Elämän ääniä

Kun asuu talossa, missä on väistämättä naapureita, tulee välttämättä pohdittua mitkä ovat elämisen ääniä ja kuinka kauan niitä pitää sietää.
Puhun nyt kerrostaloasumisesta. Kyllähän rivitalossakin tätä ongelmaa esiintyy, mutta yleensä pienemmässä mittakaavassa kuin kerrostalossa.
Niin, siis aina sanotaan, että jos asuu kerrostalossa on kestettävä normaaleja elämisen ääniä. Kestän niitä erittäin hyvin.
Mutta mihin rajataan elämisen äänet? Ja mikä on inhimillinen reaktio asiaan?



Esimerkki: On hyvä ,että pitää kämppänsä siistinä. Mutta jos yläkerran naapurini päättää alkaa imuroida yhdeltätoista illalla, niin onko se luettavissa normaaleihin elämisen ääniin? Mihin aikaan tapahtuva eläminen on sallittavaa?



Vauvan itku ja koiran haukku, kuuluvat luonnollisesti normaaleihin elämisen ääniin. Ne ovatkin ihan ok, kun niitä kuuluu silloin tällöin. Mutta jos naapurissa huutaa lapsi ja toisella puolella haukkuu koira 20 tuntia vuorokaudessa, niin onko minun vain kestettävä? Vai saanko rynnätä naapuriin ja antaa hyviä lastenhoito-ohjeita. Tai kertoa, että koira kannattaa viedä lenkille ja ehkä se ei tykkää olla yksin kotona.



Onko naapurissa, joka lauantai pidettävät pippalot normaalia elämää? jos huomautan asiasta olenko nipo, joka rajoittaa ihmisten sosiaalista kanssakäymistä?



Jos naapurissa mies hakkaa vaimoa ( vaikka ei olisi havajipaitaa...) niin tuleeko minun puuttua siihen? Pitääkö minun käydä ovien takana kuulostelemassa mistä ääni tulee ja soittaa poliisit, sen jälkeen pakoilla lihavaa ja rumaa miestä, joka vannoo minulle kostoa.



Onko toistuvat hurjat seksisessiot normaalia elämää? Niin, siinä sitten käykin niin, että luulen, että mies hakkaa vaimoa äänistä päätellen ja kun soitan poliisit oven avaakin pvc-housuinen mies ruoska kädessä.... Pyydänkö tässä vaiheessa päästä mukaan ja toivotan poliisitkin tervetulleiksi?



Entä jos naapurissani asuukin kokkikolmonen, joka paistaa jatkuvasti itselleen ruoaksi rasvaisia kalapuikkoja (yök, mikä haju) ja hän saa paistoksillaan palohälyttimenä soimaan aina viiden minuutin välein....
Rupeanko pudottelemaan naapurin postiluukusta keittokirjoja, missä kerrotaan kasvisruoan valmistuksesta vai soitanko joka kerta palokunnan paikalle ja pyörryn kauhusta naisellisesti heidän käsiinsä, joka kerta kun he saapuvat paikalle ( jälkimmäinen kuulostaa ehdottomasti paremalta vaihtoehdolta)

Vai käykö tässä lopulta nin, että imuroija tukehtuu pölyyn, sillä ilta on ainoa aika kun hän kerkeää imuroida. Lapsesta tulee suuri traumapesäke, koska joka kerta kun hän itki jäi vanhempien ainoaksi vaihtoehdoksi pitää tyynyä hänen kasvoillaan. Koiranomistaja mies joutuu luopumaan koirastaan ja koska se oli hänen elämänsä ainoa valopilkku, mies hyppää parvekkeelta alas. Naapurin ex-alkoholisti retkahtaa jälleen, sillä hän ei voi pitää joka lauantaisia tukiverkoston kokoontumis illanistujaisia. Ruma ja lihava mies vainoaa minua päivät pitkät ja hänen rouvansa sylkee päälleni, koska menin puuttumaan heidän asioihinsa. Seksisessio pariskunnan suhde hiipuu ja he eroavat kun he eivät enää uskalla harrastaa seksiä. Naapurini sairastuu anorexiaan, kun hän ei voi enää syödä kalapuikkoja, ainoaa ruokaa mitä hän osaa tehdä. Ja lopulta talon sauna palaa poroksi, koska traumaattinen lapsi on peittänyt kuumana ollen kiukaan tyynyillä ja palokunta ei suostu tulemaan paikalle, koska siellä on se hullu akka, joka leikkii pyörtyilevänsä ja vonkaa.

Niin.... Antaa kaikkien kukkien kukkia... ;)