tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

askartelua

Päätin kuitenkin vähän askarrella. Ajattelin että se laimentaa ahdistusta. No tällaista tuli, en oikein vain tiedä mitä teen näillä korun tapaisilla. Katsokaas kun ahdistaa niin kaikki ahdistaa, jopa se, että kaikkien muiden tekemät korut ovat hienompia.
Mutta aina voi sanoa, että se rakas sukulaislapsi askarteli nämä....
No joo huomenna tuntuu paremmalta.







6 kommenttia:

Prisca kirjoitti...

Onpa hienoja...tutun näköisiä helmiäkin muutama ;) .
Ihana se yksi lukko ja makea se puna-vihreä -sävyinen...
Kivoja, turhaanpa ahdistelet.

Wäiski kirjoitti...

Miehenä en ymmärrä noista paljoa, mutta kyllä voisin esimerkiksi ostaa vaikka vaimolle jos olisin ollut tuhma.

Oletko ajatellut laittaa noita myyntiin? Joku yritys, mikä myy käsintehtyjä tuotteita voisi ottaa myytäväksi.....

Anni kirjoitti...

kiitos koru kehuista, yksi koru löysi jo tiensä ystäväni kaulaan.
Ja tuo myynti juttu, tällä hetkellä liian iso asia mietittäväksi. :)

Hurja Helmi kirjoitti...

Onpas ihanan herkullisen varisia ja ihania koruja sanovat seka Tikke etta Helmi

Wäiski kirjoitti...

Lainaus: Ja tuo myynti juttu, tällä hetkellä liian iso asia mietittäväksi.

Toki se vaatii omaa aikaa ja inspiraatiota. Kysele vaikka lähipiiristä, onko siellä joku tai tunteeko joku mahdollista tulevan hittituotteen myyjää. Silloinhan Sinä vain tekisit (eikö tuo rakentelu käy vaikka terapiasta) korut ja joku muu hoitaisi myynnin.

PS: Jos.... eikun kun olet maailmanlaajuisesti tunnettu koruntekijä, niin muista silloin wanha Wäiski, jookos ;-) :-D

Anni kirjoitti...

Kiitos Tikke ja terveisiä sinne rapakon taakse!

Wäiski: Niin onhan mulla lähipiirissä, noita markkinoiden kiertäjiä yms. myyjiä ja asianosaisia. Mutta huono itsetuntoni ei saal myydä tai edes tarjota myytäväksi tekielmiäni. Vilkaise esim. Hurjan helmen blogia ja ymmärrät.

Mutta vuosien kuluttua, kun olen kuuluisa vapaa taiteilija muistan sinua. saat oman nimikkokorun.