Läskiä lotinaa

Olen taas kerran tänään joutunut painiskelemaan ulkonäköni kanssa.
Olen viimeisen kahden vuoden aikana lihonut 5 kiloa. Lopetettuani erittäin aktiivisen likkumisen, senkin takia, että se oli hieman sairaalloista ja pakotettua. Yritän taas hiljalleen aloittaa, mutta.....

Olen aina olut normaalipainoinen, en liian laiha tai liian lihava. Vaan aina täysin normaali.
Täytän kohta 30, olen elämästäni käyttänyt 20 vuotta ulkonäköni parantamiseen ja sen inhoamiseen.
Olin siinä 10vuoden paikkella, kun totesin, että en nyt jotenkin istu muottiin.
Olen aina kannattanut erilaista ja omaa tyyliäni, eikä se suoraan sanottuna ole aina olut kovin onnistunut.
En ole koskaan istunut oikein naiselle määriteltyyn muottiin. Jo pienenä halusin lyhyet hiukset ja kieltäydyin sukkahousuista.
Vaikka olinkin barbie-friikki.

Tämänhetkinen tilanne, paljastetaan se nyt kaikille olen 167cm pitkä ja painan 67 kiloa. Minun on vaikea hyväksyäitseäni tämän painoisena. 65kg on ollut minulle aina ehdoton yläraja.
Minulla on nk. tiimalasivartalo, eli mahan aluelle ei ole ihan kamalasti kertynyt ylimääräistä, mutta reisiin ja takapuoleen kylläkin.
Alaosa ovat kokoa 38-44 ja yläosa kokoa 36-40, se riippuu niin kovasti vaatteesta ja sen mallista.

Mutta kysymys ei kuulu, miten saan itseni taas timmiksi ja ihanaksi, vaan kysymys kuuluu miksi minun pitää olla timmi ja ihana?

Ei minun itseni takia tarvitse olla timmi, vaan muiden takia. Se joka väittää laihduttavansa ja huolehtivansa ulkonäöstä itsensä takia, puhuu täyttä potaskaa. ( Ellei nyt kyseessä ole sairaalloinen ylilihavuus)
Me haluamme olla hyvännäköisiä istuaksemme muottiin, ollaksemme hyväksyttyjä. Teemme sen ehkä alitajuisesti, ehkä tietoisesti.
Tätä muottia ruokimme me kaikki, omalla laihduttamisella ja vartalomme korjaamisella.
Joku on saanut sen valloilleen jo aikojen alussa ja me ruokimme ja annamme sen elää.

Yhteiskunta ei hyväksy lihavuutta tai siis normaaliutta, yhteiskunta hyväksyy laihuuden, ei muuta. Missit, mallit, vaatekoot, yleistenkulkuneuvojen penkit. Meidän pitää olla laihoja, siihen kaikki perustuu, se pyörittää maailmaa. Laihduttamisessa pyörii raha.
Jos joku normaalikokoinen nainen pääsee julkkikseksi, kävelee vaikka oscar-gaalan punaisella matolla, siitä varmasti mainitaan erikseen.
Tehkää testi, ottakaa pala paperia ja kynä, ja katselkaa televisiota. Joka kerta kun esitetään mainos tai tv-sarja, jossa esiintyy normaalikokoinen tai jopa lihava ihminen laittakaa rasti paperille. Ei taida tulla kovin montaa rastia.

Ja me olemme kaikkeen valmiita: silikonit, rasvaimut, botoxit, kemialliset kuorinnat....
että sovimme muottiin, että meidät hyväksytään.
Surullista ja kyllä olen itsekin tämän juonen uhri...

Mahtava televisio-ohjelma on nimeltään nätti nakuna. En nyt muista mistä tulee ja milloin, mutta...
Siinä on aina yksi täysin normaalikokoinen nainen, joka häpeää vartaloaan syystä tai toisesta.
ohjelman isäntä ja juontaja on se ihana vaalea homomies amerikan fab5-televisiosarjasta.
Sarjassa naine laitetaan alusvaatteillaan peilin eteen ja sitten he yhdessä käyvät läpi koko vartalon, etsivät siitä kaikki kauniit ja hyvät kohdat.
Tuovat julkisesti esille ihmisten arvosteltavaksi naisen alusvaatteissaan ja lopuksi nainen alastonkuvataan. Koko juoni on se, että opitaan hyväksymään oma vartalo, ilman leikkauksia ja laihdutuksia.

Ja onko sillä väliä loppupeleissä, Vaikka olisimme laihoja, kokoa 34, olisiko asiat sen paremmin?
Tulisiko elämästämme parempaa, hoituisivatko raha-asiamme hetkessä kuntoon, tulisiko meistä älykkäämpiä, paranisiko parisuhde....?
Ei
Kaikki alkaa paranemaan siinä vaiheessa, kun aidosti opimme hyväksymaan ja rakastamaan itseämme juuri sellaisena kuin olemme.

Mutta se on niin vaikeaa. On vaikea tapella sellaista vastaan, jota koko yhteiskunta kannattaa. Sellaista joka on koko ajan ympärillämme ja mitä ei pääse missään pakoon.
Siitä puhutaan koko ajan ja kaikkialla. Lihavia haukutaan, lihavia vartan perustetaan oma tv-ohjelma ( esim.olet mitä syöt), jossa heitä julkisesti nöyryytetään.

Ja tätä vastan meidän pitäisi taistella.

No, hiljaa hyvä tulee.
Jos vain jokainen pysyisi rintamassa. Mutta niin ei tule olemaan. Jos vain saisi itsensä pysymään rintamassa.
Oppisi rakastamaan ja hyväksymään itsensä juuri tällaisena.