Vihaan kaikkea, olen vihainen, vihainen nainen.
Vihaan universumia, vihaan maailmankeikkeutta, vihaan Jumalaa. Vihaan niin kamalasti.
Vihaan epäreiluutta.
Vihaan epäoikeudenmukaisuutta.
Vihaan itsekkyyttä.
Tekisi mieli potkaista metrossa niitä, jotka jäävät reunaan istumaan, vaikka ikkunapaikka on vapaa.
Tekisi mieli tönäistä sitä hidasta lyllertäjää edessä.
Tekisi mieli ampua polvilumpiot rikki jokaiselta idiootilta.
Tekisi mieli hakata pesäpallomailalla autot rusinaksi.
Raivota ja huutaa, iskeä pari päätä seinään ja näyttää keskisormea lipuntarkastajille.
Onneksi se on kuulemma terveellistä, visualisoida raivonsa. Silloin sitä ei oikeasti tule tehtyä, mutta se on vihan käsittelyä.
Vihaan itseäni, epäonnistunutta ja mihinkään kuulumatonta, kävelevää katastrofia.
Tämä on niin epäoikeuden mukaista.
Miksi juuri minä olen se ihminen, joka saa elää helppoa elämää pari päivää puolessa vuodessa ja loput tappelen ja keskityn hengittämiseen.
Miksi?
Miksi?
Miksi?
Miksi?
Miksi?
Minä olen niin Jumalattoman vihainen. Ja puhukaa joku anteeksiannosta ja pääsette minun polvilumpiot paskaksi-listalle.
Minä vihaan juuri niin paljon kuin haluan.
Minä vihaan sitä etten kuulu mihinkään, en ole osa joukkoa, olen toiselta planeetalta tippunut. En ole perinteikäs baaressa notkuva villi sinkku, en ole perheellinen, olen yksin (saamaton, laiskapaska siis) en aina oikein ymmärrä naisten juttuja, mutta en minä miestenkän joukkoon kuulu.
Minä en kuulu mihinkään.
Ei ole uraa, on vain se yksi ja sama työ. Minulla on oudot mielipiteet ja arvot ja ai niin, minä olen lääkityksellä ja juoksen terapiassa. Elämäni ei ole normaalia ja puhun kissoilleni, jotka vain tuijottavat minua.
Minulla ei ole asuntolainaa.
Ei opintolainaa.
Enkä harrasta liikuntaa.
Ihmiset ovat mielestäni outoja, enkä oikein tiedä miten heidän kanssaan tullaan toimeen.
Koska minä en kuulu mihinkään.
Olen ulkopuolella.
Kuulumaton.
Vihaan sitäkin.
Vihaan kaikkea.
Mihinkään kuulumaton ja turha, joka vihaa vain kaikkea.
Ah, kuulostaa niin rakastettavalta, että ihan naurattaa.
Ilmankos...
8 kommenttia:
Mutta sullapa onkin oikeus vihata!
Jotkut ei osaa sitäkään...
Ja blogias et vihaa kun laitoit sille uudet vaatteet...
Vihaa ihan rauhassa!
Kuulut samoin tuntevien joukkoon, et siis ole yksin... Mutta haluatko oikeasti kuulua siihen joukkoon tai johonkin joukkoon tai ryhmään ylipäätään... onhan siinä ehkä helpompi olla...massassa...mutta minusta, kun ihminen oivaltaa tai löytää itsessään olevan voiman ja rakkauden , ei tarvitse enää ympäriltä tulevaa hyväksyntää.
Tosin sinä selvästi superälykkäänä ihmisenä olet varmaan ainakin kuullut tai lukenut jo tuon, ellet sitä ole kokenut... Minä uskon (ja olen kokenut) , että jokainen VOI löytää sen, vaikka olisi ihan hajalla. Tahto ja päätös ja siihen onnistumiseen uskominen ja sitoutuminen on tärkein askel. Matka alkaa sitten sujua, VAIKKA välillä ottaakin askelia taaksepäin. Mutta jos tahto horjuu tai vaihtuu, eikä asiaan itsekään usko...
