perjantaina, toukokuuta 27, 2011

Hiljaiseloa



Hoi ja hei!
Olen taas ollut hiljaa.
Elämässäni ja täällä blogissa.
On ollut aika ihanaa, olen nimitäin ollut Lippe koiran kanssa mökillä 3 viikkoa ja matka jatkuu. Miksi me pois täältä tulisimme. Tämä on ihan pieni siirtolapuutarhamökki. Koska on vielä toukokuu eikä lomat ole alkaneet täällä on hyvin hiljaista.
Puukamina pitää meidät lämpimänä ja läheinen kauppa ruuissa. Pienen matkan päästä löytyy suihku ja vesi vessa.
Bussilla pääsee keskustaan hetkessä. Jos nyt tarvii.

Olen oleillut ja hoitanut puutarhaa, tai no minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo. Nurmikon osaan ajaa ja voikukan tunnistan niin ja vuohenputken.
Muuten vaan arvailen ja teen fiiliksen mukaan.

Täällä on pienen pieni matkatelevisio, katsoin siitä Leijonien kultajuhlan Kauppatorilla. Muuta en ole katsonut.
Tietokone ja mokkula kuitenkin on. Että voi hoitaa asioita, jos tarvitsee. Voi myös aina silloin tällöin facebookata, lähettää sähköpostia ja katsoa uutiset.

Nautin olostani. nautin siitä, että minun ei tarvitse olla kenenkään kanssa tekemisissä. Tehdä ja puuhailla minkä jaksan. Lukea ja kävellä metsässä koiran kanssa.

Saan olla yksin, ilman mitään pakkoja ja saan olla ulkona. Muistutan jo nyt kahvipapua, en ole aurinkoa varsinaisesti ottanut, mutta tuo tarttuu puuhastellessa niin helposti.
Takkutukkakin on käynyt pari kertaa, ollaan grillattu ja puuhailtu. Hän on auttanut minua niissä asioissa, joita en yksin pysty tekemään, mm. kaappien siirtämisessä ja syttyjen tekemisessä.

Olen sisustanutkin tämän opienen mökkipahasen uudestaan. Vielä olisi tarkoitus maalata puolipanelointi valkoiseksi. Sitten kun jaksan.
Mitä tästä opimme, minut voi hyvin kouluttaa uudelleen, erakoksi. Täällä on aikas hyvä olla.Rauhassa. Ilman menoa ja meininkiä.

Hauska asia sattui taannoin, olimme kerrankin Takkutukan kanssa baarissa(!) okei myönnetään, ne olivat vaalivalvojaiset. katselimme molemmat kihlasormustani ja kuin yhteen ääneen totesimme sen joutuneen koville vuoden aikana.
Päätimme, että on uuden sormuksen aika. mutta koska minä olen kranttu ja ainoat kivat sormukset maksavat enemmän kuin vähän, päädyin teettämään uuden kahdesta vanhasta sormuksestani.
Minusta siitä tuli kaunis. keltakultaa, valkokultaa ja timantti, painoa hurjat 5,6g. 0.6g enenmmän kuin Takkutukalla ja hänen sormus on sentään kokoa 23 ja minun 16-.
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ja oikeasti minun kädet eivät ole NIIN ryppyiset kuin kuvassa näyttää.

Koin tänään mukavan yllätyksen, naapurini, jolle eilen lahjoitin kasan raparpereja kävi tuomassa poikansa kanssa minulle raparperipiirakkaa. Poika oli innoissaan, huomatessaan, että minä luen Aku Ankkaa ja käytän samaa voidetta kuin äiti, Helosania.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten mukavata ja
tuo Lippe- koiruus näyttää niin
söpöltä :)

t.Leena ja Pojat

Homssu kirjoitti...

:::)))))Se on söpö :)