Täällä taas

Voi kuinka ihanaa, se kamala lumi suli. Kyllä, olen kitollinen, että lumi suli pois. En tykkää kulkea talvivaatteissa ja jotenkin viimeinenkin toivo menee kun kaikki kiedotaan valkeaan vaippaan. Sillon se odotus tuntuu ikuisuudelta. Mutta kun maa on paljos koko ajan, tuntuu, että toivoa on vielä jäljellä.

Ei enää kauaa lomaan. Se alkaa jouluaattona.

Kamala väsy on iskenyt. Haluaisin vain nukkua. Toisaalta onko tuo nyt sitten mitään uutta.

Olin eilen hyvän ystäväni kanssa ostoksilla, tai sis lähinnä hän ol ja minä roikun mukana. Kutenkin tuli jotain ostettua, kas kummaa.

Ostin itsellen unisiepparin.

Se on vanha intiaanien käyttämä esine, joka laitetaan roikkumaan sängyn yläpuolelle.

Pahat unet jäävät verkkoon kiiinni ja sulat suodattavat hyviä unia.

Viimeyönä ei ainakaan näkynyt panajaisia.

Minulla on taas kova etsikkoaika päällä, etsin omaa juttua joka määrittelee minua. Onhan sellaisia paljon jo olemassa, mutta lähinnä etsin sanaa joka voisi kertoa hengellisestä elämästäni. Siitä mihin uskon ja mihin pyrin.

Elektinen wiccalaisuus on hyvin lähellä sitä mikä on mielestän oikein. Etsikää googlesta tai Varjojen kirjasta niin saatte hienon selityksen.

Wiccalaisuus ei usko pahan olemassaoloon. Wiccalaisuudessa ei ole käskyjä tai auktoriteetta, jota totellaan. Wiccan tärkein ohje on: tee mitä vain, kunhat et satuta ( vapaasti lausuttuna). Tietysti jokaisen wiccan oma moraali määrittelee tuonkin asian. Wiccoilla on myön kolminkertaisuuden laki, kaikki palaa takaisin kolminkertaisena niin hyvässä kun pahassa.

Wiccat uskovat jälleensyntymiseen ja heille luonto ja sen kiertokulku on erittäin tärkeä. Wiccojen sapatitkin määräytyvät vuodenkierron mukaan.

Jumaluus on kaikkialla, sen näkee kaikessa ja varsinkin luonnossa.

Luonto on wiccoille tärkeä.

En oikein tiedä ja tunne itsekään kaikkea vielä, mutta luen ja opiskelen lisää ja uskon löytäväni etsimäni vastaukset.

Jos kanavalla on joku asoista tietävä tms. kommentokaa ihmeessä.