On se, kuulkaa ei siinä ole mitään hyvää. Ehkä sillä hetkellä, mutta kun se kerran alkaa, loppuu se väistämättä myös joskus. Ja tällä elämisen vauhdilla hyvin nopeasti. Muistakaa se!
Ensin sitä luullaan, että ollaan rakatuttu ja sitten se alkaa: soittaako se? Miksei se soita? miksi se soitti jo nyt? Pitäisikö mun soittaa sille? Onko liian pian? Mitähän se ajattelee? tuleekohan täst mitään? Onkohan tää taivaassa sovittu pari, juu nou mäts meid in heven? Millaisetkohan häät meille tulee?...
Soittaakohan se!!!!!!!????
Ehkä se soittaa, ehkä te vielä tapaatte, ehkä teille jopa tulee suhteen tapainen... Ei sitä koskaan tiedä. Mutta, että onnenne olisi ikuista, surullista, mutta prosentuaalinen mahdollisuus on aika pieni. Joten varaudu nyt jo kipeään ja kamalaan avioeroon, niin ei sitten tule yllätyksenä.
Rakastuminen on valheellinen tila, toista haluaa miellyttää ja kaiken pitää olla niin täydellistä. Väärä vastaus. Jos koet, että sinun pitää olla jotenkin täydellinen, että toinen rakastaa, on luulemasi suhde tuhoon tuomittu. Samantien verkkarit jalkaan ja meikit pois ja vessaan ovi auki. Jos toinen on vielä sen jälkeen paikalla, on onnistumis mahdollisuutenne vielä hiukan suurempi. Mutta aika olematon silti. Eikä kannata edes aloittaa hyppimään toisen pillin mukaan, miellyttääkseen toista. Kohta olet kahlehditu toisen miellyttämiseen ja siinähän olet vankina loppuelämäsi.
Rakastuneet ihmiset leijuvat jossain, korkealla pilvellä. Kaikki on hyvin ja menköön asiat miten menee, kaikki on nyt niin ruusunpunaista. Herää pahvi. Ei se ole totta. Mikä menee ylös sen pitää myös tulla alas. Kyllä se kohta loppuu ja kaikki on taas surkeata.
Kaikki rakastuneet, katsokaa avioerotilastoja, katsokaa ympärillenne, kuinka monta oikeasti onnellista paria tunnette?
Rakkaus on murhaa, rakkaus on julmaa ja rakkaus on turhaa, kuten Anssi Kela sen muotoili.
Enkä minä sillai pessimisti tai kyyninen kylmä ja kova ole, en mitenkän. Pois se minusta!
-H-
5 kommenttia:
Anssi Kela ehkä vähän vääräss´ei rakkaus turhaa oo..se on elämää..! Rakkaus voi kyllä olla raastavaa ja joskus se se sattuu niin saatanasti..sieluun..se repii kappaleiksi..sydän repeää.. Silti, aivan suunnattomasti aikanaan itse rakastuin entiseen rakkauteeni..en osais kuvitella yhteistä elämää tänään..MUTTA en siltikään kadu..se rakkauden, rakastumisen tunne silloin..voi kun sen vielä joskus vois kokea!!!
Ja tilanne tällä hetkellä:uskaltaako enää rakastua keneenkään..se pettymys kun epäonnistuu..onko rakkaus sen arvoista?Vieläkö uskaltaa toivoa?? Kuinka monta kertaa voi pettyä ja tulla petetyksi??Lannistaako se?? Pitääkö hankkia kissa,keinutuoli ja kutimet? multa puuttuu enää vain se kissa...
Minulla on kaksi kissaa, kaksi keinutuolia ja kasa kutimia. Ja yhä edelleen seison sanojeni takana. :)
Jess. Rakastuminen tekee ihmisen kaikkein haavoittuvammaksi, mutta rakastaminen sitten taas vahvemmaksi.
Rakastuminen....niiiin ihanaaa ja pahimmillaan niin riipivää, että meinaa henki lähteä. Mutta.... mua kosittiin...suostuin!
Onneksi olkoon!
Olet siis nyt ihan rengastettu lupauksella helvettin ;)
Lähetä kommentti