torstaina, elokuuta 04, 2011

Viimeinen matka

Kukka, pieni ihana kissani, lähti tästä maailmasta, eilen keskiviikkona. Vanha kissahan hän oli, pitkään ollut jo laiha, mutta jaksoi leikkiä, syödä ja pestä itseään. Tiistai iltana Takkutukka oli huomannut, että kaikki ei ole enää hyvin. Hän soitti minulle keskiviikkoaamuna ja sanoi, että nyt on aika tehdä päätös.
Hyppäsin hetimiten bussiin ja matkasin Takkutukan luo. Ennen sitä kävin kyllä alkossa, ostin Takkutukalle viskiä ja minulle mansikka kuohuviiniä.
Nähtyäni Kukan ymmärsin, että nyt on aika. Eläinlääkäristä löytyi aika klo. 14.00. Soitin samantien Saarenmiehelle ja kysyin saadaanko tulla hautaamaan Kukka. Vastaus oli tottakai.
Siinä sitten paritunti vietimme Kukkaa halaille ja pusitellen, itkien.
Naapuri vei meidät autolla eläinlääkäriin, Kukka matkusti sylissäni filttiin käärittynä. Eläinlääkäriasemalla oltiin kovin ystävällisiä, pääsimme odottamaan toimenpidehuoneesen, Kukka oli hiukan hermostunut, mutta rentoutui nopeasti ja alkoi torkkumaan. Eläinlääkäri oli erittäin ystävällinen nuori nainen. Kukka sai ensin nukutusainetta, jaksoi vielä vähän vastustella piikkiä. Siihen hän sitten nukahti, silittelyyn ja pussailuun. Meidän itkuun. Kymmenen minuutin kuluttua eläinlääkäri tuli uudelleen. Sanoi vielä antavansa anestesialääkettä suoraan sydämeen ja sitten myrkkypiston. Kukan sydän vielä löi, mutta muuten hän oli onnellisesti muissa maailmoissa. Kenties leikkimässä vihreillä niityillä ja syömässä katkarapuja.
Eläinlääkäri kysyi haluammeko siirtyä viereiseen huoneeseen odottamaan kun hän pistää sydämeen. Emme halunneet.
Olemme molemmat nähneet eläimen kuolemia ennenkin ja piikkejä. Siinä sitten vielä Kukkaa silitimme, kunnes lääkäri ilmoitti, että nyt on sydän pysähtynyt.
Käärimme Kukan tuttuun kukkakankaaseen ja laitoimme hänet kassiin. Kukka matkusti takaisin sylissäni, se oli kuin kerälle nukahtaneena, pehmeä ja lämmin, silitin sitä koko matkan.
Kotiin päästyämme haimme kotoa kuohuviinipullon ja soudimme saareen.
Kukka sai kauniin hautapaikan veden äärestä. En halunnut Kukalle mitään muistopaikkaa tai muutakaan, siksi päätimme sen haudata saareen, jonnekin vähän kauemmaksi.

Joimme vielä kuohuviinit.

Koko ilta meni puoli huurteessa ja vielä on tämä päiväkin mennyt. Kyyneleet ovat kastelleet poskeni, kun tätä kirjoitan. Ottaa koville.
Mutta yritän lohduttautua, Kukka eli hyvän ja pitkän elämän. Huonontuminen tapahtui äärettömän nopeasti.Kuolema oli rauhallinen ja hautapaikka kaunis.

Näin se elämä menee, Lippe odottaa viimeisillään pentuja ja Kukka kuolee. Kalle ei onneksi ole moksiskaan. Haluan uskoa, että se jotenkin ymmärsi, että Kukka oli sairas ja sille oli hyväksi lähteä.

Lepää rauhassa rakas Kukkani, minun poikani ja Takkutukan oranssiapina.

6 kommenttia:

aurinko ja kuu kirjoitti...

Voi, miten liikuttavaa ja surullista. Onneksi on elämää ympärillä ja Kukalla tosiaan ollut mitä hienoin elämä sun kanssa. Surunvalittelut vielä kerran. Pus.

Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Voi että... Blogiasi luettuani Kukka tuntui jotenkin, noh, tutulta. Järjestitte Kukan lähdön kauniisti, kunnioitan kovasti raskasta päätöstäsi päästää kissaystävä paremmille metsästysmaille. Surunvalittelut.

Anonyymi kirjoitti...

vedet tuli silmiin... niin kauniisti sai Kukka nukahtaa ikiuneen, tuon ihanammin ei voi rakasta lemmikkiään hyvästellä ja antaa sen lähteä kun aika on tullut. Lämmin halaus Hannalta

Homssu kirjoitti...

kiitos!
Kyllä tuo on ottanut koville, on tässä kovasti Kukkaa muisteltu. Mutta sillä oli onneksi pitklä ja hyvä elämä.

Anonyymi kirjoitti...

Kukkaa ajatellen ja sinua ja Takkutukkaa ja Kallea myös.
Niin kauniisti kirjoitat Kukasta.
Kukkaa on RAKASTETTU <3
Voiko kauniimpaa lähtöä olla, kun saa olla oman mamin sylissä halittavana ja pusittavana. Ja on hyvä olla, kun ei ole enää kipuja ja saa vapaana metsästellä öttiäisiä kissojen taivaassa.

On niin vaiketa erota lopullisesti omista rakkaista, niin se on.
Itku kurkussa täällä.

En ole pitkään aikanut roikkunut netissä, kun tuli muuttohommat ja tietoisesti yritän käyttää vapaa-aikaani netin sijasta muulla tavalla ( esim. kissojen kanssa, puutarhassa ) ja selkäkin voi paremmin, kun en kyki tässä koneen äärellä.
Vaan tänään oli aika katsoa kuulumisia. Ja niitä sitten olikin;
surua ja iloa.
Oi ihanaa Lippe mammaa! Onnittelut mammalle vauvoista ja halit koko poppoolle: myös teille ihmisille :)

Ja valonsäteitä syksyyn.

t.Leena ja Pojat

Anonyymi kirjoitti...

...jatkoa vielä
Kalle varmasti ymmärtää mistä on kysymys ja pitää yhteyttä Kukkaan tavalla, johon ihmiset eivät kykene. Näin minä uskon.

t.Leena ja Pojat