Siinä minä olen huono. Aika vain tuntuu kuluvan. Ja tuntuu, että omassakin elämässä on niin paljon ja tapahtuu, ettei jaksa ja kerkeä.
Toisiin tulee pidettyä enemmän yhteyttä kuin toisiin. Kai sekin on sellainen priorisointikysymys, toisille voi puhua toisenlaisista asioista ja toisille toisenlaisista.
Ja usein ei vaan jaksaisi olla kenenkään kanssa tekemisissä.
Oma olo on kuitenkin priorisointilistalla numero yksi.
Olen pahoillani.
Ainoa johon olen säännöllisesti yhteydessä on terapeuttini. Varmaan senkin sen takia, että joudun maksamaan hänelle aika paljon.
Kaikki ystävät ja tutut ja läheiset:
Vaikka minusta ei kuulu, vaikka minua ei näy, vaikka en aina vastaa puhelimeen, Olette silti kaikki sydämessäni ja ajattelen teitä useammin, kuin uskottekaan.
Harmi, että telepatia ei ole vahvinta alaani.
Olette kaikki minulle tärkeitä ja teidän ansiosta jaksan taas vähän enemmän.
4 kommenttia:
Tiedän tuon tunteen. Kun arjenkin pyörittäminen vaatii enemmän suunittelua kuin keskiverto sota, voi tehdä tiukkaa ehtiä pitää yhtyttä joka suuntaan. Pitäisi kuitenkin varmasti hieman ryhdistäytyä...
Ystävä hyvä!
Ystävät on kuin tähdet..niitä ei kirkkaalla ilmalla taivaalla näe, mutta on kuitenkin lohdullista tietää, että siellä ne kuitenkin on..pimenevässä illassa ne näkyy ja valaisee tien.
Ota yhteyttä tai älä, ystävät ymmärtää ja kun niitä kaipaat, ne tulee sun tueks ja luo.
Terveisin sun ystäväsi.
Hyvän ystävän tuntee siitä, että hän jaksaa odottaa yhteyttä ja jos sitä ei kuulu pitkään aikaan, niin hän kysyy kuis hurisee......
Kiirettä se on pitänyt minullakin......
Kiitos kaikille!
niin ja kyllähän ne hyvät ystävät tuntuu pysyvän vaikka kuinka rimpuilisi.
Lähetä kommentti