Voi sinua Hanna!

Juu, jommassa kummassa iltapäivälehdessä se oli. Hanna Pakarinen melkein paloi loppuun kevään euroviisumyllerryksessä, tai ainakin jotain sinnepäin. On se kamalaa. Paljastetaan nyt, että Homssu kieroutuneista mielipiteistä huolimatta ( tai niiden takia) on hoitoalalla töissä.
Juu, meillä painetaan töitä. Ihmisiä puuttuu, taukoja ei kerkiä pitää, vessassa voi käydä nopaesti, jos ehtii. Työ on alinomaista juoksemista. Palkka, se ei päätä huimaa. Palkkapäivänä palkka tulee ja palkka menee. Ei rellestelyyn vaan ihan laskuihin ja elämiseen. Juuri tuossa yksi päivä puhuttiin, että jos edes vähän saisi ylimääräistä rahaa, voisi ostaa uusia alusvaatteita.
Ja takaisin työhön.
Oli se sairaala, päiväkoti, kotipalvelu, palvelutalo... Mikä vaan, missä hoidetaan ihmisiä. On meno sitä samaa. Meillä ollaan kipeitä vain jos on pakko ja silloinkin jokainen tietää, että se stressaa työkavereita lisää. Henkilökunta minimissään ja asiakaskunta maksimissaan. Sijaisia ei saada tai ollaan sijaiskiellossa.
Ja voi Hanna! Uskon, että kuka tahansa meistä hoitoalalla olevista vaihtaisi paikkaa kanssasi. Ei taida olla rahasta ihan hirveän tiukkaa. Voi kuinka kamalaa, joku tulee ja meikkaa. Ja pukee sinut. Stailaa. Olet tähti ja tunnettu. Voi, Kuinka joku kestää niin kamalaa elämää. Ja etkös sinä itse mennyt sinne idoleihin?
Eikä tämä vain Hannaa koske, ketä tahansa pikkujulkkista tms. Joilla on niin kova elämä. Voi teitä. Kansanedustajatkin omaa palkkaa voi nostaa ja taksilla ja autolla mennään. Ja fortumin optiot. Miten te kestätte?
Pitäisiköhän meidän kaikkien matalapalkkaisten kerätä teile oma terapiakolehti, että saatte mennä päätänne hoitamaan.
Ai niin, kaupungintyöntekijänä saan 10e alennusta, kuukausilipusta. Maksan vain 30e siis kuussa, että saan työmatkat matkustaa julkisilla! Jihuu. Siihen, ne työedut sitten jäivätkin.

Voi Hanna! Tuleppa meille pariksi viikoksi juoksemaan ja tekemään töitä. Buranan voimalla mennään! Katsotaan mitä sitten haluat tehdä. Ja kesä meni lepäillessä, minulla meni kesä töissä.
Ja työkaverit oli onnellisia, että he saivat edes kokonaisen kesäloman, eikä sitä katkottu osiin.

Oletteko te koskaan muuten miettinyt sitä, että jos Hanna tai Jouni tai vaikka Jone tai kuka tahansa pikkujulkkis menisi lakkoon, ei se yhteiskuntaan vaikuttaisi mitenkään. Mutta jos hoitoalan ihmiset menisi lakkoon niin siinä oltaisiin helisemässä. Ei olisi sairaalaan menoa, ei tuotaisi lapsia hoitoon, ei hoidettaisi vanhuksia, ei vammaisia, ei mielenterveyspotilaita... ei hoidettaisi ketän... Niin miettikää miten se teidän elämään vaikuttaisi.
Joten kiltit pienet, miettikää ennenkuin avaatte suunne. Me teemme usein töitä jaksamisen äärirajoilla, mutta jaksamme koska on pakko. Kaadutaan sitten kerran ja kunnolla. Eikä se iltalehti paljon meidän kuulumisia silloin kysele.
palomiehet, poliisit, hoitoala, ambulanssimiehet (iik!!!)... Mikä tahansa. Me teemme töitä siellä elämän nurjalla puolella. Siellä minkä te ehkä ikkunasta tai televisiosta aina joskus näette, voivottelette. Ehkä.
Voi tästä saisi niin paljon tekstiä. Mutta tulkaa ihmeessä kokeilemaan, apu kelpaa aina. Siinä ne meidän ammatin ilot huomaa. Parissa viikossa, katsotaan kuka jaksaa loppuun asti. Paskapalkalla. Asikkaiden hymy on ainoa palkanlisä, joka auttaa jaksamaan.

Se on se vanha viisaus, jos siivooja on päivänkin poissa töistä se huomataan, mutta jos johtaja on poissa, ei sitä kukaan edes huomaa.

Hanna koita nyt sinäkin jaksaa ja kaikki muut loppuun palanet julkkikset.Elämä on kovaa!

:) -H-