Ajatuksia ja myrkkyjä

Nukkunut ja syönyt. Syönyt ja nukkunut. Sitten pari leffaa ja vähän luuhalua kaupungilla.
Sillai sitä on menty.
Unet ovat olleet kamalia. Kuolemaa, pelkoa, uppoavia laivoja, kadonneita vaatteita, hukassa olevia hyttejä, tuli- ja vesipetoja, intiaaneja, karkailevia kissoja....
Todella mukavia öitä siis.
Kenties post traumaattista stressiä, onhan tässä takana aika rankka vuosi.

Törmään usein yllättäviin reaktioihin ihmisten suusta. Eläinten en niinkään.
Minä en käytä alkoholia, en juo kahvia tai mustaa teetä, enkä tupakoi. Minun on siis vähintään oltava vegaani ta uskovainen.

Juu en ole kumpaakaan. No noita olen, mutta se on enemmänkin elämäntapa tai ideologia tai minun elämääni, ei niinkään uskonto. Ja syön kakkea mitä eteeni laitetaan, tai no apinanaivot ja silmäkeitto ei ehkä mene. Eikä kaaliruoat.

Kerron nyt tässä syitä, näihin pariin valintaan, joita olen elämässäni tehnyt.

ALKOHOLI: juu en juo. Mutta en nyt ole absolutisti, jos jossain juhlssa shamppanjaa tarjotaan, voin juoda. Kysymys on ennemminkin siitä, miksi minä joisin jotain, joka vaikuttaa mieleeni ja kehooni. ( Kuten alkoholi tekee). Juonko minä relatakseni, vai unohtaakseni. Juonko minä kenties, että hetkeksi helpottaisi vai että vapautusin?
Minä en halua tehdä sitä. Minä en halua selvitä asioista alkoholin avustuksella.
Koska, syön jo tarpeeksi myrkyllisiä lääkkeitä ja tiedän olevani ihminen, jolle syntyy helposti addiktioita. Addiktoidun asioihin, jotka helpottavat oloani.

Haluan ratkaista mieleni ongelmat, jonkun muun kuin alkoholin avulla. ( Lääkkeiden esimerkiksi :)
Alkoholi, kuinka ihanan paljon murhetta ja surua tuo juoma tuottaakaan. Katsokaa vain ympärillenne...

KAHVI: No Kun olo on vain parempi kun ei vedä tuota kofeiinia, maha ei laula hallelujaa. Ja onhan sekin myrkkyä. Pakko edes jotain myrkkyjä välttää.

TUPAKKA: No pitääkö tuota edes perustella. Jossain vaiheessa poltin silloin tällöin, koska se auttoi relaamaan, mutta olen luopunut siitäkin. Pakko myöntää, niin outoa kun se onkin pidän aina välillä tupakan mausta ja hajusta.

Muuten kyllä elintapani eivät ole kamalan terveellisiä, syön epäsäännöllisesti ja huonosti .( paitsi töissä) Ostan kaupasta helposti suklaata ja muuta "helppoa" ruokaa.
Juu tiedetään, pitäisi opetella, mutta mutta.
Kun tuo ruoka on vähän herkkä asia meikäläiselle. Ja olen sitäpaitsi enenmmän kuin vähän tunnesyöjä. Ruoka on iloni ja suruni.

Olin kymmenen kun aloin ensi kertaa laihduttamaan. On tässä opeteltu vuosien varrella, miten ollaan syömättä, miten oksennetaan, miten jumpataa ja lenkkeillään kuin hullu....
Kaikkea sellaista pientä kivaa.
niin eiköhän ole riittävästi, että syön about normaalisti ja olen harjoittamatta syömättömyyttä tai oksentelua.
Urheilun kanssa on oltava kuitenkin varovainen, se riistäytyy helposti käsistä...

Mutta hei, vaikka tämä kuulostaa kamalalta, voin oikeasti oikein hyvin.
Ja istun siellä psykoterapiassa, että eteenpäin mennään.