maanantaina, elokuuta 31, 2009

Yksi toive


Jos voisin yhden toiveen saada, toivoisin olevani terve. Normaali ihminen. Elää normaalia elämää.

-Haluaisin elää elämää ilman notkahduksia. Ilman suuria tunteita, ja niiden aiheuttamia aaltoja.

Tuntea normaalisti, ilman että vaivun pohjaan ja haluan kuolla.

-Haluaisin herätä aamulla, koska on aamu ja silloin herätään.

-Haluaisin mennä nukkumaan, ilman että mietin millainen seuraava päivä on.

-Haluaisin suunnitella menoja, ilman että on otettava huomioon, että millainen päivä on.

-Haluaisin suunnitella tulevaa.

-Haluaisin syödä normaalisti kun on nälkä.

-Haluaisin nähdä peilistä itseni ja hyväksyä näkemäni.

-Haluaisin tehdä asioita, koska haluan, tai jättää tekemättä, koska halua. En siksi, että mietin mitä muut haluavat minun haluavan.

-Haluaisin kokea itseni hyväksytyksi ihan vain siksi, että olen minä.

-Haluaisin pystyä luottamaan ihmisiin.

-Haluaisin osata pyytää apua.

-Haluaisin olla minä ja tuntea riittäväni sellaisenaan.

-Haluaisin osata elää ilman, että mietin koko ajan miksi, miten ja milloin.

-Haluaisin elää niin, etten halua kuolla.

-Haluaisin elää ilman tunnemyrskyjä.

-Haluaisin kokea tunteet ihan vain tunteina, en maaimaa suuntan tai toiseen kaatavana painona.


Olen jonkun verran väsynyt tähän kaikkeen. Sairaus kuin sairaus on rasittavaa ja väsyttävää, kun se on pitkäaikaista. Elämää hallitsevaa.

En jaksa, enkä halua enää kertaakaan kuulla seuraavia asioita:


-liiku enemmän

-mene ihmisten seuraan

-jeesus pelastaa

-ala joogaamaan

-hyväksy itsesi

-ajattele positiivisesti

-mene taidenäyttelyyn

-aloita terveellinen ruokavalio

-hanki parisuhde

-ala elämään



Jos tällaista tai vastaavaa kuulu en vastaa teoistani, siloin saattaa nyrkki osua nekkuun.
Masennus ja varsinkin pitkäakainen masennus on sairaus siinä missä muutkin.


SAIRAUS. Se ei ole itsevalittu tai itseaiheutettu. Ja siitä ei itsehoidolla pääse eroon.

Teen kyllä kaikkeni, juoksen terapiassa, syön lääkkeitä ja syydän rahaa eri tahoille. Ihan kyllä kaikkeni. Muuta mieltä olevat tukkikoot turpansa.


Tämä on vaan niin kovin väsyttävää välillä. Koska töitä on kuitenkin samalla tehtävä, että saa rahaa elämiseen.


Minulla on vaikea ja pitkäaikainen masennus, olen sairas.


Ja aina välillä hiton väsynyt tähän kaikkeen.


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hali ja
karvapojilta pusut myös!

t.Leena ja Pojat

Prisca kirjoitti...

Mut hei, ainakin sä tiedät mitä haluat ja mitä et halua.Eikös se ole jo edistystä sekin.
Ja nyt sulla on ihan uusi ja pieni asia jonka vuoksi tehdä asioita, jos ei itsensä takia aina kykene.pus.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulehan Honssu! Olen ajoittain lukenut blogiasi ja vertaisryhmään kuuluvana selviytyjänä koen myötätuntoa ja ymmärrystä.Mutta: lukiessani luetteloasi näin kirkkaasti, että ajatuksesi ja toiveesi sisältyvät JOKAISEN vähääkään tiedostavan ihmisen ajatuksiin ainakin ajoittain; joillakin harvoin, joillakin lähes alinomaa. Sinä et kuulu niiden osalta minkään erityisen sairauden piiriin, ei ole niin yksin ja poikkeava kuin luulet. Sinä olet ajatteleva ja tunteva ihminen ja tällaiset mietteet kuuluvat olennaisena osana elämään. Pohjimmaltaan varmasti sen tiedät itsekin.

Anni kirjoitti...

Leena ja pojat ja aurinko ja kuu: Kiitos ja halit takaisin.

Anonyymi. Jäin pohtimaan, en varmaan ilmaissut itseäni kyllin selvästi: Kun normaali tunteva ihminen joutuu asioiden kanssa tekemisiin, joita mainitsin, hän ei joudu nappaamaan paria extra-rauhoittavaa ja pohtimaan koko elämänsä mielekkyyttä. Hänen ei myöskään tarvitse keskittyä hengittämiseen vain selvitäkseen.

"terve" ja tunteva ihminen pystyy kohtaamaan elämän, ilman, että tukipilarit horjuvat uhkaavasti, joka kerta.
Minä en siihen pysty, ainakaan vielä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Homssu hyvä! Huomaan, että olet ymmärtänyt täysin väärin esittämäni ajatuksen ja niin ollen luulet myös minun ymmärtäneen väärin. Miksiköhän? Siksi en yritäkään enää tunkeutua ajatuksineni sivustoillesi. Maailma jo liian täynnä väärinymmärryksiä.Jättäisin kuitenkin vielä ilmaan kysymyksen: miten monta "tervettä" ihmistä voit sanoa tuntevasi????

Anonyymi kirjoitti...

Voin yhtyä täysin toiveisiisi. On todella turhauttavaa ja raivostuttavaa, jos ja kun päivä toisensa jälkeen joutuu keskittymään vain hengittämiseen pysyäkseen istumassa/ollakseen olemassa. Ja sitten pitäisi vielä selitellä, miksei jaksa siivota omaa kotiaan, kun se on niin likainen, ettei kehtaa päästää ketään käymään.

Tv. Matleena