lauantaina, huhtikuuta 09, 2016

Käymme yhdessä ain

No niin. Olen minä täällä. Maailmassa ei ole tapahtunut edes mitään mullistavaa .  Olen edelleen minä. En ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa. Paljon olisi asiaa, ja ideoita, mutta ei, ehkä se on ollut tämä kylmyys, joka on vain saanut kietoutumaan filttiin ja katoamaan television ja unien maailmaan.
Suurimmat muutokset;luokseni muutti uusi yllätyskisat. En ollut hänen tuloaan pohtinut, hän oli vain niin söpö. Uusi tulokas on kilpikonnaväritteinen neiti, nyt jo 11 kk, turkki on pitkä. Ulkonäöstään huolimatta aivan tavallinen maatiainen, kuten Olga ja Valma. Ja niin uuden tulokkaan nimi on Helmi. Alun sängynalus asumisen jälkeen Helmi on asettunut hyvin taloksi. Olga on neidin paras kaveri ja muikut lempiruokaa.
Tulokas puraisi minua heti ensimmäisenä päivänä, joten onpa koettu ensimmäinen antibioottikuuri vuosiin ja nyt on jäykkäkouristusta-rokote ajan tasalla.


Allu-koirasta on tulossa isä. Parin viikon päästä on morsiamen laskettuaika, jännitetään yhdessä.

Sitten tälle sairausrintamalle. Mitäs tässä, ei mitään uutta. Tietysti olen paljon pohtinut olemassaoloani ja sairauden kulkua. Olen edelleen masentunut ja ahdistunut. Ei siitä mihinkään pääse. Mutta meistä on tullut kavereita, siis ei mitään bestiksiä. Lähinnä sellaisia pakkoavioliiton kautta yhdessäoleva pariskunta. Minä ja sairaus, käymme yhdessä ain. Turha sitä on juosta pakoon, ei se katoa, ei se jää edes jälkeen. Askeleen edellä ja aina odottaa nurkantakana. Parempi se n vaan hyväksyä ja jatkaa matkaa sen kanssa. Tehdä sovinto sen tosiasian kanssa, että eroon tästä ei pääse, elämää se vaikeuttaa ja vituttaa suunnattomasti.
Kesä, eläimet, luonto, yksinolo, elokuvat ja kirjat. ( Toki Takkutukka on maisemissa).
Sitten vain eletään niinkuin pystytään. Minä pystyn elämään, kun ei työssä tarvitse käydä, voi nukkua ja ahdistua, silloin kun tuntuu siltä.
Mieli on valtava, aivot ovat jotain äärettömän hienoa. Siksi mielen kanssa pystyy pelailemaan niin hyvässä kuin pahassa. Käyttää erilaisia tekniikoita elämän helpottamiseksi ja tutkailla mitä ja miksi ja miksi tämä toimii näin.

Yritän palata taas kohta uudestaan asiaan, sillä tykkään kirjoittaa. Kun ei vaan saa aikaiseksi.




3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten kiva lukea kuulumisiasi! On tätä odotettukin... Jokaikinen päivä! Monta kertaa sai hoputtaa... Ja Homssusta on tullut Anni! ;) Paljon onnea ja iloa uudesta kisulista! Kaunis Helmi! Olen niiiiin kade, että olet päässyt noin sinuksi sairautesi kanssa. Minä täällä vasta tappelen vastaan ja voimat alkavat olla tosi vähissä... Näistä sinun kirjoituksistasi olen saanut toivoa, että ehkä minäkin voin tästä vielä selvitä.

Anni kirjoitti...

❤❤❤🐱❤

Anonyymi kirjoitti...

❤️ takas... Paitsi tämä sairastaminen, meillä taitaa olla pientä muutakin yhteistä 😉 Teidän Allu-lappalaisen taustalta sukutaulusta löytyy meidän edesmennyt lapinkoira 😊 viidennestä polvesta 😉 t. "ex-lappalainen"