En ole koskaan pitänyt sunnuntai päivistä. Viikonloppu on loppumassa, kaikkialla on hiljaista ja suljettua. Anteeksi nyt kaikki, mutta ilmassa on mustan ja alakuloisen kirkkopyhän tuntua.
Se tuntuu, vaikka olen sairaslomalla ja tiedän, että huomenna ei ole töitä.
Kannatan kauppojen aukioloaikaa sunnuntaisin.
Voisi vaikka lähteä kaupoille, ihan vain katselemaan.
Inhoan käydä lenkillä viikonloppuisin. Sillon on lenkkipolut täynnä reippaita ihmisiä. Pariskuntia lenkillä, en tykkää. Suihkitaan menemään samanlaisissa tuulipuvuissa ja kuka oikeasti halusikaan lähteä yhteiselle lenkille.
Sitäpaitsi vaikka ulkoiluttaa koiraa tai työntää lastenvaunuja, voi silti väistää.
No, mutta se lenkkeilystä.
Alakuloinen ja suttuinen olo.
En voi olla miettimättä , että tätäkö tämä tulee aina olemaan. Odotan kevättä ja kesää. Se kestää ehkä 4 tai 5 kuukautta. Lopun aikaa on pimeää ja kylmää.
Onko tämä tätä?
Pienestä asti minulta on puuttunut, jotain. Tulevaisuuden suunnitelmat.
Minulla ei ole suunnitelmia. Tuntuu, että en halua edes.
Tuntuu, että on kaksi asiaa, minkä välillä pitää valita perhe tai ura, parhaimmillaan molemmat. Kumpikaan ei kamalasti kiinnosta.
Minulle riittäisi mielenrauha. Kun omassa päässä olisi rauhallista, se olisi tarpeeksi.
En tarvitse muuta. Tuntuu kuitenkin juuri nyt ettei siitäkään tule mitään.
Syön lääkkeitä, käyn terapiassa, tuntuu, että teen kaikkeni ja silti ahdistaa ja masentaa.
Tuleeko tästä koskaan yhtään mitään.
Tuleeko minusta koskaan mitään?
Vai jaTkuuko tämä loputtomiin?
Kokemuksesta sanon, ettei tässä auta maisemanvaihdos, tai baarireissu, uusi harrastus tai parisuhde. Kaikkea on kokeiltu. Oma pää on sairas, silloin pää pitäisi parantaa. Mutta kun se tuntuu toivottomalta.
Tässä on jo kuitenkin vuosi yritetty, okei kuntoittavaa terapiaa vasta kuukausi takana, mutta silti.
Ennen olin sentään laitettu, kaunis ja laiha.
Nykyään en jaksa, eikä sillä ole väliä, ketä se kiinnostaisi. Riittää, että vaatteissa on mukavaa. Nykyään olen likaisissa vaatteissa kulkeva, lihava ja ryppyinen kolmikymppinen.
Virhe.
Määränpäänä pimeys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti