipuhuttua ns. Hiustatatuointiin. Eli hyvin lyhyeksi leikattuun hiukseen, tehdään veitsen ja hiustenleikkuukoneen avulla kuvioita. Olihan se sinäänsä ihan kiva. Kait.
Hius kuitenkin kasvoi ja parinviikon kuluttua kuviot oli mennyttä. Fiksuna tyttönä ajattelin korjata asian itse ja lopputuloksena oli toispuoleinen kalju.
Koen itseni entistä rumemmaksi ja läskiksi. No oma moka ja kyllä se taas, ajan kanssa.

Hengitellään rauhassa ja mennään eteenpäin, minuutti kerrallaan.