aika menee

Aika menee niin hirmuista vauhtia. Sitä sanotaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee. Lapsista sen huomaa parhaiten. Juuri syntynyt kumma-tyttöni täyttää jo kaksi, toisen siskoni lapset ovat jo koulussa. Hurjaa.
Ajan eteenpäin meneminen pelottaa, noin niinkuin isommassa mittakaavassa. Usein toivookin ajan menevän nopeasti eteenpäin, hokiessaan mantraa: huomenna on paremmin.
Ollaan kallistuttu heinäkuun loppupuolelle, en haluaisi, mutta on pakko sanoa, että kallistumme uhkaavasti syksyyn.
Siitä on olemassa paljon merkkejä. Luonto muuttuu, kaikki on jo tummanvihreää, marjat kypsyvät ja kukkaset alkavat olla ylikukkineita. Kaupassa on tullut suurin osa kesävaatteista ja tavaroista alennukseen ja syksyn uutuuksia on alkanut ilmestyä. Kohta alkaa postilaatikosta tippumaan back to school-mainokset. Uusia reppuja, kyniä, kumeja ja penaaleita.

Ajan kuluminen pelottaa kovasti. Olen viimeiset puolitoistavuotta elänyt puolenvuoden jaksoissa. Jos jotain hirvittää pätkätyöt on tämä vähän sama asia, koskaan ei tiedä mitä puolen vuoden jälkeen tapahtuu. Kuntoutustukihakemukset, kun ovat aina puolelle vuodelle.
Koko ajan joutuu miettimään tulevaa.
Joutuu koko ajan kuulostelemaan itseään, että joko minusta on takaisin työelämään ja se helvetillinen pelko, kun huomaa sen puolenvuodenrajan taas lähestyvän ja itse tietää, että tämä ei tule onnistumaan. Mutta kun siitä pitäisi vakuuttaa kasa muitakin ihmisiä.

Ja taas nostaa päätään sama ongelma, kun minusta ei näy, että mitään vikaa olisi. Joskus iskee epätoivo, pitäisikö tässä maalata naamansa huulipunalla, vetää päähän vappuperuukki ja mennä kaupungin keskustaan jakamaan Jumalan sanaa, irtoaisiko, sillä hoitoa ja eläkepaperit?
Vai pitäisikö ruveta vetämään viinaa?
Pitäisikö yrittää itsemurhaa, siis katsoa varmasti, että homma jää yrityksen puolelle?

Aika menee eteenpäin. On siunaus, että huomisesta ei tiedä. En haluaisi tietää tulevaa, jos se olisikin jotain ihan muuta kuin odotan ja toivon.
Nukkuminen on niin ihanaa silloin aika ja paikka katoaa. Unia ei voi aika kahlita. Uni on vapaus.
Terve ajattelutapa tuokin, mutta uni antaa kivusta vapautuksen ja antaa aina toivon paremmasta huomisesta. Aamu on iltaa viisaampi, mutta silloin huomaa, että ajanratas on taas peruuttamattomasti pyörähtänyt eteenpäin.