mitä minä haluan?

Sinänsä hirveän helppo kysymys, kyllähän kaikki tietää mitä haluaa. Tai jos ei ihan, on ainakin vaihtoehtoja.

Minä olen kasvanut siihen, että kelvatakseen pitää miellyttää. Etenkin olen kasvanut miellyttämään isääni, että kelpaisin hänelle paremmin. Monet käsitykseni ja mielipiteeni ovat isältäni omittuja

Varsinkin naiseutta koskevat ajatukset. Se, millaiset naiset ovat isäni mielestä viehättäviä, on tietysti ollut minulle ohjenuora, millaiset naiset ovat miehille mieleen.
Rakentaessani hyväksyttyä ja ihailtavaa naista itsestäni olen hukannut itseni jonnekin. Tai enemmänkin olen rakentanut itsestäni naisen, jonka kuvittelen olevan miesten mieleen.
Todellisuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Nyt terapian edetessä olen joutunut kyseenalaistamaan rakennetun minäni ja aidon minäni. Kuka minä olen, mitä MINÄ haluan?
Siis MINÄ. Eikä niin, että mitä minä luulen muiden haluavan, että minä haluan ja teen. Ja näinhän siis toimin saadakseni muiden hyväksynnän.

Mitä mieltä minä olen?
Mitä minä haluan?
Toki tiedän, millaisesta suklaasta ja ruoasta tykkään, nyt on kyse isommista asioista.

Joudun pohtimaan esim.

Haittaako MINUA ne pari lisäkiloa, jotka tässä on kertynyt, vai haittaako ne minua, koska luulen, että muut paheksuvat minua niiden takia?

Olenko MINÄ tyytymätön elämääni, vai olenko tyytymätön, koska luulen muiden halveksivan elämääni?

Olenko MINÄ tyytyväinen ulkonäkööni vai en?

Olenko MINÄ tyytyväinen työhöni?

Tykkäänkä MINÄ vaaleanpunaisista romantiikka silmälaseista?

Haluanko MINÄ olla avuton pelastettava prinsessa?

Haluanko MINÄ hömpöttää ja höpöttää?

Olen oppinut, että pitää olla kova. Pitää olla pärjäävä. Pitää olla mies. Turha naisellinen hömpötys ei käy, se käy vain miesten hermoille. Romantiikka on naisten juttu. Vartalo, joka ei ole timmi on kauhistus, miehet eivät tykkää sellaisesta.
Pitää olla vahva, eikä itseskellä.
Pitää olla itsenäinen.
Pitää osata olla miestenveroinen puheissaankin, pitää osata olla ronski ja rivo. Mutta kuitenkin naisellinen ja haluttava.

Tämä siis ei ole totuus, tämä on se mitä minä olen sisäistänyt.

Mutta olkoon, totta tai ei. Kysymys kuuluukin mitä MINÄ haluan, millainen MINÄ olen, mistä MINÄ pidän, millainen MINÄ haluan olla?

On vaikeaa pysähtyä ja miettiä tuleeko halu MINUSTA vai määräytyykö se ULKOPUOLELTA?

Onko se jotain opittua tai ymmärrettyä, onko se yhteiskunnan luoma odote vai kenties uskonnon luoma odote tai vaikka sen aviopuolison luoma kuva, jota haluaa seurata?

MINÄ, MINÄ JA MINÄ:
Ja kun MINÄ en todellakaan tiedä, mitä MINÄ haluan tai kuka MINÄ olen.
Oikeasti, kaiken rakennetun alla.