Tuossa iltana eräänä sattui olemaan televisio auki. Taisin räplätä rakasta tietokonettani, siinä samalla, joten seurasin ohjelmia vain toisella silmällä.
Sieltä se tuli, suomalainen "puhutaan seksistä trendikkäästi"-ohjelma: g-piste.
Kaksi trendikästä ja coolia naisjuontajaa, puhuu seksistä, naisille ja naisten näkökulmasta.
Tiesittekä, että 54% suomalaisnaisista on ollut/on suhteessa, joka perustu vain seksille? En minäkään. Eikä minua oikeasti edes kiinnosta.
Cool-haastattelija, istui yleisön joukkoon haastattelemaan kaunista naista, kysymys kuului: yhdenillan hoito vai " fuck-buddy"? Nainen oli sitä mieltä, että ehkä "fuck-buddy" mielummin, kun nykyään on niitä tauteja, ja että molemmat tietää mitä peliä pelataan.
Ohjelma oli karmaiseva; nyt puhutaan avoimesti seksistä, niinkuin nainen naiselle.
Vaihdoin kanavaa. Toiselta kanavalta tuli verta ja väkivaltaa.
Siitä hyppäys aiheeseeni. Taidan olla vanha tai sitten vain laiska tai ehkä molempia. Mutta kun minä en ainakaan jaksa.
En minä jaksa hengata baarissa miehiä iskemässä, hirveä duuni. Sitä paitsi, niinä harvana kertana olen huomanut, että itsevarma nainen, jolla on tumma lyhyt tukka, enemmän kuin kaksi tatuointia ja naamassa rojua, ei ole miehile helppo lähestyttävä...
Kaikki pyörii parisuhteen ympärillä, parisuhteet on muotia. "Sen oikean" löytyminen on muotia. ( Suuri paljastus: ihmiselle ei ole olemassa yhtä oikeaa)
Mutta kun minä en jaksa. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen. Minusta on laadukkaampaa perjantai-iltana vetää flanellipyjama päälle ja käpertyä omaan kiikkustuoliin katsomaan leffaa ( ja syömään), kuin lähteä bilettämään.
Rakastuminen on hirveän työlästä hommaa. Soittako se vai eikö? mitä mieltä se on minust?
Sitten pitää tehdä hyvä vaikutus ja leikkiä prinsessaa, joka ei käy vessassa ensimmäiseen puoleen vuoteen. Sitten voi hiljalleen alkaa paljastaa niitä oikeita piirteitä...
Tai sitten pitää yrittää taas selitellä, että mulla on olut vähän rankka elämä ja mä ehkä reagoin asioihin vähän oudosti. Sitten se seksielämä ( hirveän mukavaa hommaahan se on) Mistä tuo toinen tykkää? Ja miten sanoa, että minun mielestä tällaiset ja tällaiset jutut on hirveän tylsiä tai nautin tästä ja tästä.
En minä jaksa sellaista.
Minulla on ratkaisu onneksi tähänkin asiaan. Kaikki markkinoilla olevat täyttävät itsestään kyselykaavakkeen, jossa käy selville ihan kaikki. Aina lempiasennosta mielenterveysongelmiin, perhesuhteista musiikkimakuun ja lempiruokaan. Sitten kun joku kiinnostava astuu kuvioihin, eikun papereita vaihtamaan. Näkee heti mitä saa ja toinen näkee heti mitä sinä olet.
Kuka muistaa sen Uuno Turhapuron ( idolini), jossa Uunolla oli mahdollisuus mennä naimisiin Unelma Säleikön kanssa ( vaikka hän ei käyttänyt huulipunaa, joka maistuu lanttulaatikolle).
Mutta kun sen uuden vaimon kouluttaminen on niin hankalaa. Onneksi Uunolla oli kortteja, joissa esiteltiin erilaisia merkkejä ja asioita ja kun Uuno näitä merkkejä esitti, piti vaimon tehdä tiettyjä asioita.
