Kadonneet

Asia numero ensimmäinen, minulla on silmälasit, sain ne kun olin kolme (ei ole tietenkään samat enää) Minulla on hajataittoa eli näen tosi lähelle hyvin, mutta vähänkin kauempana kuva sumustuu, hämärtyy ja sotkeentuu.
Asia numero toinen, olen erinomaisen mainio ajatuksissani laskemaan tavaroita käsistäni mitä oudoimpiin paikkoihin.
Jostain syystä minulle on kehittynyt tapa mitä oudoimmissa tilanteissa ottaa silmälasit pois, kun puhun puhelimessa, kun käyn vessassa, kun kuuntelen musiikkia.... Ja sitten ne normaalit meikkaus, suihku ja pukeminen yms.
Minulla on ns. hengettömät silmälasit eli eli niissä ei ole periaatteessa pokia ollenkaan.
Nyt laskekaa yhteen jonnekin lasketut silmälasit+huono näkö = ei hyvä.

Kun taas kerran olen hukannut silmälasini, ensinnäkin pitää kävellä vähän kumarassa, että näkee tarpeeksi lähelle ja toisekseen taputella hellästi erilaisia pintoja, että tuntee, jos ne silmälasit vaikka olisi siinä. Vielä vähän siristellä, että näkee edes vähän paremmin. Arvatkaa kuinka oudolta se näyttää ulkopuolisen silmään, kun näin liikun asunnossani pari kolme kertaa päivässä. ( olen kuin hevonen, joka hukkasi silmälasinsa, ne muuten löytyivät jääkaapista)

On kolme asiaa, jotka voi hukata ja silloin ei voi lähteä mihinkään. Avaimet, silmälasit ja kännykkä. Avaimia, minulla on onneksi aika iso nippu ja niissä roikkuu, vielä avaimenperiä ja kaulanauha. Löytyy aika helposti. Jos puhelin on hukassa, eikä se löydy, ollaan pulassa, koska kissoillani ei ole puhelinta, jolla he soittaisivat siihen. Pitää vain etsiä tai toivoa, että joku siihen soittaa, mikä on aika epätodennäköistä.

Liikun yleensä kaikkialla aika ison olkalaukun kanssa, koska viihdyn paremmin isossa laukussa jonne mahtuu tarvittaessa kunnolla kamaa. Ison laukun huonoja puolia, sinne katoaa tavaraa. Arvatkaa onko kiva kaupanjonossa kaivella lompakkoa, joka on kadonnut tai avaimia kun tulee kotiin tai puhelinta, joka soi ruuhka ratikassa. Sitä kaivellessa olo on kuin Maija Poppasella, jolla oli pohjaton mattolaukku.

Sitten vielä pari kadonnutta asiaa: Pirkan rommileivos-keksit ja se keltaisees pakettiin kääritty riisisuklaa levy. Rakastan näitä kahta ruokaa ja ne ovat kadonneet, niitä ei löydä enää mistään. Mikään ei vedä vertoja sille keltaisessa paperissa olleelle ihanalle riisisuklaalle, jossa oli tarpeeksi suklaata, se oli ihanaa. Valmistajaa en muista.
Ja ne rommileivoskeksit, ne oli ihania.
Vihjeitä otetaan vastaan!