Vauvakuume

No se minuun on iskenyt.
Ei älkää nyt peljätkö, aikomukseni ei ole ruveta mammamaiseksi.
Vauvat ovat kivoja, jos ne saa antaa jollekin muulle, kun ne alkavat äännellä liikaa.

Olen jäänyt koukkuun, sairaala nimiseen sarjaan. Se tulee joka päivä neloselta kello 19.
Tietysti veri on aina kivaa, mutta ne synnytykset, ne on asiaa.
Ihmisessä kasvaa ihminen ja sitten se putkahtaa valmiina ulos. Hienoa.
Siitä pitkäaikainen haaveeni on saanut tulta alleen.
Minä haluan kouluttaa itseni uudelleen, tai lisää, miten sen nyt ottaa. Minä haluan ruveta kätilöksi.

Mutta tähän littyy jotain muutakin.
Ensimmäinen suuri askel elämässäni. 3-vuotis suunnitelma.
En ole koskaan suunnitellut elämääni, en koskaan. En koska minulla ei ole ollut väliä.
Korkeintaan pari vikkoa kerrallaan, en ole tähdännyt mihinkään. Kunhan vain selviän pävän kerrallaan. mennyt virran mukana. Odottanut, että joskus tapahtuu jotain, että jotenkin kaikki muuttuu paremmaksi.

En kadu sitä, sillä tiedän, että en ole kyennyt muuhun.
Mutta nyt.
Kolmen vuoden kuluttua, olen ehkä saanut itseni henkisesti jotenkin kuntoon. Sitten minulla on 10 virallista työvuotta takanani. Sitten saattaisin voida alkaa opiskelemaan.

Vau, ensi kerta, kun katson pidemmälle. Tuntuu helpottavalta, jopa aikuismaiselta. Uudelta ja mielenkintoiselta.

Tässä minä olen.
Tämä on minun suunnitelma.

Aaltoja tulee, tulee huonompia ja parempia akoja, mutta tämä nyt vain on tällaista.Minä sairastan masennusta.

Ai niin, käteni ovat kuivat, koppurat. Päätin rasvata ne, otin kaapsta pumppupullosta käsirasvaa. Vähän oudolta se tuntui, jatkoin kuitenkin sen hieromista käsiini. Hyvin se imeytyi, kunnes hajumuistini avulla tajusin, että ei tämä ole käsirasvaa. Se oli hiustenhoitoainetta, joka on kyllä samanlaisessa pumppupullossa kun käsirasva.
Hyvin toimi!