Kokeilua ja tutkimuksia

Tuli mahdollisuss osallistua lääketutkimukseen. Uusi masennusläke ja sen antotapa kokeilussa. Täytin tutkimusehdot ja pahin alkoi.
Että uutta lääkettä voidaan testata pitää omat lääkkeet lopettaa ja odottaa n. kaksi viikkoa, ennenkuin uuden lääkkeen voi aloittaa.
Ja eikun tuumasta toimeen.
Lääkitystä ei saisi koskaan lopettaa seinään, ei koskaan. Mutta näin tuli tehtyä, sekä lääkärin, että omalla suostumuksella.
Siitäähän alkoi oikein mielenkiintoinen 2,5 viikkoa. Ainoa fyysinen vieroitusoire oli kokovartalo sähköiskut, jotka kestivät n. puolitoista viikkoa. Kiusallisia, mutta ei vaarallisia. Koska ketipinorin käyttö oli myös lopetettava, loppui myös nukkuminen.
Unettomuus on helvettiä, kun makaa sängyssä ja ei uni tule. Keho viestittää väsymystä, mutta uni ei vaan tule.
Sitten, kun uni viimein tuli yöllä kolmen aikaan, oli se levotonta ja sekavaa, aamulla tuli itku, kun uni loppui ja väsymys oli.
Aivot sulkeutuivat kokonaan, tuli täysi syntax error-tila. Unettomuus vei veronsa ja mielialalääkkeen lopetus nosti esiin, kaikki vaikean masennuksen ikävät puolet. Hysteeristä itkua, väsymystä, aloitekyvyttömyyttä, jatkuva lohturuuan tarve, itseviha.
Unettomuutta ja vaikeutta nukahtaa lisäsi myös stressi, kun jokan päivä piti suunnitella nukkumista.
Mihin aikaan menen sänkyyn?
Pitää syödä niin, ettei ole nälkä eikä maha liian täynnä, kun yrittää nukkumista?
Eihä ole tullut nautittua mitään kofeiinipitoista?
Olenko nyt tehnyt tarpeeksi, uneni edistämiseksi?
Voinko nukkua päikkärit, koska silloin menee yöuni, mutta väsymys päivällä muuttui fyysiseksi kivuksi?
Nukuin 30min pikku-unet


Suhtautumiseni lääkitykseen lisääntyi positiivisesti. Olen aina ollut lääkemyönteinen ihminen, mutta nyt oikeasti huomasi niiden vaikutuksen. Siis positiivisen sellaisen. Ruokavalio, liikunta, sosiaalinen kanssakäyminen, terapia, eläimet, kaikki kyllä auttavat, mutta kyllä ainain minun tapauksessani eläminen ilman lääkitystä olisi mahdotonta.

Kun mieli sai mellastaa täysin oman mielensä mukaan, tuli pohtineeksi, että oliko terapioista, koulutuksista ja uuden opettelusta sittenkään mitään apua.
Päädyin siihen, että on niistä se apu, että on oppinut sietämään masennusta, ahdistusta ja pahaaoloa. Osasi toimia kivusta huolimatta ja ymmärsi pahimmankin itkun keskellä, että mistä tämä johtuu ja miksi tunnen näin.
Tärkein oli huomata, että oli oppinut erottamaan onko asiat totta vai ei.
Itsevihassa pystyin jotenkin ymmärtämään, että tämä ei ole totta. Kaikki eivät vihaa minua ja tunteistani huolimatta en paina 200 kiloa.

Ensimmäinen viikko siis meni itkiessä, inhoten kaikkia, syöden, valvoen, kipuillen. Tunteita oli vaikea hallita ja ne veivät totaalisesti mukanaan. Melkeinpä paniikin puolelle meni öisin itku ja viha, kun unikaan ei tullut.
Yhtään mitään ei jaksanut tehdä.

Sain kuitenkin lääkäriltä Imovane-reseptin, pahimpaan univajeeseen, sain sillä vähän paremmin nukuttua. Mutta koska sekin on niin äärettömän koukuttava lääke, bentsodiatsepiini, saa sitäki ottaa vain kahtena iltana viikossa.

Sitten alkoikin vittuuntuneisuus ja viha. Halu olla yksin ja eristäytyä. Kaikki suututti, vihastutti ja inhotti. Luulisin, että siinä mielentilassa minusta olisi tullut oiva diktaattori, olisin täysin tunteettomasti pystynyt lahtaamaan ihmisiä.
Ja sitten taas meni itkuksi.
Ja tunteet veivät.
Unenpuute alkoi tuntua kropassa, tanssitunnilla tippui kärryiltä heti, eikä vain jaksanut.

En voi suositella kenellekään.

Kirjoitan tätä tekstiä sairaalasängyssä, en suinkaan joutunut pakkohoitoon, vaan uusi masennuslääke aloitettiin tänään, se vaatii seurantaa ja 24 tunnin sairaalassaolon.
Viralliseta läketutkimuksesta, kun on kyse.

Aivot eivät vieläkään tunnu toimivan kunnolla ja tämän postauksen kirjoittaminen on hyvin haasteellista, koska ajatus katkeilee, sanat unohtuvat ja on vaikea muodostaa fiksuja lauseita.

Mutta siis mitä ne lääkkeet sitten auttavat?
Läkityksellä on ihan sama pahaolo, mutta se ei vie mennessän ja sitä kykenee tarkastelemaan ja pohtimaan.
Ja kivun pystyy hetkeksi sulkemaan pois.
Ilman lääkitystä kaikki on hallitsematonta mössöä.

Tulihan tämäkin koettua.