tiistaina, lokakuuta 13, 2009

Orvokki


Orvokki löytyi parvekkeeltani. Olin hakemassa sieltä roskapussivuorta, kerrankin. Siinä orvokki hyppeli, pää vinossa.
Ymmärsin heti, että ikkunaanhan tuo on lentänyt. Ajattelin antaa orvokin olla, ehkä se lentäisi omia aikojaan pois.
Huomasin kuitenkin, että ei se siitä mihinkään lähtenyt, loikki vain piiloon.
Teki hetken mieli soittaa yx yx kahteen. Pyytää apua, parvekkeellani on loukkaantunut lintu.
Maltoin kuitenkin mieleni, sillä on hyvin mahdollista, että numeroni on on häkessä pannassa, tai ne olisivat kiikuttaneet minut hoitoon tipusen sijaan ( mikä kyllä olisi ehkä ollut ihan hyvä).
No soitin ensin pieneläinklinikalle, siellä minua ei osattu auttaa. Sitten soitin Korkeasaareen, siellä on luonnonvaraishoitola, jonne kiikutetaan luonnosta löytyneitä eläimiä.
Korkeasaaressa neuvoivat laittamaan pimeään, eli pahvilaatikkoon toipumaan ja tuomaan linnun heidän hoiviin. Oli kuitenkn ilta, joten en viitsinyt Korkeasaareen enää lähteä. Sanoin, että laitan tipun toipumaan ja katselen selviääkö yön yli.
Onneksi minulla oli hyvä kenkälaatikko, jonne pohjalle laitoin pyyhkeen ja korkillisen vettä juomaksi.
Otin varoiksi mukaan metsästysretkelle pipon ja lapasen, että saan sen tipun vangittua pimeän pipon alle. Mutta orvokki oli sen verran loukkaantunut, että sain sen otettua ihan suoraan käteen, jossa oli kutenkin lapanen suojana.
linnut yleensä alkavat leikkiä kuollutta, kun ne otetaan käteen ja niin teki Orvokkikin.
laitoin Orvokin kenkälaatikkoon ja varmuuden vuoksi korkealle ja kahvipaketin päälle, ettei karvaiset poikani rupea metsästyspuuhiin, mutta eihän ne höntit mitään tajunneet.
Orvokki jäi laatikkoon nököttämään. Kävin vielä kurkkaamassa häntä ennen nukkumaanmenoa ja oli jo pörhistynyt unipalloksi nukkumaan.
Olin jo valmistunut, että aamulla saattaisi olla hautajaiset edessä.
Mutta aamulla orvokki oli yhä hengissä, hyppeli ympäri laatikkoa, välillä kaatuen, kun pää oli niin kovin vinossa.
Olen töissä aika lähellä Korkeasaarta, joten Orvokki mukaan töihin ja jatkotoimenpiteisiin.
Teippasin kenkälaatikon kannen ystävälläni erkkateipillä kiinni ja niin saattoi matkamme alkaa.
Metrolla matkasimme työpaikalleni, lapset ja aikuiset kävivät kurkkaamassa Orvokkia, kun hiukan raotin laatikkoa.
Eräs erittäin ystävällinen lapsen isä otti kenkälaatikon ja lupasi viedä Orvokin Korkeasaareen matkalla töihin.
Tapahtumasta on jo kulunut viikkoja, ja eilen sain tietää, tältä isältä, että Korkeasaaresta oli tullut viesti, että pitkästä hoitorupeamasta huolimatta, Orvokki ei selvinnyt. :(
Hiljainen hetki on siis paikallaan.
Mutta orvokki oli söpö lintu ja saimme molemmat kokea mukavan seikkailun. Orvokki säilyy muistoissani.
Orvokki muuten oli pieni punarinta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi Orvokki punarintaa ..
Ihana kun hoivasit Orvokkia ja
hoivaile nyt itseäsi kun olet taudissa....silittelet murujasi ja nukut paljon ja juot kuumaa ( onks sulla vesipiippua, se kosteuttaisi kurkunpäätä) ja säästät ääntäsi ...

t.Leena ja Pojat

Homssu kirjoitti...

Ei ole vesipiippue ei :) Mutta onneksi vanhakunnon höyryhengitysmasiina löytyy kaapista.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, piti vielä kirjoittamani, että kuulostaa niin tutulta tuo työpisteen muutto ja toi koko meininki, että HYSHYS ei saa kertoa vanhemmille...what a f...u..c...k ?
Lapsista kyse !!!
Vanhempien oikeus saada tietoa ja sitte puhutaan kyl niin hienosti kasvatuskumppanuudesta yms...
ARGH!
Ymmärrän fiiliksesi, olisit varmaan hyvä työtoveri ;)

t. Leena edelleen

Homssu kirjoitti...

Leena: Kyllä, tämä tuntuu olevan hyvin perseestä koko touhu. Mutta ei juuri tällanen tavallinen duunari voi asialle oikein mitään vaikka kuinka yrittää.
Pitää vain olla ammatillinen. ;)