huonot päivät

Takana joukko huonoja päiviä. aamusta alkaen ahdistaa ja ulkona on kylmää ja sateista, eikä oikein jaksa mitään. Sitten vaan nassuttaa kaikkea hyvää ja murjottaa. Sellaisina päivinä on varma, että koirakin vihaa minua. No, onneksi olen oppinut elämään niiden päivien kanssa. Lauantai oli rankka päivä. Ensin oli erään mökkinaapurin 50-vuotis juhlakaffeet. Sitten menin käymään Takkutukan luona ( jonka päätarkoitus oli viedä hänelle kirja, jonka unohdin kylläkin) Vein hänelle viikatteen, että saa oman pihan heiniä vähän lyhenneltyä. Ohimennen kävin myös kaupassa,
koska olin autolla liikkellä ja kauppa on vieressä. Kun Takkutukka taas olisi joutunut polkemaan pari kilsaa kauppaan. Lippekin oli mukana ja sai tavata Allua.
Sitten hurautin takaisin mökille ja saunaan. Saunassa oli vieraana kasa lapsia välillä 4-15 vuotta oli se sallaista menoa, että vähän jotenkin jäi rentoutuminen. Saunan päätteeksi heitin vielä synttärisankarin kotia, koska lahjoja oli tullut niin paljon, että pyörän salässä niitä ei saanut kuljetettua. Nukahdin illalla ajoissa, nukuin 13 tuntia ja sammahdin takaisin oltuani pari tuntia hereillä. Siinä se sunnuntai menikin. Nukkuessa.

Psykologin kanssa puhuttiin taas siitä minun syömisestä. Se ei ole kohdallaan, ei ole koskaan ollut. Joko syön tai en syö. Ihanaa on puuhata kamalasti, koska silloin tuntee kuluttavansa jotain. No niin syöminen ja kehonkuva on siis aivan päin honkia. Kyllä minä tiedän, miten syödään terveellisesti ja kaiken muun läpinän. Mutta olen päätynyt siihen, että aivoissani on joku ohjelmointivirhe. Ehkä ne pitäisi avata ja ohjelmoida uudestaan.
Lehdessä oli juuri juttu siitä miten tietynlaisella aivoleikkauksella, on saatu hyviä tuloksia pakko-oireiden hoidossa. Nyt ei siis kyse ole lobotomiasta, vaan aivojen eri osien stimuloinnista. Kannattaa lukea.

Mutta nyt niitä valokuvia.