Kevät

Kevät ja kesä, muun ajan vuodesta voisin viettää jossain lämpimässä. keväällä muistaa miksi jaksaa koko talven, jäät ovat viittä vaille lähtemässä, bongasin eilen ensimmäisen sinivuokon. Pyörä on päässyt taas käyttöön. Talvivaatteita ei tarvitse. Paitsi ehkä eilen pyöräillessä, ei pipo ja haskat olisi ollut pahitteeksi.

Olen ollut taas pitkään hiljaa, tiedän. Kiitos kaikille, jotka jaksavat roikkua mukana tauoista huolimatta. 
Tuo kuva  on otettu mökiltä parisen viikkoa sitten. Silloin lumi vielä peitti kaiken. Mutta kun Takkutukan kanssa pyöräilimme pääsiäisenä uudestaan paikan päälle oli kaikki lumi jo poissa. Takkutukka yöpyikin pari yötä viime viikolla mökillä ja hyvin pärjäsi.
Mökki siis on pieni siirtolapuutarha mökki, pieni lautamaja siis. Kokoa koko komeudella on 14neliötä  ja sitten pieni tontti. Mökissä on puukamina ja kun siellä pari klapia polttaa, on mökki lämmin.

Teimme Takkutukan kanssa sopimuksen. Minä otan mökin hoitaakseni, maksan puolet maksuista ja maksan hankinnat ( mullat, lannoitteet, kukat yms.) ja sisustan ja maalaan mökin sisuksen uudelleen. Tämän kaiken teen mahdollisimman halvalla, kuitenkin omaan jo valmiiksi paljon kankaita ja ompelukoneen, joten eiköhän verhot synny ihan omin avuin. Maalit tulevat olemaan kallein investointi. Takkutukka saa toki viettää mökillä aikaa ja rakentaa vesiaiheen, kuten hän on jo koko vuoden suunnitellut. Mutta stressaus on häneltä täysin kielletty.

Miten sitten minä?
Vaikka asunkin pikkukaupungissa ja täällä on todella ihanat ulkoilumahdollisuudet, olen todella iloinen tuosta mökkijutusta. Helpottaa, saa olla ulkona, poissa ja väsäillä juttuja. Ja kuitenkin vain viiden kilometrin päässä kodista ja kaupungin keskustasta.

Tämänhetkinen tilanne on selvä syyskuun loppuun asti ja siitä eteenpäin kaikki on taas auki. Rasittavaa ja hermoja raastavaa. Kesäkuussa on onneksi lääkäri, jolloin arvioidaan jatkoa, mutta sehän ei ole pelkästä lääkäristä kiinni, vaan myös maksavasta osapuolesta.
Välillä tämä on puhdasta helvettiä, juuri siksi, että minun pitäisi parantua ja kuntoutua. Palata jälleen työelämään, koska olen niin nuori ja tulen kalliiksi yhteiskunnalle.
Joka aamu, haluaisin välttää heräämisen, haluaisin jatkaa unia. Olla nousematta ja alkamatta uuteen päivään. Nousen kuitenkin, vetelehdin, koska en halua alkaa puuhata. jossain vaiheessa pakotan itselleni vaatteet päälle ja puuhakkaaksi. Käyn kaupassa, siivoan, järjestelen, puuhailen, kiertelen ikkunaostoksilla tai edes olen roikun tietokoneella. Edes jotain. En anna itselleni lupaa olla tekemättä mitään. Koska jossain alitajunnassa sykkii pakko, pakko parantua, pakko jaksaa pakko mennä.
Ja pieni ymmärrys siitäkin, että kokoaikainen pieni puuha auttaa unohtamaan ja jaksamaan.

Pelkään kuolemaa. Silti ajattelen sitä kokoajan. Pelkään kuolemaa silloin jos en saa itse siitä päättää. En kuitenkaan halua kuolla, vaikka siltä usein tuntuu. Haluan katsoa tämän pelin loppuun.

En muista olleeni huoleton lapsi, muistan olleeni huolellinen lapsi. Sitä olen edelleen.
En syntynyt vahingossa, mutta olisi kuitenkin pitänyt harkita kaksi kertaa, että kannattaako. Joskus vain elämä menee sellaisia teitä, että sitä ei ymmärrä. Miksi juuri minun kohdalla on sattunut sellaisia asioita, jotka johtivat tähän.
Ainoa millä jaksan ymmärtää ja selittää on teoria siitä, että kaikella on yhteys kaikkeen. esimerkiksi minua tönäistään kadulla, kaadun ja takanani oleva ihminen joutuu hidastamaan. Tämän takia hän ehkä myöhästyy metrosta ja tärkeästä kokouksesta. Ehkä myöhästymisenjohdosta kaikki pullat on jo syöty ja hän ei saakaan opulla, joka olisi sisältänyt pähkinää, joplle hän on allerginen ja saanut tappavaa anafylaktista shokkia. ( en muista teorian suomenkielistä nimeä)

Että tällä mennään. Hyvin hiljaa minuutti minuutilta. ja toivotaan ihmettä, nimeltään eläkepäätös.