maanantaina, marraskuuta 12, 2018

Syksy

Hello!
Yritän taas aktivoitua tälläkin saralla.
Olen ollut saamaton, siksi ei ole tullut kirjoituksiakaan. Kissahommia teen edelleen. Eli luonani asuu enemmän ja vähemmän sijaiskotikissoja, jonka lisäksi teen loukutuskeikkoja, juoksen mirrien kanssa eläinlääkärissä, kerään lahjoituksia ym.

Tällä hetkellä kaikki sijaiskotilaiset ovat pentuja, emot eivät ole kuvioissa mukana, kuka mistäkin syystä. Pennut ovat kuitenkin, jo sen ikäisiä, että pärjäävät oikein hyvin kiinteällä ruualla. Saavat toki kaikenmaailman lisäravinteita kasvua tukemaan.

Syksy, pimeys ja kylmyys ottavat todella koville. Haluaisin vain nukkua, muutenkin viimeinen kuukausi on ollut todella matalapainetta.
Kaikki ahdistaa, elämä ahdistaa. Kun kaikesta puuttuu ilo, on se todella raskasta. Kaikki on vain harmaata.

Minä täytän ensi kesänä 40.
Varsinaista ikäkriisiä minulla ei ole. Tuo 40 on vaan niin kovin aikuinen ikä.
Pakko pohtia välillä onko shokkivärinentukka ja lävistykset, jotenkin säälittäviä tämän ikäisellä. Tai yksisarvisten-fanitus.
Onko aikuisilla joku ulkonäkökoodi, jota pitäisi noudattaa?

Mietin myös näitä sairauksiani. Minulle nimittäin tässä joku aika sitten sanottiin, että tämän ikäisen pitäisi olla jo sinut vartalonsa kanssa.
En ole.
Minulla on edelleenkin syömishäiriö. Poden edelleenkin huonoa omaatuntoa jokaisesta syömästäni suupalasta. Olisin mieluiten syömättä, mutta en voi. Kun syö,niin pitää liikkua. En liiku tarpeeksi syömisiini nähden, en tykkää. Kyllä, olen sairas.

Olen ahdistunut ja masentunut. Reipas suorittaja. Minulle sanottiin, että olen niin vahva. En haluaisi, sekin on minun kohdalla sairautta. Itsepäinen kyllä olen, se on ihan vain sukuvika.

Pitäisikö aikuisen olla jotenkin seesteinen?
Saako aikuisen vaatehuone pursuta lattiasta kattoon tavaraa (epäjärjestyksessä),niin, että sekaan ei mahdu?

Toisaalta olen äärettömän tyytyväinen, että vanhenen. Saan olla vanha,väsynyt ja ruma.

😂

Katsokaa yle areenasta Jenny+  uusia toisen kauden jaksoja, suosittelen.




2 kommenttia:

Paksu Bertta kirjoitti...

Heippa Anni! Kiva kuulla kuulumisiasi - pitkästä aikaa. On sinulla näköjään siellä kissa, jos toinenkin... Montako koiraa sinulla olikaan? Tulevatko kaikki toimeen keskenään?
Minulla elo sujuu myös ahdistuksen ja masennuksen kourissa, päivästä toiseen. Ihan hirveä pelko ja huoli rahan riittävyydestä 😥 Kevään ja kesän aikana sain säästettyä jopa tuhat euroa kuukaudessa, mutta silti huoli vain on ja pysyy. Tämä on se minun sairauteni. Jota yritetään hoitaa lääkkeillä ja keskusteluin - huonolla menestyksellä. Eivät ne lääkkeet poista tätä pelkoa, vaikka niin minulle yritetään vakuuttaa.
Tekisi ihan hirvittävästi mieli kysyä sinulta, miten saat pidettyä taloutesi hallinnassa, kun sunulla on noita eläimiäkin enemmän kuin minulla. Minulla on vain yksi koira. Mutta ymmärrän kyllä, jos et näin julkisesti halua ruveta asiaa tarkemmin kertomaan... Minulla ainoa tulonlähde on kuntoutustuki, jota saan vajaat 1500 e kuussa.
Mutta yritänpä vastata muutamiin sinua askarruttaviin kysymyksiin!
Eivät shokkitukka (😉) ja tatskat ole ollenkaan säälittäviä! Kertovat minun mielestäni pikemminkin sinun persoonallisuudestasi! Et ole ollenkaan mikään tavallinen harmaa hiirulainen, vaikka itse elämä olisikin harmaata.
Ja mitä oman kehon hyväksymiseen tulee, niin ainakin osa syy ylipainoon ovat nuo lääkkeet. Ainakin itselläni. Vaikka olisi kokonaan syömättä, niin silti paino ei ainakaan laske.
Niistä yksisarvisista minulla ei ole mitään kokemusta... 😶

Anni kirjoitti...

Moi!
Koiria on kaksi suomenlapinkoiraa, ne ovat "yhteishuoltajuudessa", eli kesällä mökillä molemmat minulla ja näin talviaikaan toisella toinen ja toisella toinen.
Omia kissoja on kolme.

Raha on ainainen huoli. Eikä se aina riitäkään. Onneksi on ystäviä, joilta voi tiukan paikan tullen lainata. Eläimet ovat onneksi olleet terveitä. Ruokaan menee mikä menee, laadukasta ruokaa saa halvalla. Esim. sydän ei paljoa maksa ja on kissojen herkkua. Kesällä mökillä taas kissat syövät paljon kalaa.
Koirat syövät pääasiassa nappuloita. Kuopiossa on atrian tehtaanmyymälä, josta saa halpoja luita.

Vaatteet kirpparilta, kosmetiikka ym. netistä. (esim. luxplus, jossa kyllä kuukausimaksu, mutta sen voi ottaa esim. kuukaudeksi ja perua. Kuitenkin niin halpaa, että kannattaa).
Auto vie paljon rahaa.
Kilpailutin kesällä vakuutukset ja kannatti, säästän 700e vuodessa.

Rahattomuus on paskaa.

Lääkkeet eivät paranna, ne auttavat selviämään arjesta. Tämän kanssa pitää oppia elämään, vaikka sekin on ihan paskaa. Toisilla on diabetes, toisilla mielenterveysongelmia.

Mulla ei lääkkeet onneksi pistä syömään. Tunteet kyllä

Tsemppiä.