Syksy

Syksy tuli ja vielä hengitän. En ole päivittänyt mitään pitkään aikaan, sillä tuntuu, ettei minulla ole mitään asiaa. Ei mitään uutta, elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Olen aivan yhtä masentunut, kuin ennenkin ja aivan yhtä ahdistunut kuin ennenkin. 

Elämä tuntuu aivan yhtä järjettömältä ja vaikealta, joka aamu petyin herätessäni ja päivän paras aika on nukkumaanmenoaika.

Tuntuu,etten viitsi kirjoittaa, kuka nyt jatkuvaa valittamista haluaa lukea. 

Rahan kanssa saa myös kamppailla päivittäin laskuihin ja ruokaan on varaa, ei muuhun. Olisi ihana päästä shoppailemaan, pidän siitä hyvin paljon, voisi jopa sanoa, että rakastan shoppailua. Mutta viimeaikaisia olen päässyt shoppailemaan vain kirpputoreilla ja niissä valikoima on aika rajallinen.

stressaan jatkuvasti raha-asioista, sillä säästöjä ei todellakaan ole. Mitä jos auto hajoaa tai iskee putkiremppaa tai sairastun tai hampaat mätänee tai eläimet sairastuu, tai mökki räjähtää.

Toistaiseksi ei mitään näistä edellämainituista ole tapahtunut, mutta ei sitä koskaan tiedä. Onneksi meidän eläimet ovat harvinaisen terveitä, ei ole koirien eikä kissojen kanssa jouduttu sairauden takia käydä eläinlääkärissä kertaakaan.

Muistatteko muuten Olga-kissan, joka helmikuussa muutti luokseni 6kk vanhana. Silloin tuo pieni ninja sähisi sohvan takana, kun vain katsoi häntä. Nykyisin Olga ei sähise ja tulee aamulla sänkyyn hakemaan silityksiä. Toki menemme hänen ehdoillaan, mutta sen tunnistaa jo kissaksi. Molemmat kissat tulevat myös toimeen Allun ja Lippen kanssa, tai lähinnä koirien pitää kunnioittaa kissoja ja kaikki on hyvin.

Lunta ei vielä maassa näy ja tänäänkin satoi kokopäivän vettä. 

Talvirenkaat saa auto alle maanantaina, kuitenkin, jos se talvi tulee. 

Yritän kirjoittaa useammin, vaikka vaan päivityksen, että vielä ollaan ja hengitetään.