Lippen mahasta putkahti maailmaan seitsemän ihanaa pötkylää.
Tämä penikoiminen oli vain hiukan vakavampi kuin yleensä. Lapsivesi oli vihreää, se tarkoittaa, että jonkun pennun istukka on irronnut ja tästä seuraa hapenpuute ja pennun menehtyminen. Kiire oli myöskin siksi, että Lippellä ei supistukset alkaneet lainkaan.
Koira pakattiin autoon ja eikun vauhdilla lähimpään päivystävään eläinlääkäriin, koska sattui olemaan lauantai.
Lippelle laitettiin tassuun kanyyli, jota kautta laitettiin kalkkia ja oksitoniinia, jotka auttavat supistusten alkamiseen. Johan suopistukset alkoivat ja Lippe pullautti kolme pötköä.
Siihen eläinlääkärin lattialle.
Mutta sitten supistukset loppuivat, uudet lääkeannokset eivät auttaneet ja loput pennut oli leikattava ulos. Koirilla on pentujen tarkkaa lukumäärää hyvin vaikea arvioida, sillä ultra ja röntgen eivät anna luotettavia tuloksia, koska ne pennut ovat hyviä soluttautumaan emon mahan syövereihin.
Ei siis auttanut muu kuin jättää Lippe eläinlääkärin hoivaan ja mennä tunniksi viettämään aikaa. Tunnin kuluttua saavuttuamme eläinlääkäriin, oli meitä vastassa nukkuva emo, jolla oli seitsemän pientä kääröä etsimässä jotain imettävää.
Soitin Takkutukankin paikalle ihastelemaan vastasyntyneitä.
Kun Lippe hiukan tokeni, nostettiin pennut pahvilaatikkoon, jossa oli pyyhe ja lämmenvesihanskoja. Lippe oli kanssani auton takapenkillä.
Kotiin päästyämme Lippe pääsi omaan pentupesäänsä ja pötkylät autettiin nisille imemään. pienestä tokkurasta huolimatta tuore äiti alkoi jo hoitaa poikasiaan.
Pienet koiranpennut ovat sokeita ja kuuroja. Ne nukkuvat ja imevät maitoa. Kakkaavat vähän, emo syö kakan, nuolee poikasia ja pissattaa ne nuolemalla. Emon nuoleminen auttaa mm. poikasten verenkiertoon.
Lippe jaksoi ensimmäiselle pienelle uloskäynnille illalla.
Siinä sitä sitten istuttiin ja tuijoteltiin.
Vähän myös pidettiin silmällä, koska usein keisarileikkauksen läpi käyneet emot hylkivät aluksi pentujaan, Lippen kanssa ei mitään tällaista ollut havaittavissa ja haavakin oli siisti ja ilmeisen kivuton.
Eilen pennut täyttivät viikon. Ne ovat kasvaneet suunnattomasti. Syntymäpaino oli n.200-300g ja on jo nyt paljon enemmän.
Torstaina menemme Takkutukan ja parin muun koiraihmisen kanssa katsomaan pentuja ja Lippe-mammaa.
Hauska yhteensattuma oli, että siitä samasta eläinlääkärihuoneesta, josta 2,5 viikkoa aikaisemmin olin poistunut kuolleen Kukka-kissan kanssa poistuttiin nyt laatikollisen vastasyntyneitä ja pöhnäisen äidin kanssa.
Näin sen ympyrä sulkeutuu.
Kalle-kissa voi hyvin, viettää laatuaikaa kahdestaan Takkutukan kanssa.
Kävin ensimmäisen kerran yli kahteenkymmeneen vuoteen sienimetsällä Saarenmiehen kanssa, hän keräsi kylläkin marjoja, minä löysin ison kasan lampaankääpiä, se yksi harva sienilaji, jonka tunnistan. Takkutukka tuli ne paistamaan.Sain Saarenmieheltä myös laatikollisen omenia, tein eilen elämäni ensimmäisen omenapiirakan, hyvää tuli.
1 kommentti:
Onpa ihania pikkuisia koirapötkylöitä :)
Lähetä kommentti