kaiken pelastanut, kuolleena löydetty

Tässä on wonder woman. Ei paha.
Minun sisälläni asuu juuri tällainen, ulkokuoreni ei näytä tältä.. katso edellistä postaustani.
Mutta omaan hänen henkensä.
Minä pelastan hinnalla millä hyvänsä.
Tahtoi joku sitä tai ei.
Olen harrastanut sitä pienestä pitäen. Olen kovasti halunnut tehdä kaiken hyväksi. Parantaa, poistaa kärsimyksen. Olisi hirveän helppoa, jos osallistuisin sotien vastaisiin mielenosoituksiin, olisin animalian ja amnestyn jäsen ja vihaisin terroristeja.

Mutta kun ei, se olisi liian helppoa.Haluan mieluummin poistaa kärsimyksen läheisimmiltäni. En halua, että rakkaani joutuvat kärsimään. Haluan rakastaa kuin jumala, viedä pahan pois.
Ottaa ne mieluummin itselleni, sillä minä jaksan.
Se olisi hirveän helppoa, jos olisin wonder woman, jumala tai spider man. En kuitenkaan ole. Voin pukeutua kuin he, mutta kun ei ole maagisia ihmevoimia jää yritys aika huonoksi.

Arvatkaa vain mitä oli olla töissä lastenhoidon parissa? Sydämeni valui verta, jokaisen lapsen kohdalla, jonka minä koin hiukankin kärsiväksi. Olisin niin mielelläni pelastanut jokaisen lapsen ja työntekijän ja kaikki. halusin helpottaa kaikkien elämää.

Eikö kuulosta kovin ihanalta ja hyvältä päämäärältä. Kyllä se kuulostaa, mutta todellisuus ei ole sitä.

Niin, pelastettavat kun eivät pyytäneet pelastusta. Ottivat sen vastaan kun saivat, mutta olisivat hyvin selvinneet ilmankin. Varsinkin aikuiset.

Mitä tästä kaikesta seurasi:
-väsymys
-vittuuntuminen
-turhautuminen

Väsyminen on aivan selvää, kaikki varmaan ymmärtää sen.
Mutta se vittuuntuminen. Kun marttyyrius ja väsymys sekoittuu, syntyy siitä vittuuntumista.

Että eikö perkele kukaan muu osaa kuin minä, onko nuo muut täydellisen saamattomia, lopettaisi valittamisen ja ottaisi itseään niskasta kiinni ja potkisi vähän perseelle itseään. Niinhän minäkin raukkaparka olen aina joutunut tekemään, voi minua pientä.
Säälikää minua! Osoittakaa rakkautta ja kiitollisuutta.

Värin ja satapata miinusta.
Kun kukaan ei pyytänyt.

KUKAAN EI PYYTÄNYT.

Pelastajan ura olisi helppo lopettaa, päättää vain, että stop. Mutta ei se niinkään mene, se on kasvanut minun sisään ja jättänyt jälkensä.
Voin vain helpottaa omaa oloani.
-Voin välttää ammatteja, joissa pitää pelastaa, ihan ammatin puolesta.
-Voin muistuttaa itselleni olevani aikuinen, ja ympärilläni olevien ihmisten olevan aikuisia. Aikuiset osaavat ihan itse avata suunsa.
-Voin lopettaa välittämisen ja antaa olla, kunhan en satuta ketään. Koska minun ei tarvitse lopettaa sotia, pelastaa jokaista eläintä, vastustaa markinataloutta, olla pihirahansäästäjä, boikotoida cocacolaa, ottaa kantaa maahanmuuttoasioihin tai homoavioliittoihin.
-Minun ei myöskään tarvitse olla iloinen ja puuhakas.

Voin myöntää itselleni, että haluan ostaa tavarat valmiina. En halua leipoa ja näpertää päiviä pitkiä ( joskus se on kivaa).
En halua ostaa kaupasta lähi-ja luomuruokaa vaan haluan halpaa ja hyvää.
Käytän nahkakenkiä ja turkista jos haluan.
Käytän myös kemikaaleja, meikkejä shampoita, hiusvärejä.
Syön lääkkeitä, en usko luontaistuote hömppään, ainakaan itseni kohdalla. lennän ja matkustan, jos haluan.
Ja saatan ostaa henkkamaukasta tai ikeasta lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita.

Tiedän olen kamala, mutta luontoon en heitä roskia ja soitan piipaa-autoja tarvittaessa.
Jotain sekin.

On aika yrittää tappaa tai ainakin lannistaa sisäinen wonder womanini, sillä se tappaa hiljalleen.
On paljon tärkeämpää, opetella leikkimään peiton alla kuollutta, kuten lääkärini minua ohjeisti.

Siis minun kannaltani. Tämä ei ole yleispätevä kirjoitus, jonka tarkoitus on herättää ihmisiä näkemään totuus. Tämä kirjoitus koskee ihan minua ja minun sairauttani, jos joku saa siitä ideoita ne ovat vapaasti käytettävissä. mutta pakko ei todellakaan ole.

Nyt menen sohvalle makaamaan ja syljeskelemään kattoon, sen on kyllä riskialtista sillä räkäklöntit saattavat tipahtaa takaisin naamalle. Mutta elämässä on otettava riskejä.

ps. En halua lapsia, en jaksa huolehtia niistä.