Hyvä systeemi.
Jos pitää parisuhde hankkia, haluan suhteen, jossa voin samantien hypätä prinsessavaiheen yli ja olla hurmaamatta toista ihanuudellani. Haluan samantien siihen kohtaan, jossa voin käydä vapaasti vessassa, kuorsata kuola valuen öisin, esiintyä ilman meikkiä, röyhtäillä, piereskellä ja haista, raapia itseäni, olla yksin, kävellä ympäri kämppää joko ilman vaatteita tai viikon vanhoisa sukissa, tiputtaa syödessä ruokaa päälleni...( Listaa voisi jatkaa loputtomiin.) Ja silti voin luottaa siihen, että toinen tykkää.
Niin mukavuudenhaluinen, vanha ja väsynyt minusta on tullut.
Mielummin sitten vietän elämääni kissojeni kanssa kiikkustuolissa istuskellen, kuin yritän hurmata jonkun. Kuten eräs erittäin rakas ihminen sanoi: en minä mitään miestä ottaisi sotkemaan hyvin organisoitua elämääni ( tai jotain sinne päin). En minäkään, olen niin kauan asunut yksin, että minusta on tullut erittäin itsekäs oman elämäni suhteen.En minäkään ihan heti ottaisi ketään sitä sekoittamaan.
Uutisväläys: Minä en jaksa leikkiä prinsessaa, jonka pitäisi hurmata joku. Mielummin minä otan ihan itse sen puolivaltakuntaa ja hallinnoin sitä.
3 kommenttia:
Voi pikku prinsessani! Itse olen vanha työläiskuningatar, mutta olet elämän perustotuuksien ymmärtämisessä minua paljon edellä. Tai oikeastaan tasoissa siis, koska olet vasta kolmekymppinen ja minä kuusikymppinen. Tavallaan on hienoa, että nuori ihminen osaa suhtautua parisuhdekysymyksiin niin realistisesti. Rakastuminen on ihana harha. Eräs suomalainen tutkija juuri hiljattain sanoi, että 80% rakastumisesta on himoa. Ja sehän on taas ihan toinen juttu. Kun olen tällainen nimimerkki "Kaiken kokenut", voin itseriittoisen iloisena ja ilman alistumista, luopumisen tuskaa ja katkeruutta sanoa, että en huolisi yhtäkään miestä sotkemaan omaa hyvää elämääni. MUTTA kuitenkin: olet, väsähtänyt prinsessa, vielä niin nuori, että järkevät ajatukset tuntuvat myös vähän surullisilta. Harhojen varaan ei mitään voi rakentaa, mutta ne ovat silloin tällöin ihan kivoja värittämään elämää edes niin kauan, kuin himoa kestää. Ehkä joskus, jossakin, jostakin ryteiköstä rynnistää prinssi pussaamalla stimuloimaan prinsessaa ja muuttuu sitten itse piereskeleväksi sammakoksi. Niinhän siinä joka tapauksessa aina käy!
Tottapa puhut ja viisaita, kuten aina..
kiitos!
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
Tuo teksti pitää niin hyvin paikkaansa. Tuossa viime viikolla sanomalehteä lukiessa sattui silmiin juttu, jossa kerrottiin The Sun lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan (brittien) täytyy keskimäärin käydä läpi ainakin 22 treffit, 3 yhden yön visiittiä sekä 3 pitkäkestoista suhdetta, ennen kuin voi löytää sen todellisen osuman. Osa tutkimukseen osallistuneista oli käynyt 50 treffit ennen kuin ”se oikea” löytyi. Eipä kai se sen helpompaa suomalaisillekaan ole. Ja kun vielä ajattelee, kuinka moni (noin kolmekymppisistä) miehistä on jo varattuja. Hirveästi turhaa(?) puuhaa ja touhua, en mie jaksa :o)
Lähetä kommentti