Ilta tulee aina

Tämä aika vain vierii eteenpäin. Huono omatunto siitäkin, etten ole saanut blogia kirjoitettua. Muutin vappuna mökille ja mökkielämä ja eläimet ovat pitäneet kiireisenä, tai sitten olen vain laiska.

Kissakeikkaa on pukannut. Ensin talteenottoja, joihin oli ajomatkaakin ja sitten ovat tulleet pennut. Minulla on kolme kissanpentua, emonsa kanssa. Sitten tietysti omat kissat ja koirat.

Sääkin on ollut suotuisa. En osaa edes valittaa tästä helteestä, rakastan lämmintä ja uimista. Järvivesi on ollut parhaimmillaan +27 astetta.
Kaikesta ihanasta ympärillä olevasta huolimatta, minussa asuva mustuus ei ole minua jättänyt ja miksi jättäisikään onhan se jo niin kauan minussa asunut, että hyviä tuttuja jo ollaan.  Tunnetaan toisemme kuin omat taskumme.

Naapuri tuossa mainitsi, että olet sellainen teräsnainen. Sanoin, etten halua olla. Haluaisin olla heikko ja parkua ja huutaa julkisesti, että kaikki on pasketta ja tulkaaa joku pelastamaan!
En kuitenkaan tee niin. Hymyilen, olen kohtelias ja nauran. ( kyllä oikeastikin nauran, koska tykkään nauraa tyhmille jutuille)

Minut on opetettu kiltiksi kovalla kädellä. Ei siitä opi pois, se istuu niin tiukassa. Ikä on ehkä vähän tuonut armoa, ainakin voin myöntää inhoavani joitain ihmisiä. Eikä se vain istu tiukassa, se on osa minua. Pitää olla kiltti tai minun maaailma tuhotaan. Ei lapsuudessa ja nuoruudessa ja vielä aikuisuudessakin saadista koulutuksesta noin vain pois opita. Ei sitä voi repiä irti itsestään. Minulle on niin monta kertaa sanottu, että kiltti pitää olla, pitää totella, tai muuten sinulta viedään kaikki. Hylätään, jätetään ja syljetään perään.
Ei ihminen kestä mitä vain.
Aivoihin jää jälki.

Vaikka rakasta kesää ja lämmintä. Odotan silti herättyäni iltaa, että pääsee nukkumaan, että voi sulkeutua omaan maailmaansa. Että voi suökeutua yksinäisyyteen ja mennä peiton alle turvaan. Pääasia, että voi nukahtaa. Nähdä unia, ovat aina parempia, kuin todellisuus.

Tärkein työelämässäni oppimani asia on, että ilta tulee aina. Päiväkodissa, joskus oli kiireisiä päiviä, henkilökuntaa poissa, lapsia liikaa, vaikka mitä siis, mutta työkaverini opetti, että ilta tulee aina. Lapset lähtevät kotiin, yöksi jäävät menevät nukkumaan. Kaikki rauhoittuu ja taas selvittiin yhdestä päivästä.