Muottiin mahtumaton moka

Nyt ollaan asian ytimessä, ainakin tämän asian.
Koska olen viimeinkin alkanut ymmärtää päässäni kuuluvia ääniä, olen äimistynyt ja puulla päähän lyöty.
Olen aina luullut, etä se mitä pääni sanoo on totuus. Sitten huomasin, että niin ei ole ja absoluuttista totuutta ei tässä asiassa ole.

Nyt kaikki miettii, että mitä se höpisee. Taas.

Päässäni kuuluvat äänet muistuttavat minua siitä mikä on muotti, minkä sisään pitää mahtua, että on hyvä ja kelpaava. Rakastettu, hyväksytty ja oikeutettu elämään.

Mistä tämä muotti on tullut? Tämä muotti on rakennettu päähäni aivan pienestä pitäen ja sinne se on juurtunut ja istunut.

Se muotti on aivan väärässä, sen muotin vaatimukset ovat aivan liikaa.
Ja kuinka kamalaa ja ahdistavaa on huomata, ettei kykene mahduttamaan itseään muottiin. Ei kykene täyttämään omia päänsisässä olevia vaatimuksiaa, koska niitä ei täytä ei kelpaa.

Ja katsokaas kun se toimii niin ovelasti, koska tämä totuuden muotti on istutettu päähäni aivan pienestä on se minulle totuus. En edes kyseenalaista sitä, vaan olen vakuuttunut siitä, että koska tämä on totuus, ovat muutkin sitä mieltä.
Tämä on erittäin kavala toimintamekanismi.
itse itseään ruokkiva masennuskone.

Miettikääs, päässäsi on totuutena olemassa malli siitä millainen sinun pitää olla, että kelpaat, olet hyvä ja rakastettu. Koska olet varma, että tämä on totuus, olet vakuuttunut, että näin muutkin ajattelevat.
Et kuitenkaan kykene täyttämään muotin asettamia vaatimuksia. Olet siis varma, että toinen inhoaa sinua, koska et omasta mielestäsi täytä vaatimusta rakastettavuudesta.
Tästä saa aikaiseksi tosi hyvän riidan. ;)

Esim:
-Mä oon niin läski, sää inhoot mua.
-Et sä ole mun mielestä läski, enkä mä vihaa sua.
-Sä et vaan kehtaa sanoa, sun mielestä vaan laihat on kauniita. Sä vihaat mua.
-En mä ole sanonut niin.
-ei sun tarvii sanoa mitään, kyllä mä tiedän....

Tätä voi jatkaa hyvin hyvin hyvin pitkään.

Totuus kuitenkin on, että ainoa olemassa oleva muotti, joka on totta, on se jonka me itse luomme. Se jonka me luomme kuunnellessamme oman sydämen ääntä. Kuunnellessamme sitä mistä MINÄ tykkään. Aidosti, MINÄ.

Ei mikä tulee ulkopuolelta, vaan mikä tulee sisältä.
Muotissa ei saa kulua kenenkään muun ääni kuin oma ääni.
Ei isän ääntä, ei äidin ääntä, ei siskon ääntä, ei veljen ääntä, ei yhteiskunnan ääntä, ei median ääntä, ei uskonnon ääntä.
Vaan ainoastaan oma ääni. Tarkkaan punnittu oma ääni.

Olen tainnut saada aika paljon ei niin hyvää aikaiseksi uskomalla oman muottini ääniin. Sekä itselleni, että muutamille muille.

Nyt on aika ruveta opettelemaan oman äänen kuulemista ja opetella heittämään toiten äänten luoma muotti pellolle. Se ei ole helppoa, vääristyneen muotin juuret ovat niin syvällä minussa. On vaikea erottaa niiden ääni minun omasta äänestä.
Mutta pitää alkaa opetella, joka hetki pysähtyä ja miettiä, miltä minusta tuntuu ja kenen ääni tämä on?