Käytätkö voimalauseita, affirmaatioita? Ellet, ne voivat kuulostaa turhilta, mutta niillä on valtava voima alitajuntaan. Esimerkiksi iltaisin ennen nukkumaan menoa sanoo itselleen rauhallisesti monesti "olen onnellinen" tai "olen täynnä rakkautta ja iloa" tai "minä olen rakkaus" tai "annan anteeksi x:lle, annan anteeksi x:lle" jne. Huomaat jonkin ajan kuluttua, että uskot itsekin niin ja siis OLET sellainen tai esim. anteeksi antanut tai ainakin viha on laimentunut.
No, en tiedä onko apua vai haittaa sepustuksestani, mutta tarkoitus on yrittää auttaa... tai ei ainakaan ärsyttää...
Niin ja vielä tuli mieleen, että tunteet ovat terveitä, osa elämää jne. Niitä on hyvä päästää irti ja käsitellä, mutta niihin vellomaan jääminen on oma valinta. Tämä EI ole syytös tai rivien välistä kehoitus "vaihtaa asennetta". Se ei aina ole helppoa, tiedän senkin kokemuksesta. Tämän tarkoitus on muistuttaa tai ehkä antaa mikropieni valonpilkahdus tai jotain sellaista... että vaikka olisi kokenut mitä kamalaa ja olisi ihan sekaisin tai loukattu ja rikki raastettu, meillä on täällä hetkellä vain NYT! Ja vain sinä itse voit muuttaa tulevaisuuden, ei kukaan muu. Jos vaikka pienin askelin koittaisi aloittaa itsensä hyväksymisen, pala kerrallaan, ei rytinällä... =)
Halaus taas,
Nina
Ai niin, tuli mieleen...kuulut tosi moniin ihmistyyppeihin, jos haluat... kuulut kissaihmisiin, sisustajiin, ompelijoihin, ambulanssifaneihin jne. Lisäksi olet kirjoittaja, suklaan rakastaja, valokuvaaja jne.
Sitten minusta sinä olet elämään täydemmin haluava, elämää siis rakastava, utelias, oppimishaluinen, älykäs, huumorintajuinen ja olisi kiva olla ystäväsi livenäkin. Toivon sinulle tosi paljon hyvää oloa!!!
Nina
Mutta sä ET vihaa, kissapoikia, ben&jerry´s jätelöä etenkin sitä juustokakkua. Ja sitten täytyy muistaa riisisuklaa ja kalkkuna subi!! Ai niin ja ambulanssit. Ei susta olis niitäkään vihaamaan :)
Halit ja potku Jaloliinalta!!
Kiitos kaikille kauniista ja hyvistä sanoista. Kiitos, että välitätte ja jaksatte lukea ulinaani.
halit!
ÄH, pahoitteluni kiireiden johdosta, etten ole kerinnyt "häiriköimään" täällä ;-)
jokaisella on oikeus vihata jotakin (niin minäkin vihaan tiettyjä asioita), mutta ihmisen luonne määräytyy siinä, mitä hän tekee todellisuudessa.
Se, mitä olen Sinusta lukenut täällä blogissa, niin saan Sinusta kuitenkin positiivisen käsityksen, joten se antaa positiivisen käsityksen myös Sinusta.......
Elämä potkii välillä päähän kaikkia, mutta mitä siitä. Jokainen meistä (18 v. täyttänyt) päättää omasta elämästä.
Pask** tulee tuulettimeen kaikilla, mutta sitä vastaan pitää vain suojautua.
Kivä, Wäiski, että palasit.
Aina ei vaan jaksa suojautua, sitä tuulettimen tuotosta vastaan ja sitten seuraa ikäviä.
queer
Lähetä kommentti