kel´onni on, se onnensa hoitakoot

Olen työskennellyt lasten kanssa syksystä 1998 asti. Vuosi sitten jäin pois töistä ja paluuta ei ole näkyvissä.
Monenlaista on nähty, olen ollut työssä koulussa, suomenkielisessä päiväkodissa, ruotsinkielisessä päiväkodissa, yksityisellä puolella ja julkisella sektorilla. pelkässä päivähoidossa, sekä ympärivuorokautisessa yksikössä.
Kaikenlaista on nähty.
Jokaisessa hoitopaikassa lapset ovat aina samanlaisia, ihania, joskus hyvinkin ärsyttäviä, muta loppujenlopuksi aika rakastettavia palleroita.
Kas kummaa, myös vanhemmat tuppaavat olemaan samanlaisia.
Suurimman poikkeuksen eri työpaikkojen välillä tuovat työkaverit. Mutta kun heitäkin oikein tarkastelee, joka paikasta löytyy tietyt karikatyyrit ja samanlaiset ongelmat.
En tällä kertaa kuitenkaan pureudu päivähoitoon vaan vanhemmuuteen.

Minulla on paljon mielipiteitä, mutta yksi on ylitse muiden:
Ken´lapsen hankkii, myös huolehtii siitä.

Ei ole päivähoidon, eikä kouluntehtävä kasvattaa lasta, niiden tehtävä ei myöskään ole valmentaa lasta elämään tai opettaa lapselle hyviä käytöstapoja. Niiden tehtävä ei ole myöskään luoda perustaa lapsen hyvälle itsetunnolle

Kaikki edellä mainittu on perheen tehtävä. Se mistä perhe muodostuu on täysin yhdentekevää. On aivan sama kasvaako lapsi äidin ja koiran kanssa vai isän ja kissojen kanssa. Se onko perheessä kaksi äitiä tai kaksi isää on täysin yhdentekevää. Puolestani lapsen voi kasvattaa koko kylä tai 15 naisen tai miehen kommuuni.
Koti voi olla myös adoptiovanhempien tai kasvatusvanhempien luona tai isovanhempien luona.
Esimerkkejä löytyy.

Ainoa asia millä on väliä, on se että lähtökohta kaikkeen tulee kotoa. Kasvatus tulee kotoa, hyvät käytöstavat tulee kotoa, toisten huomioon ottaminen tulee kotoa, itsetunnonperusta löytyy kotoa.

Lapsen hoito ja kasvatus on kodin tehtävä. Päiväkoti ja koulu tukevat kotia kasvatuksessa, mutta ken lapsen hankkii, se myös hoitaa sen.
Koulua ja päivähoitoa on turha syyttää, kun ongelmia lapsen kanssa ilmenee. Silloin katse on käännettävä, lapsen huoltajaan.
Ongelmia voi toki ratkaista "ammattilaisten" kanssa, mutta narut ovat huoltajien käsissä.
On turha yrittää opettaa lapselle, että pöydästä noustessa sanotaan kiitos, toisia ei lyödä ja ole hyvä on kaunis ilmaisu, jos kotona näytetään aivan toisenlaista esimerkkiä.
Pienelle lapselle koti on turva ja huoltajat ovat jumalia.

Mielestäni on julmaa ja edesvastuutonta, että lapsiaan saa kohdella melkeinpä miten vaan ilman, että yhteiskunta puuttuu asiaan. Välillä tuntuu, että eläintenoikeuksista ollaan enemmän huolissaan kuin lastenoikeuksista. 
Mielestäni jokaiselle lasta harkitsevalle pitäisi olla pakollinen vanhemmuuskurssi, vähän kuin autokoulu. Mielestäni on erittäin ristiriitaista, että adoptoidessa lasta on käytävä läpi raskas prosessi ja todistettava pätevyytensä vanhempana. Raskaaksi taas saa pamahtaa kuka tahansa. Raskaana ollessaan saa käyttäytyä melkeinpä miten tahansa.
Lapsen huostaanotto vaatii aika paljon rikkomuksia. Yhtenä syynä tähän on se, että lastensuojelulla ei ole resursseja ja sijaiskoteja ei tahdo löytyä.

Minussa herättää ääretöntä vihaa ja vastenmielisyyttä ihmiset, jotka henkisesti tai fyysisesti laiminlyövät lapsiaan.
Mielestäni lasten laiminlyöntitapauksissa, vanhemman " kuntoutus" pitäisi laittaa toiselle sijalle ja lapsen psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi ehdottomasti ykkössijalle. Oli laiminlyönnin syy mikä tahansa. Myös takautuvasti annettava rangaistus lapsen laiminlyönnistä olisi ihan paikallaan.

Tässä lapsi haluavan muistilista:
-Lapsi ei ole lelu
-Lapsi ei hiljene nappulaa painamalla
- Lapsen hoito on työtä
-Parhaimmillaan lapsi aiheuttaa kasvattajalleen halun hypätä parvekkeelta.
-Lapsi  vie yöunet
-Lapsi tulee kalliiksi.
-Lapsi ei pelasta parisuhdettasi, vaan parhaimmassa tapauksessa tuhoaa sen.
-Lapsi on huoltajastaan riippuvainen ainakin seuraavat 18 vuotta, parhaimmillaan 24 tuntia vuorokaudessa.
-Lapsi ei ota huomioon vanhempien menoja ja haluja.
-Lapsen teko tietää selibaattia
-Synnytyksen jälkeinen masennus tai psykoosi on erittäin huomioon otettava asia
-Lapsi menee aina ykkössijalle
-Lapsi ei pärjää itsekseen.
-Lapsi ei ymmärrä, jos ei halua ymmärtää.
-Lasta pitää kasvattaa.
-Lapset haisevat ja sotkevat
-Lapsen kanssa lääkärissä juoksu on usein arkipäivää, sillä lapset sairastavat ja jos ei muuta he tunkevat paperinpaloja syvälle korvaansa.


Edellä mainitut olivat todellakin ääriesimerkkejä, eivätkä aina paikkaansa pitäviä. Mutta se mitä haluan sanoa, lapsi ei ole hiljaa kapalossa köllivä nyytti.
Lapsi tietää työtä ja elämänmuutosta.
Jos vauvakuume iskee olisi erittäin hyvä mennä ensin lapsenvahdiksi (enemmän kuin pariksi tunniksi) tai vaikka lastentarhaan töihin.
Jos vielä kaikesta huolimatta olet varma, että tätä minä haluan, eikun homma käyntiin.
Sillä loppujen lopuksi ja kaikesta huolimatta lapset ovat aika ihania palleroita, jotka rikastuttavat elämää ja antava sille uutta perspektiiviä.
Oli ne sitten omia tai jonkun muun.

Hatun nosto kaikille niille, jotka ovat lapsen saaneet ja kunnialla sen hoitaneet, sillä se on vaativaa työtä.